Kukkola: Daniel Medelplanin museon kymmenes kesä avattiin aapisten runoihin tutustumalla

Oppikirjan säkeitä vuosien varrelta

Runoilija Henriikka Tavi esitteli eri aikakausien aapisten runoutta Daniel Medelplanin museon avajaisissa.

Pälkäneen aapisen painajan Daniel Medelplanin museon vuosittaisia avajaisia Pälkäneen Taurialassa vietettiin sunnuntaina. Kesäisin avoinna olevan museon kausi avattiin tänä vuonna syventymällä aapisten runoihin runoilija Henriikka Tavin kertomana sekä nauttimalla Emmi ja Timo Virtasen musisoinnista ja laulamalla muutama yhteislaulukin. Lisäksi oli mahdollista tutustua valokuvin tallennettuun vuosikymmenen mittaiseen historiikkiin.

Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon sekä Tanssiva karhu-runopalkinnon saanut Henriikka Tavi avasi aapisten sisältöä kautta vuosikymmenten. Aapisilla on perinteisesti ollut tietty muotonsa, joka vaatii kirjainten nimien käyttöä. Lisäksi ne ovat sisältäneet paljon lauluja ja toimineet niin sanottuna yleisenä koulukirjana, josta on löytynyt niin numerot, virret kuin rukouksetkin, opetukset ja elämänohjeet. Toisinaan aapisten runoissa on lapsia myös peloteltu suurilla vaaroilla.

Paitsi omaan aapiseensa, Henriikka Tavi on tutustunut myös vanhempiensa ja isovanhempiensa aapisiin, joita hänelle on myös lapsena luettu.

Kaksi tapaa koota aapinen

Vuonna 1908 julkaistussa Teuvo Pakkalan aapisessa oli ensimmäisen kerran huomioitu nimenomaan lapset sekä korostettu kaunokirjallisuuden merkitystä.

– Muun muassa kaikkien tuntema Oli kerran onnimanni -loru on vankkaa suomalaista kansanperinnettä ja perustuu suomen kielen rakenteeseen. Sen kääntäminen esimerkiksi germaanisille kielille olisi vaikeaa, Henriikka Tavi kertoi.

1920–70-lukujen aapiset olivat usein eräänlaisia kokoelmia, joissa oli mukana sekä opettavaisia tekstejä että laadukasta kaunokirjallisuutta.

– Yleisesti on ollut kaksi tapaa tehdä aapinen. Aapisen kokoaminen tai sen kirjoittaminen omaksi teoksekseen, jossa tekijä tai työryhmä on kirjoittanut suurimman osan. Tällaisissa aapisissa tekstit niveltyvät ja viittaavat toisiinsa, Tavi summasi.

Kaunokirjallisuuden säilyttäminen tärkeää

Kirjat ja kirjallisuus elävät muutoksen aikaa. Perinteisellä aapisella on kuitenkin yhä paikkansa, vaikka jotkut opettajat myös tekevät oman aapisen yhdessä oppilaitten kanssa.

Henriikka Tavin mielestä nykyaikaisessakin aapisessa tulisi säilyttää korkealaatuinen kirjallisuus.

– Säilyttäisin ainakin kansanrunot, mainitun Onnimannin, Hiiri kissalle räätälinä -lorun, Kantelettaren runot sekä Immi Hellenin ja Kirsi Kunnaksen tekstit. Lisäksi lisäisin uudempaa runoutta ja satuja.

Uudemman runouden valintaa hän perusteli sillä, että runo tulisi tutuksi ja ymmärrettäisiin, että myös runot ovat luettavia ja muutakin kuin loppusointuja.

Luovaa kirjoittamista opettava ja opettajan sijaisuuksiakin tehnyt Tavi kokee, että keskittymiskyky, syvempi ajattelu ja pitkien tekstien lukeminen ovat uhattuna.

Henriikka Tavi toivoisi aapisesta tulevan oppilaalle rakas kirja, jonka lopulta saisi omaksi.

Medelplanin museo keskittyy Daniel Medelplanin aikaan Pälkäneellä.

– Kun oli tehtävä jokin rajaus, ajattelin että turkulaiset pitäkööt huolta aiemmasta historiasta, museon omistaja Arja Liutta kertoi.

– En tosin tiedä, ovatko he pitäneet, hän lisäsi.

 

Museo on avoinna kesäsunnuntaisin kello 14–16 tai sopimuksen mukaan.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?