Onnistuuko Ainon avioliittotreeni?

Pyynikin kesäteatterissa tänä kesänä esitettävä Avioliittosimulaattori on niin vilkas näytelmä, että kunnianarvoisa pyörivä katsomo, Pyynikin ainutlaatuinen ylpeys, ei tahdo pysyä sen vauhdissa. Kohtauksia on pitänyt hioa, jotta katsomo jaksaa seurata mukana tarinan käänteissä.

Avioliittosimulaattori perustuu Veera Niemisen samannimiseen esikoisromaaniin vuodelta 2013. Se kertoo varsinaissuomalaisen Jussin ja savokarjalaisen Ainon rakkaustarinan, jossa onnellista loppua edeltävät monenlaiset kompuroinnit, kun itä ja länsi eivät kaikessa kohtaa.

Näytelmän ovat Pyynikin kesäteatterille kirjoittaneet pälkäneläinen dramaturgi Seija Holma ja kaikkien suomalaisten tuntema ohjaaja Tommi Auvinen.

Työpari on toteuttanut yhteisiä produktioita monesti ennenkin, 1980-luvulta asti. Yhteisymmärrys näkyy heidän tavastaan keskustella ja miettiä asioita. Haastatteluhetkellä keskeistä on näytelmän kesyttäminen tasaisesti rullaavan katsomon vauhtiin, mutta paljon vaativammastakin on selviydytty.

– Pyynikin kesäteatterin johdon taholta tiedusteltiin, haluaisimmeko tehdä tämän näytelmän, ja me sanottiin heti, että halutaan! Uskallettiin luottaa, että yhdessä saadaan se toimimaan, he kertovat.

 

Tapakulttuurien törmäilyä

Näytelmä on kirjoitettu romaanin pohjalta, eikä vain muutettu tekstiä draaman muotoon. Pelkästään alkuperäisteoksen rakenne vaatii sitä.

– Veera Niemisen romaanissa on pääpari keskiössä ja muut jäävät sivuun. Jännite ja hauskuus syntyvät silti pääparin ja toisten kohtaamisista. Siksi näytelmään on tarvinnut kirjoittaa uusia repliikkejä ja kokonaisia kohtauksia, joita kirjassa ei ole, Seija Holma selittää.

Alkuperäinen tarina kaikkine vivahteineen on silti myös näytelmän tarina, siitä ei ole tingitty.

Näytelmä sijoittuu varsinaissuomalaiselle maatilalle muutamaan alkukesän viikkoon, joiden aikana Aino kokeilee, millaista elämä Jussin kodissa ja perheessä olisi; asettaa siis itsensä avioliittosimulaattoriin.

Perhe ei ole helpoin mahdollinen ensinnäkin siksi, että siihen kuuluu neljä miestä eikä yhtään naista. Toiseksi länsisuomalainen tapa puhua, pestä pyykkiä tai istua kahvipöydässä on vallan erilainen kuin itäsuomalainen. Yhteentörmäyksiä ei voi välttää, ei kyyneleitäkään, mutta kun Jussi rakastaa Ainoa ja Aino Jussia, kaikki on lopulta hyvin.

– En usko sellaiseen tyypittelyyn, että itäsuomalaiset ovat aina vilkkaita ja länsisuomalaiset hiljaisia. Näytelmä kuvaa kahta erilaista ihmisluonnetta ja elämänasennetta, mutta yhtä hyvin paikat voisivat olla vaikka pohjoinen ja etelä, Tommi Auvinen miettii.

Itä ja länsi ja niiden keskiväli ovat hänelle lapsuudesta asti tuttuja. Hän on tamperelainen, mutta hänen äidinpuoleinen sukunsa on lähtöisin Turusta. Lapsuudenkesät taas kuluivat Saimaan rannalla. Vanhemmat, silloin jo koko Suomen tuntemat ja rakastamat Eila Roine ja Vili Auvinen hankkivat sieltä suojaisen mökin, joka oli ”kaukana kaikesta”; jossa oli rauha.

Ei ihme, että Seija Holma nimittää häntä kaikkien murteiden maisteriksi. Avioliittosimulaattorin tekstissä sinkoilee sekaisin itä- ja länsimurretta, joten Auvisen taidoille on ollut paljon käyttöä.

 

Huvia mutta ei hömppää

Näytelmän kirjoittaminen on ollut pitkä urakka.

Sen saaminen kesäteatterin näyttämölle on taas suhteellisen lyhyt mutta huomattavan tiivis ja vaativa työrupeama. Aikaa päiväpakkasten päättymisestä sireenien kukintaan on niukalti Suomen oloissa, mutta kesäteatterissa suurin osa työstä on mahdutettava siihen väliin.

Nautintoa se on silti ollut, vakuuttavat tekijät.

– Meidän työn luonne on sellainen, että iso osa elämästä sijoittuu työmaalle. On aika tärkeä juttu, että se on myös hauskaa, Tommi Auvinen pohtii.

– Olen iloinen, että saamme vaihteeksi tehdä kunnon komediaa. En olisi jaksanut kahta raskasta näytelmää samanaikaisesti, sanoo Seija Holma.

Hänen dramatisointinsa lestadiolaisäidin vaikeasta kriisistä kertovasta Pauliina Rauhalan romaanista Taivaslaulu on juuri valmistunut ja näytelmän kantaesitys on syksyllä Tampereen Työväen Teatterissa.

Avioliittosimulaattorikaan ei silti ole hömppätarina. Jussin perheen koominen muodostelma on syntynyt kipeästä menetyksestä, kun perheen äiti on kuollut nuoremman poikansa synnytykseen. Kotijärjestys, jossa kipon kippoa ei saa siirtää uuteen paikkaan eikä tuoda pöytään kaupan kahvileipää, on itse asiassa äänettömän surutyön tulosta – jotenkin täytyy pitää äidistä kiinni.

Vielä tuskaisempi on Jussin pikkuveljen sisäinen haava, kun hän uskoo isänsä pitävän häntä syyllisenä äidin kuolemaan.

– Vaikeat asiat ovat tarinan syvyyttä. Yksi komedian hienous on voida käsitellä niitä naurun ja komedian keinoin Holma määrittelee.

– Se on niin kuin Dario Folla – viesti menee usein perille parhaiten komedian keinoin, Auvinen lisää.

 

Tekijöiden esittelyksi riittävät nimet

Avioliittosimulaattorin tekee Pyynikille kaarti eturivin suomalaisia näyttelijöitä, joiden pelkät nimet riittävät kääntämään suuta hymyyn. Muuta ei tarvita kertomaan, että tulkinnan hauskuus on taattu.

– Ne on itte valittu! Tommi Auvinen sanoo painokkaasti ja nauraa päälle.

Kesäteatterityö on näyttelijöille rankkaa, mutta silti Pyynikille tullaan aina mielellään Näytelmän miehitys ratkaistiin jo syksyllä.

– Oli mahtavaa kirjoittaa repliikkejä, kun saattoi melkein korvissaan kuulla näyttelijän äänen, miten se sen sanoo, Seija Holma lisää.

Pyynikin versiossa Aino (Mari Turunen) ja Jussi (Ville Majamaa) ovat jo nelikymppisiä, joten heidän tilanteensa on erilainen kuin romaanin vähän yli 20-vuotiaiden nuorten aikuisten. Sitä kautta tarinaan syntyy ylimääräistä jännitettä

– Pääpari on nyt tai ei koskaan -tilanteessa. Tulee sellainen tikitys, että ellei tästä suhteesta tule mitään, moni asia Ainon elämässä on lopullisesti myöhäistä, Seija Holma hymyilee.

Alkuperäisessä tarinassa vasta 13-vuotias pikkuveli Jaakko ei hänkään ole Pyynikin näytelmässä teini. 33-vuotiasta Jaakkoa esittää  Samuli Muje.

Holman ja Auvisen muovaama Jaakko on peräkamaripoika, jota kukaan ei juuri tule huomanneeksi. Hän ei ole löytänyt suuntaa elämälleen vaan juuttunut ajan mittaan samaan kuvioon kuin isänsä, setänsä ja veljensä. Vasta Ainon mukana puhaltava raikas tuuli saa Jaakon harppaamaan askeleen itsenäisyyttä kohti.

Ainon silmissä Jussin ja Jaakon isä Unto ja tämän naimaton veli Erkki ovat ”mököveljekset”, iäkäs yhteen hitsautunut ukkopari, joka ei tuhlaa sanoja liikaan keskusteluun, koska he ymmärtävät toisiaan muutenkin. Ainon mielestä he puhuvat vain pakkotilanteessa ja silloinkin puolikkaita sanoja. Untoa näyttelee Ola Tuominen ja Erkkiä Esko Roine.

Kokonaisuuden täydentää koko joukko itäsuomalaisia, jotka pöllähtelevät Ainon koeajan aikana paikan päälle katsomaan, tuleeko mistään mitään ja minkälaista tulee.

Ainon äiti Mirja (Eija Vilpas) ja isä Martti (Tom Lindholm) ovat aikoja sitten eronnut pari, jolla on silti säilynyt jonkinmoinen keskinäinen tarkkailu- ja näykkimisyhteys. Siitä voi olla hyötyäkin, sillä länsisuomalaisella maatilalla he ovat yhtä vieraassa maailmassa kuin tyttärensä.

Heidän lisäkseen tarinaan liittyy Ainon ja Jussin kavereita, eivätkä kaikki suhteet niissäkään kuvioissa ole aivan mutkattomia.