Menestysromaanista näytelmä: Seija Holman Taivaslaulu-dramatisointi nähdään syksyllä kahdessa teatterissa

Uskon ja rakkauden törmäyksestä syntyy toivo

Pauliina Rauhala ja Seija Holma ovat käyneet Taivaslaulun tekstin ääressä pitkät pohdinnat ennen kuin näytelmä on saatu harjoitusvaiheeseen.
– Silloin kun jostain kohdasta tulee vääntöä, ollaan asian ytimessä, Seija Holma naureskelee.

Heti ilmestyttyään syksyllä 2013 Pauliina Rauhalan esikoisteos Taivaslaulu oli kohukirja.

Kohu olisi syntynyt joka tapauksessa, koska romaani käsittelee peittelemättä vanhalestadiolaisen herätysliikkeen kipukohtia. Mutta Taivaslaulu kohahdutti ennen kaikkea taiteellisuudellaan, herkkyydellään ja sillä, että sovittamattoman ristiriidan ympärille rakennettu juoni onkin onnellisesti päättyvä rakkaustarina.

– Sitä minulta kysytään usein, miten niin vaikeista asioista voi kirjoittaa niin kauniisti, Pauliina Rauhala myöntää.

Hän vieraili huhtikuun lopulla Tampereen pääkirjaston ja Työväen Teatterin järjestämässä Tunne tekijät -sarjan keskusteluillassa pälkäneläisen dramaturgi Seija Holman kanssa, jonka kirjoittamana Taivaslaulu on juuri valmistunut näytelmäksi.

Ensi syksynä se nähdään samaan aikaan Tampereen Työväen Teatterissa Heidi Räsäsen ja Oulun kaupunginteatterissa Heta Haanperän ohjauksena.

– Uskon, että tässä syntyy kaksi hyvin erilaista esitystä, vaikka teksti on sama, Seija Holma sanoo.

 

Risteyskohdan romaani

Pauliina Rauhalan romaanissa usko ja rakkaus ottavat mittaa toisistaan.

Taivaslaulua, Viljan ja Aleksin tarinaa on myyty jo yli 50 000 kappaletta. Parhaimmillaan kirjastojen varauslistoille muodostui yli sadan lukuvuoroa odottavan jonoja.

Romaani kertoo pohjoispohjanmaalaisen nuoren parin tarinan. Onnelliset, rakastuneet ja koko sydämestään lestadiolaiset nuoret haluavat tosissaan pitää toisensa, lapsensa sekä uskonsa. He tietävät, miten eletään onnellisena perheenä, kunnes Vilja alkaa 29-vuotiaana odottaa viidettä ja kuudetta lastaan.

Siitä alkaen Viljan mieli alkaa hajota niin pahoin, että uskovainen psykologi ei riitä avuksi. Aleksi tekee ratkaisun, jolla hän lestadiolaisen uskonkäsityksen mukaan uhraa iäisyysosansa, mutta teollaan hän pelastaa vaimonsa hengen ja kuudelle pienelle lapselle äidin.

– Tiesin jo kymmenen vuotta sitten, että jos kirjoitan romaanin, käsittelen siinä tällaisen risteyskohdan. Halusin siihen perheen, joka oikeasti rakastaa ja haluaa lapsia ja halusin kuvata tapahtumia nimenomaan rakkauden kautta, en pelkästään tuomiten, Pauliina Rauhala kertoo.

Kirjassa kuvattu perhe on täysin kuvitteellinen. Aleksilla on kirjailijan mukaan monia esikuvia, mutta ei yhtä tiettyä. Hän on syntynyt monista eri vaikutelmista.

– Kysytään myös välillä, olenko minä Vilja. Mutta en ole, Viljan tarina ei ole oma tarinani. Lähinnä ominta itseäni ovat Kaisla-tytön, perheen vanhimman lapset kokemukset ja leikit, Pauliina Rauhala sanoo.

Hän itse on kasvanut lestadiolaisessa perheessä mutta ei erityisen ahtaan uskon ilmapiirissä.

– Minulla oli lupa leikkiä kaikenlaisten lasten kanssa, mutta esimerkiksi televisiota meillä ei ollut. Teatterissa en käynyt lapsena, mutta siitä ei ollut tarpeen edes keskustella, koska kasvoin Siikajoella, missä ei ollutkaan teattereita, hän kuvailee.

 

Hätkähdys ja oivallus

Seija Holma nimittää Taivaslaulua suuren hätkähdyksen kirjaksi.

Hän itse havahtui kohta romaanin ilmestyttyä keskusteluun, joka kuhisi Rauhalan romaanin ympärillä.

– En ollut ehtinyt vielä tarttua koko kirjaan, kun kuulin jo maitokaupan kassajonossakin keskusteltavan siitä. Luin kirjan ja heti luettuani vein sen teatterinjohtajalle, Maarit Pyökärille. Sanoin, että lue tämä ja kerro, mitä ajattelet. Siitä se lähti, hän kertoo.

Etsiminen ja ehdottelu ovat keskeinen osa dramaturgin työtä. Parhaista löydöistä syntyy näytelmiä, jos ne sopivat teatterin ohjelmistoon ja kaikki muut ehdot täyttyvät.

– Minä olen vakaa mutta kömpelö lintubongailija,  Seija Holma nauraa.

Tavallisesti hän työskenteleekin niin kuin kokenut lintubongari: etsii mielenkiintoista ja yllättävää eikä aina kiirehdi suosituimman perään.

Mutta joskus houkuttelevimmista teksteistä tulee kilpailua. Kuka ehtii ensimmäisenä saada esitysoikeudet? Ohjelmistopäätöksissä pitää olla vikkelä, ennen kuin joku toinen ehtii edelle. Dramaturgi soitti nopeasti Näytelmäkulmaan, josta otettiin yhteyttä kirjailijaan esitysoikeussopimuksen saamiseksi.

– Olin henkisesti valmistautunut siihen, että Taivaslaulusta tehtäisiin näytelmä, koska asiasta oli jo tullut kyselyjä ennen tätä yhteydenottoa. Oli kuitenkin helppo tehdä päätös Tampereen Työväen Teatterin hyväksi, koska siellä kaikki oli niin valmiina, Pauliina Rauhala kertoo.

 

Jumalan terve oikean kohtaan

Pauliina Rauhala pitää Seija Holman Taivaslaulu-dramatisointia nerokkaana. Hän itse auttoi lähinnä tekstin yksityiskohtien viilaamisessa.

Romaanina Taivaslaulu sisältää useita eri aikatasoja. Viljan ja Aleksin lapsuus ja seurusteluaika kulkevat lomittain perheen nykyhetken kanssa. Näytelmä taas etenee kronologisesti ja tarinaa on tiivistetty. Pauliina Rauhala kiittää, että Holma on onnistunut nerokkaasti yhdistelemään kohtauksia.

– Minulle oli tietysti alusta asti selvää, että minun kuuluu kunnioittaa dramaturgin työtä, koska itse en osaa tehdä näytelmää. Mutta silti minun on vaikea käsittää, että tekstin voi saada toimimaan niin hyvin, hän iloitsee.

Dramaturgin näkökulmasta asetelma on herkullinen. Taivaslaulu on suuri klassinen rakkaustarina, mutta siinä ei silti ole mitään tavallista.

– Romaani on kokonaan vailla kuorrutuksia ja ennalta opittuja asetelmia. Se näyttää realismilta, mutta tosi asiassa se jättää paljon asioita auki ja antaa vain viitteitä Viljan ja Aleksi elämästä. Lukijan naulitsee jännite, miten perheen käy, Seija Holma toteaa.

– Kun olin lukenut muutaman rivin näytelmän tekstiä, laitoin viestin, että tämä on parempi kuin alkuperäinen! Pauliina Rauhala kertoo.

Pitemmälle ehdittyään hän löysi joitakin muutettavia yksityiskohtia. Erityisen tärkeää oli, että lestadiolainen elämäntapa ja tapakulttuuri näyttäytyvät oikeanlaisina.

– Minä en esimerkiksi osannut laittaa oikeisiin kohtiin tervehdystä ”Jumalan terve”; en tiennyt, milloin niin on tapana sanoa ja milloin ei, Seija Holma kertoo.

Hänelle on ollut apua myös siitä, että Tampereen Työväen Teatterin Taivaslaulussa Viljaa näyttelevä Eriikka Väliahde on itse herätysliiketaustainen ja käyttäytymismallit ovat hänelle tuttuja.

 

Kieli ei virtaa itsestään

Pauliina Rauhalan romaani kieli tulee kuin sellaisen soittajan soittimesta, joka ei koskaan erehdy sävelestä. Kieli on kaunista, soljuvaa ja luovaa.

Yllättävää kyllä kirjailija kertoo pyörittelevänsä ja hiovansa lauseita pitkään. Luomisprosessi on hidasta pohdiskelua.

– Kieleeni vaikuttavat kaikki miljööt missä olen ollut lapsuudesta asti ja lisäksi satujen ja kirjallisuuden kieli. Käytän myös paljon oheiskieltä, jota varten luen tietokirjoja ja etsin niistä käsitteistöä ja terminologiaa, Rauhala kertoo.

Seija Holma luonnehtii Rauhalan kieltä hurmaavan pakottamattomaksi.

– Siitä syntyy sinfonia, jossa jokaisen osasen pitää olla paikoillaan.

Hän saa nykyisin vähän väliä vastata kysymykseen, miten Taivaslaulun rikas kieli taipuu näytelmäksi.  Romaani sisältää melko vähän varsinaista dialogia, joten vuorosanat on pakko kirjoittaa uudestaan – onnistuuko se?

– Kyllä se kieli siellä on tallella, hän rauhoitteli keskusteluillan yleisöä.

Tosiasiassa Taivaslaulu on rikas hänen mielestään jopa poikkeuksellisen rikas lähde näytelmää varten.

– Kirjassa on paljon pään sisäistä monologia, jota olen voinut hyödyntää. Tässä näytelmässä on ehkä kaikista töistäni vähiten itse keksimiäni repliikkejä, Seija Holma sanoo.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?