Kostiakodissa on meneillään helluntaitanssit. Harmonikka soi ja kahvi tuoksuu, asukkaat juttelevat. Aurinko valaisee juhlahetken kunniaksi huoneet, ja ikkunalaudalla korissa nukkuu yksi kissa, syrjäisessä sohvannurkassa toinen. Kaikki vaikuttavat tyytyväisiltä.
Huhtikuussa Kostiakodin johtajan paikalle Arja Kokkola-Ahavan seuraajaksi astunut Marjaana Pennanen hymyilee. Kostiakoti näyttää ja tuntuu juuri siltä kuin hän toivoisikin, kodilta.
– Täällä on leppoinen ja lämmin ilmapiiri, vaikka välillä onkin kiirettä. Tunsin sen heti kun tulin tänne ja olin oikeassa. Asukkaat ja henkilökunta ovat mukavia, ja tunnen, että minut on otettu hyvin vastaan, hän sanoo.
Uralla on vanhusten vuoro
Marjaana Pennanen on koulutukseltaan sairaanhoitaja, merkonomi, terveystieteiden maisteri ja filosofian tohtori. Hän on asunut pitkään Uudellamaalla, mutta veri alkoi vetää Pirkanmaan suuntaan.
– Aloitin urani sairaanhoitajana Taysissa. Olen kotoisin Tampereelta, ja nyt asun siellä taas – olen palannut juurilleni, hän selittää.
Ennen Kostiakotiin töihin tuloaan hän toimi Askolassa terveyskeskuksen johtajana. Aikaisemmin hän on työskennellyt muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja Helsingin yliopistossa asiantuntija- ja tutkimustehtävissä.
Pennasen koulutus ja tausta avaisi mahdollisuuksia monelle muullekin alalle kuin työskentelylle vanhainkodissa, mutta hän kertoo tuntevansa, että uralla on nyt vanhustyön aika.
Kipinä siihen syttyi varsinaisesti Hyvää elämää Askolassa –yhteishankkeesta, jossa vanhustyön kehittäminen oli yksi merkittävä painopistealue. Pennanen huomasi haluavansa paneutua siihen yhä perusteellisemmin.
– Tällä hetkellä koko valtakunnan vanhustyössä on isoja haasteita. Väestö ikääntyi ja palvelujen tarve kasvaa, mutta samaan aikaan kasvavat kustannus- ja tehokkuuspaineet, Pennanen pohtii.
Yhtälö on vaikea mutta mielenkiintoinen. Ja sitä paitsi:
– Viihdyn hirveän hyvin ikäihmisten parissa. Heidän kanssaan on mukava tehdä työtä, hän selittää.
Yksin kotona ei sovi kaikille
Kostiakoti on yksityinen palvelukoti, joka on valmistunut vuonna 1968. Sitä ylläpitää Pälkäneen seudun Vanhustenkotiyhdistys ry. Asukkaita on tällä hetkellä 30. Nykyisessä Kostiakodissa on sekä tehostetun palveluasumisen että palveluasumisen yksiköt.
Marjaana Pennaselle Kostiakoti on ensimmäinen yksityisen puolen työpaikka. Se tarjoaa hyvät lähtökohdat vanhustyön kehittämiseen.
– Pidän tärkeimpänä tavoitteenani kodinomaisuutta ja yksilöllisyyttä – asukaslähtöisyys on kaikessa suunnittelussa ensiarvoisen tärkeää. Samoin kuntouttava hoito ja asukkaiden rohkaisu omatoimisuuteen, hän sanoo.
Pennanen kiittää sitä, että Kostiakodissa on tähänkin asti tehty hyvää työtä kaiken sen eteen, mitä hän itse haluaa kehittää. Perusta on siis hyvä, ja henkilökunta on sitoutuneesti mukana kaikessa.
– Täällä näkee, että kaikki tekevät työtä sydämellään, hän toteaa.
Koko valtakunnassa vanhustenhoitoa keskitetään yhä enemmän koteihin, ja laitospaikkoja muutetaan asumisyksiköiksi.
– Suunta on sinänsä hyvä, mutta jotta se toimisi, siihen pitää olla riittävästi resursseja. Eivätkä kaikki vanhukset
halua asua kotona. Palvelukodissa tulee heille tärkeä yhteisöllisyyden ja turvallisuuden tunne, Marjaana Pennanen muistuttaa.
Viihtyvyys takaa työn laadun
Suomessa eletään juuri tällä hetkellä jännittäviä aikoja, kun odotetaan sitä, miten paljon mitäkin hyvinvointivaltion palvelua supistetaan. 6 miljardin säästöpakko tarkoittaa, että leikkaustalkoisiin osallistuvat kaikki.
– Vaikeaa siitä tulee, mutta luotan silti suomalaiseen järkeen. En usko, että vanhuksiakaan ajetaan ahdinkoon. Muutoksia tulee varmasti, mutta kaikki ei ole välttämättä huonoa, Marjaana Pennanen uskoo.
Hän arvelee, että Kostiakotia auttaa henkilökunnan yhteistyökyky ja kiinnostus toiminnan kehittämiseen.
Talon käytäntöihin kuuluu esimerkiksi se, että jokainen asukas, joka haluaa, pääsee päivittäin ulos, vaikka ei kykenisi ulkoilemaan omin voimin. Apuna ovat vapaaehtoiset ulkoiluttajat, mutta myös henkilökunnalta kysytään sitoutumista. Kaikkialla Suomessa tilanne ei ole samanlainen.
– Henkilökunta on hyvän hoitotyön laadun takaaja, joten työntekijät täytyy ottaa huomioon – erityisesti nyt, jos talous kiristyy kovasti. Jos henkilökunta laitetaan liian tiukalle eikä työviihtyvyydestä välitetä, käy niin, että alalle ei enää tule väkeä, Pennanen pohtii.
Kaikesta huolimatta hän näkee Kostiakodin tulevaisuuden valoisana. Tehostetun palvelun yksiköksi remontoitu siipi on hyvässä kunnossa, ja jossain vaiheessa tulee eteen toisten siipien peruskorjaus, joskaan siitä ei ole vielä päätöksiä.
– Tärkeä tavoitteeni on, että oikeanlaisia asukkaat pitää saada oikeanlaisiin paikkoihin – jatkossa mietimme muun muassa, tarvitaanko tehostetun palvelun paikkoja lisää. Tärkeintä on muistaa, että tämä on asukkaiden koti. Me työntekijät olemme täällä ikään kuin vieraina toisten ihmisten kodissa ja toimimme sen mukaisesti, hän linjaa.
