Lähes puolet vedestä karkaa

Pälkäneen vesijohdot vuotavat koko ajan. Lähes puolet harjusta otettavasta pohjavedestä katoaa matkalla kuluttajille.

Kuntien vesijohtoverkosto ei ole koskaan aivan aukoton. Kaikkea pumpattavaa vettä ei saada laskutettua. Uusissa verkostoissa normaalina pidetään seitsemän prosentin hävikkiä. Vanhoissa verkostoissa ennen vesimittareita saattaa kadota 15 prosenttia.

Pälkäneellä hukkaveden määrä oli jo viisi vuotta sitten kaksi kertaa tavallista suurempi ja sen jälkeen tilanne on pahentunut nopeasti. Vuonna 2009 hukkaveden osuus oli 26 prosenttia. Vuonna 2012 vedestä karkasi jo 43 prosenttia ja seuraavana vuonna 49 prosenttia.

Viime vuonna tilanne korjaantui hieman, kun usein pettänyt Sahantien ja Myllärintien ongelmaosuus uusittiin. Hukkaveden määrä pieneni 44,7 prosenttiin.

 

Viemärit vuotavat lähes johtojen tapaan

Vesihuoltolaitoksen käyttöpäällikkö Harri Vierikan mielestä vesijohtojen kehnoon kuntoon olisi pitänyt puuttua viimeistään vuoden 2009 jälkeen, kun hukkaveden määrä kaksinkertaistui.

Vuosikymmenet kuntapäättäjänä toiminut Jukka Lindfors muistelee, että hukkavedestä on puhuttu ennenkin.

– On kuitenkin ajateltu, että vesi on niin halpaa, ettei kannata lähteä isoihin remontteihin, vaikka sitä vähän karkaisikin.

Pieni osa hukasta johtuu vioista vesimittareissa. Osa on laskuttamatonta vettä: esimerkiksi mökkiläiset ja palokunta eivät maksa kunnan vesipisteistä ja vesiposteista ottamastaan vedestä.

Valtaosa hukkavedestä karkaa kuitenkin verkoston vuotokohdista. Pälkäneen keskustassa ongelmallisimpia ovat vanhat himaniittibetonista tehdyt putket, jotka ovat haurastuneet vuosikymmenten varrella.

Viemärit eivät ole juuri vesijohtoja paremmassa kunnossa, sillä pahimpina vuosina puhdistamolle päätyvästä viemärivedestä yli 40 prosenttia on sadevettä, joka ei sinne kuuluisi. Viemäreiden ongelmakohtien kuntoa aiotaan selvittää kuvaamalla.

 

Putkirikot paljastivat isot vuotokohdat

Pälkäneen vesikatkosten yhteydessä on usein arveltu, että putki on saattanut vuotaa jo pitkään. Rikkoutunut kohta on vain paljastunut, kun vuoto on revennyt suuremmaksi ja vesi pulpunnut pintaan.

Tämän talven ja kevään aikana korjatuista vuodoista on todennäköisesti karannut vuosien aikana valtavat määrät vettä.

Aitoossa veden kulutus pieneni lähes 70 kuutiolla vuorokaudessa, kun Kotisuon vuoto korjattiin maaliskuun puolivälissä. Putki on saattanut vuotaa jo 15 vuoden ajan.

Kinnalan vedenottamolta pumpattava vesimäärä pieneni sadalla kuutiolla vuorokaudessa, kun Tehdastien ja Muikkutien vuodot korjattiin helmikuun puolivälissä – ja 50 kuutiolla, kun Aapiskukon pihan rikkoutunut putki paikattiin huhtikuun lopussa.

Yhteensä 150 kuution pudotus vuorokautisessa vedenkulutuksessa on valtava, sillä Kinnalan vedenottamolta on viime vuodet otettu 450–550 kuutiota vuorokaudessa. Nyt määrä on pudonnut noin 350 kuutioon vuorokaudessa.

ELY-keskus on seurannut huolissaan vedenpinnan laskua Kinnalan vedenottamolla. Tekopohjavesihanke Tavasen tutkimusten mukaan Pälkäneen käyttämä pohjavesi muodostu pienellä alueella, ja siksi vedenotto alentaa pintaa vähitellen.

Kunnan konsultti Risto Reijonen päätyi eri syyhyn. Hänen mukaansa Kinnalassa riittää vettä, mutta parannetun ojituksen ja salaojituksen vuoksi vesi purkautuu harjusta entistä nopeammin Mallasveteen.

– Vesi on harjussa korkeammalla kuin ojissa. Siksi pinta olisi laskenut, vaikkei kunta olisi ottanut litraakaan vettä, Harri Vierikka selvittää.

 

Viisi vedenottamoa ja viisi puhdistamoa

Pälkäneen vesihuoltolaitoksen hoidossa on neljä pohjavedenottamoa, yksi pintavedenottamo, viisi jätevedenpuhdistamoa, 134 kilometriä vesijohtoja ja 63 kilometriä viemäreitä. Normaalitilanteessa neljä vakituista työntekijää selviävät urakasta, mutta poikkeustilanteissa henkilöstö on kovilla. Kun putki pettää, kaikki eivät välttämättä ole paikkakunnalla tai pysty lähtemään yön selkään vuotokohtaa etsimään.

– On onni, että paikkakunnalla on kaivuriyrittäjä, joka tuntee paikat ja verkostot, Jukka Lindfors kiittelee palokunnan ripeydellä apuun rientäviä Syrjän veljeksiä.

Putkirikkojen korjaamista ovat hankaloittaneet jämähtäneet sulkuventtiilit. Kun niitä ei saada väännettyä kiinni, vedentulo joudutaan katkaisemaan laajalta alueelta, jopa vesitornilta saakka, kuten Aapiskukon pihan taannoisen putkirikon yhteydessä.

– Sulkuja pitäisi käydä vääntelemässä säännöllisesti, jotta ne eivät pääsisi jämähtämään. Mutta siihen ei riitä miehiä, Harri Vierikka valittelee.

Jämähtäneet venttiilitkin tulevat kalliiksi, sillä niiden uusiminen maksaa noin 7000 euroa kappale. Vaihto pitää tehdä yötyönä, jotta siitä olisi mahdollisimman vähän haittaa vedenkäyttäjille.

 

Puoli kilometriä vuodessa uutta putkea

Pälkäneen vesijohtoverkoston mittava korjausvelka käy ilmi kunnanhallituksen tilaamasta raportista.

Talven isojen vesikatkojen jälkeen vesihuoltolaitosta pyydettiin selvittämään, miten vanhojen putkien uusimista voitaisiin kiirehtiä ja mitä se maksaisi.

Harri Vierikan laatiman selvityksen mukaan keskustan hauraimpia osuuksia tullaan uusimaan puoli kilometriä vuodessa. Tänä vuonna työn alle otetaan Asevelitien putki ja Onkkaalantien varren vanhoja osuuksia. Ensi vuonna on suunniteltu uusittavaksi muun muassa Silmontien ja Vuorensyrjäntien välinen vesijohto Aitoossa.

Lisäksi pitäisi uusia Kinnalan syöttöjohto. Vedenottamolta tuleva 2,5 kilometrin putki alkaa olla riskikohde, sillä putkella on ikää jo yli 40 vuotta.

Teknisen lautakunnan puheenjohtaja Timo Ailio olisi valmis vauhdittamaan korjauksia vaikka velkarahalla.

– Investointeihin kannattaa ottaa lainaa, jos niin saadaan kustannuksia kuriin, hän sanoo.

Viimetalvisten Tehdastien ja Muikkutien vuotojen korjaus maksoi lähes 6000 euroa. Tällä rahalla uutta putkea saatiin vain kuusi metriä.

Harri Vierikka on laskenut korjaussuunnitelmassa, millaisia nostopaineita putkien uusiminen aiheuttaisi veden hintaan.

Nykyisin pälkäneläiset maksavat vedestään hieman maan keskiarvoa vähemmän. Teknisen lautakunnan puheenjohtajat eivät lähtisi nostamaan veden hintaa, vaan maksattaisivat pitkään palvelevat korjaukset pitkällä aikavälillä.

– Eihän puhdistamoremonttiakaan maksateta veden käyttäjillä saman tien, varapuheenjohtaja Jukka Lindfors sanoo.

 

Vesi- ja viemäriverkostossa on pullonkauloja

Vesihuoltolaitos teettää parhaillaan mallinnusta vesijohto- ja viemäriverkosta. Siitä on apua muun muassa uusien asuinalueiden suunnittelussa.

– Mallin avulla voidaan katsoa, miten verkosto toimisi, jos johonkin kohtaan tulisi lisää vaikka tuhannen asukkaan kuorma, Harri Vierikka mainitsee esimerkkinä.

Mallinnusta olisi tarvittu jo aiemmin, sillä vesilaitoksen kuvakulmasta Pälkänettä on kaavoitettu hallitsemattomasti. Kuntaan on jo syntynyt asuinalue, jonka vesi- ja viemäriputket eivät riitä, kun se on rakentunut valmiiksi. Syynä ovat takavuosikymmenten takaiset asuinalueet, joille on vedetty niin pienet putket, ettei kapasiteetti riitä niiden jatkeeksi rakennetuille uusille alueille.

Myös jätevedenpuhdistamolle johtavaan viemäriin voi syntyä pullonkaula, mikäli kunta kasvaa kaavaillulla tavalla. Jos Sappeeseen nousee satoja mökkejä, Roholaan satoja taloja ja Lahdentien varteen uusi teollisuusalue, kovimman kulutuksen aikaan jätevesikaivot tulvisivat yli Lomatien seudulla.

– Jätevedenpuhdistamolle tulee jossakin vaiheessa rakennettavaksi uusi linja. Asialla ei ole kiire, sillä laskelmat on tehty huippuarvoilla. Tällaisessa poikkeustilanteessa jätevettä tulisi puoli tuntia koko putken täydeltä, Harri Vierikka sanoo.

Viemärin pullonkaulat eivät estä Sappeesta Aitoon kautta Onkkaalaan rakennetun yhdysviemärin käyttöönottoa. Jätti-investointi on odottanut jätevedenpuhdistamon valmistumista ja käynnistymistä.

 

Jätevedenpuhdistamo: Vara-altaisiin mahtuu kolmen päivän jätevedet

Uusittu puhdistamo kestää paremmin häiriöt

Pälkäneen vesihuoltolaitoksen murheenkryyni oli pitkään jätevedenpuhdistamo. Äärirajoilla toimineen laitoksen saneeraus viivästyi valituskierteen vuoksi. Uudistettu puhdistamo otettiin käyttöön joulukuun ensimmäisellä viikolla. Laitos on toiminut hyvin joitain käynnistysvaiheen pikku häiriöitä lukuun ottamatta.

– Suunnittelu, rakentaminen ja oikeastaan kaikki lupaprosessia lukuun ottamatta hoitui hienosti, Jukka Lindfors kiittelee.

Saneerattu puhdistamo on perusperiaatteeltaan entisen kaltainen aktiivilietelaitos. Jäteveden puhdistumisessa hyödynnetään sekä bakteereita että kemikaaleja.

– Alkajaisiksi jätevedestä siivilöidään pois pumpulipuikot, terveyssiteet ja muu vessasta huuhdottu, joka ei itse asiassa kuuluisi jäteveden sekaan. Ennen varsinaista puhdistusprosessia jätevedestä erotetaan myös hiekka, jota tulee saostus- ja umpikaivoista sekä viemäreihin päätyvästä sadevedestä, vesihuoltolaitoksen käyttöpäällikkö Harri Vierikka esittelee laitoksen toimintaa.

Varsinaisessa puhdistusvaiheessa jäteveteen sekoitetaan kemikaaleja, joilla kiintoaine saadaan laskeutumaan altaan pohjalle ja ravinteet pysymään elossa. Jäteveden sisältämät bakteerit kuluttavat tehokkaasti ravinteita, kun niiden toimintaa tehostetaan ilmastuksella.

Ilmastusaltaiden pinnasta puhdistunut vesi johdetaan selkiytysaltaaseen, jossa liete vajoaa pohjalle ja puhdas vesi jää yläosaan. Kiinteää ainetta kaavitaan altaan pohjasta ja lopulta puhdistettu vesi lasketaan Mallasveteen.

Lietettä kierrätetään takaisin puhdistusprosessin alkuun. Näin ylläpidetään aktiivista bakteerimassaa eli bakteerit ovat heti valmiina uuteen ”ruokailukierrokseen”.

– Laitoksen kapasiteetista kertoo paljon se, että alun häiriötilanteessakin puhdistustulos oli parempi kuin vanhassa laitoksessa normaaliajossa, Harri Vierikka sanoo.

Puhdistamon saneeraus toi henkilökunnan työoloihin huomattavan parannuksen. Uusissa, siisteissä sosiaalitiloissa on suihkut ja sauna. Puhdistamorakennuksessa ei enää juurikaan tuoksahda. Ainoa tottumattoman hengen salpaava tila on kuivaamo, jossa jätevedestä erotettu liete puristetaan takaisin vastaavaan olomuotoon, jossa se pöntöistä alas huuhdotaan.

– Kuivaamokin uudistettiin saneerauksen yhteydessä. Uudet koneet ovat kooltaan kolmasosa vanhasta, mutta paljon paremmat ja varmatoimisemmat. Enää ei tarvitse touhuta vähän väliä rasvaprässin ja vasaran kanssa, Harri Vierikka kehuu.

 

Rinnakkain kaksi linjaa

Vanha puhdistamo palveli yli 40 vuoden ajan. Viime vuodet sen kapasiteetti oli viimeistä kuutiota myöten käytössä, eikä se kestänyt pieniäkään häiriöitä. Esimerkiksi sähkökatkoksen aikaan jätevettä jouduttiin juoksuttamaan puhdistamattomana järveen.

Saneerauksen jälkeen vanha laitos toimii vara-altaana, johon mahtuu kolmen päivän jätevedet.

Uudessa laitoksessa on kaksi linjaa. Tämä helpottaa huoltoa: toiset altaat voidaan tyhjentää pesuun tai huoltoon, ja sen aikaa pärjätään toisilla altailla.

Uusi puhdistamo on mitoitettu 8400 asukkaan jätevesiä varten. Tällä hetkellä se toimii minimiteholla. Puhdistettavan jäteveden määrä kasvaa, kun puhdistamolle aletaan jälleen ottaa vastaan saostuskaivolietettä. Se on jouduttu kärräämään Hauholle ja Hämeenlinnaan, kun Pälkäneen puhdistamon kapasiteetti ei ole riittänyt.

Jäteveden määrää kasvattaa myös yhdysviemäri, joka tuo Tommolaan käsiteltäväksi Aitoon ja Sappeen jätevedet. Yhdysviemärin käyttöönoton jälkeen Aitoon puhdistamo saneerataan lietteen vastaanottopisteeksi ja Sappeen puhdistamo jää kokonaan pois käytöstä.

Tulevaisuudessa edessä on siirtoviemärin jatkaminen Aitoosta eteenpäin, sillä Luopioisten ja Rautajärven pieniä puhdistamoita tuskin enää saneerataan, kun ne tulevat tiensä päähän.