Kangasalan Pikonlinnassa sijaitsevan galleria Art Villa Armaan toukokuun valokuvanäyttely kuvaa merkityksellisiä hetkiä ja asioita elämässä.
Kameran takaa löytyy kangasalalainen pariskunta Timo Kiviranta ja Outi Aro. Taiteilijoiden mukaan kyseessä on esikoisnäyttely.
– Tämä on siis ensimmäinen näyttelymme.Varsinaista teemaa Askeleet kotiin -nimisessä näyttelyssä ei ole, vaan mukaan on valittu vuosien varsilta kertyneitä kuvia, jotka ovat meille jollakin tavalla merkityksellisiä.
Näyttelypaikaksi pariskunta etsi avaraa ja valoisaa paikkaa, missä kuvat pääsevät hyvin näkyviin.
– Kävimme Villa Armaassa ja totesimme paikan olevan ihanteellinen. Luontokin ympärillä on äärimmäisen kaunis, ja se tukee kuviemme sanomaa, Aro toteaa.
Miten valokuvaharrastuksenne alkoi?
Timo Kiviranta (T.K): Ensimmäinen järkkäri tuli hankittua jo 1970-luvulla, ja siitä eteenpäin olen aina omistanut järjestelmäkameran. Ensimmäisen digijärkkärin ostin vuonna 2010, jonka jälkeen kuvaus on ollut tosi aktiivista.
Kuvaustapani on hyvin flow tai intuitioon perustuvaa tajunnanvirtaa. Kaikki luontoon liittyvät ilmiöt kiinnostavat, ihmisten kuvaus ja entistä enemmän myös näiden yhdistäminen… eli pelkkä luontokuva ilman ihmishahmoa tuntuu nykyisellään melko tyhjältä.
Urheilukuvaus ainakin koripallon osalta kiinnostaa kovasti ja auttaa kehittämään salamannopeasti tapahtuvien tilanteiden taltioimista. Valokuvaus kun on usein nopeasti ohikiitävien hetkien taltioimista.
Outi Aro (O.A.): Olen valokuvannut aktiivisesti viiden vuoden ajan. Silloin sain käsiini ensimmäisen kunnollisen kameran ja se oli rakkautta ensi näppäisyllä. Luontokokemukset ovat minulle jatkuvan inspiraation ja voimaantumisen lähde. Nykyisin minut tekee onnelliseksi seikka, että pystyn jakamaan kokemukseni kanssaihmisille valokuvieni kautta.
Mitkä ominaisuudet tekevät valokuvasta onnistuneen?
T.K.: Tärkeintä on hetken ja tunnelman ikuistaminen. Maailma on täynnä teknisesti täydellisiä kuvia, mutta niistä vain usein puuttuu se jokin. Valokuvaus on ennen kaikkea valon kuvaamista, joten valon suunta, laatu ja määrä tekevät kuvan.
O.A.: Onnistunut tunnelma kuvassa vie mennessään ja unohdun katselemaan otosta pitkäksi aikaa. Vaikea analysoida mikä tekee kuvasta onnistuneen, se on se mystinen, määrittelemätön henkimaailman juttu!
Käyttekö kuvausreissuilla yhdessä?
T.K.: Kuvaamme lähes aina yhdessä ja kuvaukset vaihtelevat, joskus pitkäänkin suunnitelmissa olleen kuvausidean toteuttamista, joskus taas hyvinkin impulsiivista hetkeen tarttumista. Olemme kyllä myös opetelleet ainoastaan katselemaan luonnon kauneutta, ja jättämään kuvauksen toissijaiseksi, riittää kun jaamme ainutkertaisen hetken luonnossa ja nautimme siitä yhdessä.
O.A.: Yhteinen harrastus on suuri ilonaihe! Parhaita ovat ex tempore -tilanteet, mutta toki jokin punainen lanka kuva-aiheeseen olisi vaihteeksi mukavaa.
Analysoitteko, tai annatteko palautetta toistenne kuvista?
T.K. Yleensä makoilemme sohvalla läppärit sylissä ja teemme kuvia kuvankäsittelyohjelmilla. Siinä vähän heittelemme vinkkejä toisillemme. Kilpailua ei meidän välillä synny, eikä muutenkaan tunnu järkevältä lähettää kuvia mihinkään kilpailuihin. Teoksia ei vaan voi laittaa mihinkään arvojärjestykseen.
O.A.: Voisin puhua kuvista pitkään ja analysoida niitä loputtomiin, se on todellinen paheeni! Koetan kuitenkin välttää liiallista kriittisyyttä. Palautteemme on enemmänkin rohkaisevaa, mutta joskus on aivan pakko ehdottaa jotakin korjausta. Emme kuitenkaan kilpaile keskenämme. Olen aidosti ikionnellinen, kun Timo saa onnistuneen kuvan.
Kertokaa jonkun kuvanne synnystä. Mistä idea syntyi ja miten toteutitte sen?
T.K.: Vapaus-valokuva edustaa nykyistä kuvaustyylimieltymistäni, jossa yhdistyy henkilöhahmo ja luonto. Kuva syntyi hyvin pitkälti yhteistyössä Outin kanssa, joten periaatteessa siinä voisi lukea meidän kumman tahansa nimi. Kuva on kuvattu sumussa ja sateessa Haralanharjun tiellä. Auto jätettiin tielle taakse valaisemaan taustaa, jolloin kuvaan saatiin jännittävä fiilis.
O.A.: Taj Mahal -kuva on Intian kuvausreissulta vuodelta 2013. Muistan elävästi, kun näin unenomaisen kauniin temppelin edessäni ensimmäistä kertaa. Ajattelin, että kunpa tapahtuisi jotain, että kuva erottuisi edes vähän miljoonista muista kuvista, joita on vuosikymmenien aikana otettu yhdestä maailman kuvatuimmasta kohteesta. Kuvauksen jumalattaret kuulivat toiveeni ja parvi kyyhkysiä lensi ylitseni samalla hetkellä…
Valokuvanäyttely Askeleet kotiin Art Villa Armaassa (Armas Branderin katu 8) 3. – 31. toukokuuta ke-pe kello16-19, la-su kello 12-18, muulloin sopimuksesta. Näyttelyyn on vapaa pääsy.
