Kokeilu: Pälkäneen nuoret halutaan mukaan vaikuttamaan kunnan päätöksentekoon

Nuorilla oli paljon asiaa päättäjille

Valtuutetut Perttu Pohjanperä (vas.) ja Jukka Kittilä (kesk.) kuuntelivat vakavina, kun 9-luokkalaiset kertoivat näkemyksiään.

Lukion säilyttämisen puolesta otettiin selkeästi kantaa. Punaiset ovat tyttöjen, siniset poikien ja vihreät päättäjien mielipiteitä.

Pälkäneen yhteiskoulun yhdeksäsluokkalaiset saivat viimeisellä kouluviikollaan harvinaisen tilaisuuden puhua omassa koulussaan suoraan kunnan virka- ja luottamusmiehille.

Nuorisotoimen ja yhteiskoulun yhdessä järjestämään tilaisuuteen oli kutsuttu kunnanvaltuutettuja sekä johtavia virkamiehiä työskentelemään yhdessä nuorten kanssa.

Tällä kertaa ei istuuduttu pöydän ääreen kääntelemään papereita, vaan jakauduttiin ryhmiin ja kierrettiin juhlasalia tehtävärastien mukaan. Jokaisella rastilla oli oma osa-alueisiin jaettu teema, esimerkiksi koulu, ympäristö tai liikenne, johon ryhmäläiset ottivat kantaa liimaamalla tarroja seinälle kiinnitettyyn kaavioon.

Janalla olevat pisteet kertoivat kuinka paljon samaa tai eri mieltä vastaajat olivat kaaviossa esitetyn väitteen kanssa.

Päättäjät olivat tuoreeltaan tyytyväisiä uuteen menetelmään käsitellä kunnan asioita.

– Visuaalinen tapa esittää asiat on hyvä ja selkeä. Parempi kuin että kirjoitetaan papereita, tehdään niistä yhteenvetoja ja luetaan ääneen. Tässä näkee yhdellä vilkaisulla, mitä mieltä ollaan, arvioi Jukka Kittilä (kesk.).

Tehtävärastien jälkeen käytiin yhteinen keskustelu auditoriossa.

Tietoa suoraan asiantuntijoilta

Tehtävärastilta toiselle kiertämisessä tuli välillä kiire. Edessä oman ryhmänsä puheenjohtaja Olli Suonmaa ja sihteeri Aaro Aho.

Samalla kun tarrojen sijoittamista pohdittiin, nuoret pääsivät kertomaan toiveistaan ja tarpeistaan.

Esimerkiksi Onkkaalan Pakanrantahan on viihtyisä, kiva, ihana paikka viettää kesäpäiviä, sen kaikki tietävät. Mutta kuinka moni Pälkäneen kunnanvaltuutetuista tosiasiassa viettää niitä siellä?

Rannan todelliset asiantuntijat osasivat kertoa monenlaista. Uusi laituri on hieno, mutta sitä paikoillaan pitävät betonimöhkäleet vedenpinnan alapuolella voivat olla vaarallisia matalassa vedessä melskaaville. Voisiko niille tehdä mitään, vaikka merkitä paremmin?

Entä voisiko saada isommat roskalaatikot? Postilaatikon kokoiset ovat aina täynnä, roskia tippuu maahan ja nuorisoa moititaan rannan roskaamisesta.

Keskustelu tehtävärastien äärellä oli monessa tapauksessa niin intensiivistä, ettei yhtä rastia kohti varattu aika riittänyt alkuunkaan.

– Ehdittiin just puoliväliin! joku protestoi, kun komento seuraavalle rastille kuului.

Koulun puolesta hankkeen vastuuhenkilönä toimiva historian ja yhteiskuntaopin lehtori Juha Valtonen totesi, että tässä ilmeni myönteinen ongelma – nuoret olivat innokkaampia keskustelijoita kuin kukaan osasi odottaa. Seuraavan kerran tiedetään, mihin tarvitaan enemmän aikaa.

 

Vaihtoehto nuorisovaltuustolle

Kunnan nuorisotyöntekijäksi viime kesänä valittu Minna Rauastorjui ensi töikseen ajatuksen nuorisovaltuuston perustamisesta Pälkäneelle.

Näin jakautuivat mielipiteet Pälkäneen yhteiskoulusta.

Hän on itse ohjannut nuorisovaltuustotyöskentelyä Porissa eikä ole vakuuttunut sen toimivuudesta. Nuorisovaltuustoissa vain harvat pääsevät mukaan vaikuttamaan, ja samaten vain harvat nuorille tärkeät asiat päätyvät käsiteltäviksi kunnan päättävissä elimissä.

Lopputulokseksi jää, että nuorten mielenkiinto koko asiaan laimenee nopeasti.

Nuorten ja päättäjien kohtaaminen koululla oli ensimmäinen askel kohti vaihtoehtoa, jossa nuoret saavat omin joukoin käsitellä mielestään tärkeitä kysymyksiä. Käytännössä se tapahtuisi koulupäivän jälkeen koulun kerhotoimintana, ja tuloksista raportoitaisiin muistioiden avulla suoraan lautakuntiin.

Kerran vuodessa keväällä pidettäisiin päättäjien kanssa yhteinen kuulemispäivä. Mahdollisesti se voitaisiin järjestään koulun lauantaityöpäivän yhteydessä, jolloin useammilla valtuutetuilla olisi mahdollisuus osallistua.

Keskustelukanavaa kaivataan

Sivistystoimenjohtaja Mauri Nest ottaa päättäjien puolesta kantaa, tarvitseeko oppilaskunta kokoontumistilan. Nuorten toive alkoi tässä tapauksessa toteutua.

Oman ryhmänsä sihteerinä toiminut Aaro Aho ja puheenjohtaja Olli Suonmaa olivat sitä mieltä, että nuorilla saisi olla enemmän yhteyttä kunnan päättäjiin.

Kumpikaan ei ollut koskaan ennen keskustellut päättäjien kanssa kasvotusten, ellei lasketa Petri Ketolaa ja muita nuorten kanssa luonnostaan touhuavia.  Mutta varsinainen kunnan päätöksenteko on ollut heille vain teoriaa ja jossakin kaukana tapahtuvaa aikuisten asiaa.

Aho arveli, että nuoret eivät uskalla mennä noin vain päättäjien puheille. Ei hän ainakaan itse olisi tullut ajatelleeksi, että jollekin tuntemattomalle päättäjälle voisi noin vain mennä laukomaan mielipiteitään.

– Rohkaisu olisi siinä tarpeen. Tällainen juttu, jossa ollaan rennosti yhdessä eikä tarvitse puhua suuren joukon edessä, on hyvä, hän totesi.

Suonmaa oli samaa mieltä.

– Jos meitä kuunnellaan, niin puhutaan. Jos puitteet on luotu, nuoret uskaltavat avata suunsa. Pienissä ryhmissä se on helpompaa, kun päästään kunnolla keskustelemaan, hän sanoi.

Myös päättäjät yhtyivät siihen, että keskustelukanavan puute on ongelma.

– Eivät nuoret ja päättäjät luonnostaan kohtaa kuin sattumalta. Ei minulle kukaan ole tullut nykäisemään hihasta, mutta olen aina valmis kuuntelemaan, mitä heillä on sanottavaa. Selvästi olisi tarpeen luoda lisää yhteyksiä, pohti Perttu Pohjanperä (vas.)

– Ollaanhan mekin oltu nuoria, ja itse muistan, että 1970-luvulla Pälkäne oli mielestäni tosi tylsä paikka. Aikuisten pitäisi syventyä paremmin nuorten näkökulmiin, Jukka Kittilä huomautti.

 

Pälkäneen päättäjät ottivat tuntumaa käytännön kouluelämään. Jalkapallotreeni sujui vanhasta muistista Timo Ailiolta, Timo Soinilta, Perttu Pohjanperältä, Tero Ahlqvistilta, Jani Luukkoselta ja Maisa Vehkalahdelta.

Tapaus käsidesi

Pälkäneen yhteiskoululaiset tietävät, että koulussa on käsienpesuongelma. Talvella he ryhtyivät oma-aloitteisesti etsimään siihen ratkaisua ja parempaa käsihygieniaa. Tapaus on esimerkki asiasta, jonka nuoret tuntevat paremmin kuin päättäjät, koska se on osa heidän arkeaan.

Vaikeutena on ehtiä ennen ruokailua pesemään kädet. Mahdollisuus siihen on vain vessoissa, jotka kaikki sijaitsevat ykköskerroksen aulan juhlasalin puoleisessa päässä, kun taas oppilaat tulevat ruokalaa kohti kolmesta eri kerroksesta.

Vessoja on kahdeksan 180 yläkoulun oppilasta kohti,  samoja käyttävät tietysti myös lukiolaiset.  Koppeihin ei mahdu monta kerralla, ja osa niistä voi olla varattuja, joten oven takana pitää jonottaa.

Nälkäiset ja väsyneet oppilaat eivät jaksaisi kulkea edestakaisin ja törmäillä wc-kopeissa sisään ja ulos, ja ruokailuun varattu aikakin on rajallinen. Siksi käsiä ei oikeasti pestä, vaikka kaikki tietävät, että pitäisi.

Oppilaat toivovat, että käsien puhdistamiseen olisi mahdollisuus lähempänä ruokalaa, matkan varrella. Kostian koulun ruokalassa on käytössä käsidesi. Miksi ei siis yhteiskoulussakin?

Sitä he ensin ehdottivat. Sitten käynnistyivät byrokratian rattaat.

Ongelmaa selvitettiin monessa eri portaassa. Osan mielestä käsidesi olisi ollut parempi kuin ei lainkaan käsienpesua, osa taas piti nimenomaan käsidesin käyttöä haitallisena. Yhteisöllinen oppilashuoltoryhmä päätti, että asiaa voi harkita. Kysymys vietiin ensin rehtorille, sitten keittiöhenkilökunnalle ja edelleen kunnan ruokahuolto- ja siivouspäällikkö Seija Snäkin-Laitiselle.

Vastaus oli lopulta ei käsidesille, mutta kukaan ei ollut kertomassa oppilaille päätöstä eikä perusteluja.

Seuraavaksi oppilaat kysyvät, voidaanko lähemmäs ruokalaa järjestää käsienpesupiste. Päättäjät ovat erimielisiä jo siitä, voiko tai kannattaako asiaa selvittää vai ei.

Isoin kysymys ei kuitenkaan ole se, saako ruokalassa olla käsidesiä vai ei. Huolestuttavinta on, että viestit nuorten ja päättäjien välillä eivät kulje. Nuoret kokevat, että edes näin pienessä asiassa heitä ei haluta kuulla.

 

PS. Yhteiskoulun käytävillä on juoma-automaatit, joten niissä kulkee vesijohtokin. Eikö sinne voi laittaa käsienpesualtaita?  Lavuaarit eivät kaunistaisi käytäviä, mutta ovatko ne nykyiselläänkään silmiä hiveleviä?

Kostian koulussa oli ainakin ennen pesualtaat käytävillä ja lapset komennettiin pesujonoon oma luokan lähelle ennen ruokailuun menoa. Miksi sen jälkeen tarvitaan vielä käsidesi? Voiko käsienpesusta tosiaan tehdä näin monimutkaista.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?