Vaikka kevät on ollut viileä ja sateinen, luonnossa on kukinta täydessä vauhdissa. Harmi, että mehiläiset eivät pääse osallistumaan. Vaahteran tosi kauniit kukat ovat jo täynnä hunajan nestettä, mutta se jää keräämättä.
Minulle vaahtera on ensimmäinen, joka antaa merkin, että nyt kevät on tulossa. Mahlavuoto alkaa maaliskuun alussa, vaikka yöllä on joskus 20 astetta pakkasta.
Vaahteramahlan kerääminen on Suomessa vielä melko tuntematonta. Kanadassa se oli hyvin tärkeää jo aikoja ennen valkoisen miehen tuloa ja on nykyisin jopa elinkeino. Vaahterasiirappi on rikkaus.
Kanadalaisille on vaahtera niin tärkeä, että sen lehti on laitettu jopa lippuun.
Kanadassa kasvava vaahtera (Acer saccharium) on läheinen sukulainen meillä kasvavalle vaahteralle (Acer platanoides). Kanadan vaahterassa sokeripitoisuus on korkeampi (jopa viisi prosenttia).
Vaikka vaahtera on kaunis myös syksyllä, se ei ole kovin suosittu pihapuu sen takia, että lehtiä voi olla vaikea haravoida.
Vielä vähemmän suosittu on tuomi (Prunus padus). Jotkut eivät tykkää sen voimakkaasta hajusta. Suurin ongelma on kehrääjänkoi, joka syö joskus puun lehdet ja ”koristaa” sen tiheällä verkolla. Kukkiva tuomi ja satakielen liverrys on kuitenkin harvinaisen kaunis yhdistelmä.
Raimo Saar
