Kukkia soi jälleen Mikkolan Navetalla ensi viikonloppuna 22.–23. toukokuuta.
Sympaattineen paikallisfestari tuo tulevana perjantaina Nikkolan Navetan lavalle mainion Rakka-yhtyeen, jonka maine on kovassa nousussa. Eikä syyttä, onhan yhtyeen soitanta varsin persoonallista ja kiinnostavaa.
Rakka on omintakeinen ja aina yhtä hauska tuttavuus. Se esittää yhtyeen jäsenten omia sävellyksiä, joissa on vaikutelmia muun muassa jazzista, bluesista, gospelista, kansanmusiikista ja vanhasta tanssimusiikista. Musiikki on yhtä aikaa uutta ja perinteistä, se sisältää runsaasti improvisointia ja käyttää tuoreesti jazzyhtyeelle tyypillisiä sävyjä.
Rakka-soundi onkin täysin omaleimainen ja sen huomasivat myös Soundi-lehden kriittiset tuomarit, jotka rankkasivat Rakan viime talvena maan parhaiden bändien joukkoon.
Rakan kotipesä on Tervaniemen työväentalo Kuhmalahdella. Yhtyeen muodostavat legendaarinen saksofonisti Matti-Juhani Orpana, Kusti Vuorinen, Ville Rauhala, Tommi Kolunen ja Janne Tuomi.
Kansanmusiikin hullun alkemistin matkassa
Lauantaina kello 14 Kukkia Soi hiljentyy kuuntelemaan suistamolaista perinnemusiikkia uudella twistillä, kun tamperelainen muusikko Anne-Mari Kivimäki pitää soivan luennon aiheenaan Suistamo – Perinnelaboratorio. Kivimäki tutkii karjalaisevakon, Ilja Kotikallion musiikillista perintöä.
– Haitarilla on tulkittu suomalaisia tuntoja enemmän kuin millään muulla soittimella. Sen soittoa on kuitenkin äänitetty verrattain vähän. Mieluummin tallennettiin taiteellisena soittimena pidetyn kanteleen ääntä, sillä haitaria paheksuttiin. Pirunpeli, köyhän urut, kurttu ja ryppy, Kivimäki luettelee soittimen vähemmän mairittelevia nimiä, jotka kuvastavat siihen kohdistuneita asenteita.
Puhti on kahden naisen kokoonpano, joka yhdistää tanssia, teatteria ja musiikkia tavalla, jota on luonnehdittu hyvällä tavalla törkeäksi.
Puhdin muodostavat Anne-Mari Kivimäki ja tanssija Reetta-Kaisa Iles. Kansanmusiikin voimakaksikko on temmeltänyt suomalaisen musiikin kentällä vuodesta 2001 ja keksii yhä uusia tapoja yhdistellä eri ilmaisumuotoja. Kansanperinnettä käsitellään hellästi mutta omavaltaisesti.
Puhti on voittanut lukuisia palkintoja, eikä suotta. Hullun kohelluksen katkaisee välillä tyyni herkistyminen ja juuri kun kuulija luulee päässeensä jyvälle tyylilajista, rytmi muuttuu ja ollaan aivan uusissa sfääreissä.
Kivimäki on saanut luonnehdinnan ”Kansanmusiikin hullu alkemisti”. Perinnelaboratoriossaan hän ”tekee venäläisellä harmonikalla arkistopölystä kultaa”, kuten Aapo Siippainen kirjoittaa Keskisuomalainen-lehdessä.
