Kirjoitan tätä Seitsyessä kesän ensimmäisen riparin puolivälissä. Isonen pitää parhaillaan raamatturyhmää seinän takana ja toisesta suunnasta kuuluu toisen ryhmän keskusteluja rikkaasta nuorukaisesta.
Kävimme tänään Pälkäneen kirkossa messussa. Puhuin siellä ristinmerkistä. Oikeastaan olemme täällä juuri sen vuoksi: Siksi että näidenkin nuorten kasvoihin ja rintaan on piirretty ristinmerkki. Pelastuksen merkki. Omistajan merkki.
Jokainen kristitty on kutsuttu Jeesuksen seuraajiksi – usein jo ennenkuin itse siitä mitään ymmärsimme. Jeesuksen opetuslapsena eläminen on täydellisesti lahja, joka annetaan meille meidän ulkopuoleltamme ja ilman omia ansioita. Mutta samalla siihen sisältyy myös tehtävä ja kuuliaisuus.
Nämä molemmat tulevat esille jokaisessa kastejuhlassa juuri ristinmerkin tekemisen yhteydessä: ”Ota pyhä ristinmerkki kasvoihisi ja rintaasi todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut opetuslapsekseen.”
Kun teet ristinmerkin, se muistuttaa sinua siitä kalliista hinnasta, jolla sinut on lunastettu eli ostettu Jumalan omaksi. Samalla se muistuttaa myös siitä ristin kantamisesta, joka kuuluu kristittynä elämiseen.
Tämän viikon evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua” (Matt 16). Kristityn tulee olla valmis kohtaamaan ne seuraukset, jotka Jeesuksen joukkoon kuulumisesta ja kristityksi tunnustautumisesta tulevat. Sitä, millaisiin tilanteisiin ja ”testeihin” Jeesuksen seuraaja joutuu, ei voi tietää etukäteen. Opiskelemaan lähtevän nuoren elämässä ne ovat erilaisia kuin keski-ikäisellä. Mutta koskaan emme myöskään kohtaa näitä tilanteita yksin.
Itsensä kieltämistä ei pidä ymmärtää itsensä vähättelyksi. Itsensä kieltäminen sisältää ajatuksen, että kristityn ei pidä laittaa elämässä etusijalle itseään, vaan ne ihmiset jotka Herra on antanut lähelleni ja ne tehtävät joihin hän on kutsunut.
Ristinmerkin tekeminen voi auttaa meitä muistamaan myös tämän, sillä se on myös sanaton rukous, josta rippikoulussa opetamme näin: ”Herra, siunaa minua. Siunaa ajatukseni, tunteeni ja kätteni työt”.
”Rukoile ja työtä tee, muu Luojalle jää.
Ajallansa työsi kantaa, saa hedelmää.
Vaikka oma voimasi on vaatimaton,
vierelläsi voimallinen Jumala on!”
(Pekka Simojoki)
Janne Vesto
Luopioisten pappi
