Länsipääty: Vanhankirkon muurien korjauksessa alkoi kuuden kesän mittainen projekti

Kivimuuri konservoidaan sauma saumalta

Keskiaikaisten kivimuurien korjaaminen on pikkutarkkaa käsityötä. Rakennuskonservaattorit Hanna Tuominen ja Jussi Kuusisto poistavat vanhaa rapautunutta laastia ja puhdistavat kolot ennen uutta saumaamista.

Pälkäneen Vanhankirkon suojeluyhdistys jatkaa kirkon raunioiden kunnostustyötä. Viime syksynä Pälkäneen Lions Clubin talkooavulla valmistunut asehuoneen

Yläpuolella on rapautunutta kivimuuria, alapuolella äskettäin korjattua.

katto on jo saanut hyväksynnän lopputarkastuksessa, ja itse asehuone on suljettu ovilla molemmilta puolilta.

Seuraava korjauskohde on kirkon pääsisäänkäynnin puoli eli länsipääty. Sen perustukset on korjattu ja vahvistettu aikaisemmin, mutta lohkeillut ja rapautunut muuri vaatii perusteellista korjausta.

– Muurit hajoavat huolestuttavaa vauhtia. Tänäkin keväänä keräsin maasta ämpärillisen laastin ja kiven palasia ja pudonneita kiilakiviä. Mitä suurempia koloja muureihin syntyy, sitä suurempia ovat niihin kertyvän veden aiheuttamat rapautumat, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Asko Valkama.

 

Puhdistusta sentti sentiltä

Suojeluyhdistyksen puheenjohtaja Asko Valkamalla on miettimistä, sillä kirkon länsipäädyn korjaus vie paljon aikaa ja voimavaroja.

Suojeluyhdistyksen palkkaamat rakennuskonservaattorit Hanna Tuominen ja Jussi Kuusisto naputtavat ahkerasti vanhaa rapautunutta laastia kivien koloista.

Työ etenee sentti sentiltä, ja kun sauma on avattu, kolo pitää harjata ja huuhdella puhtaaksi kivensiruista ja roskasta ja täyttää kaikki ylimääräiset kolot. Ajan kuluessa irtoilleet kiilakivet pitää myös saada takaisin paikoilleen, ennen kuin uusi sauma voidaan muurata kiinni.

– Huuhdella saa yhtenään, koska on hyvin tarkkaa, että kaikki kiintoaines saadaan pois, ennen kuin laitetaan uutta laastia, Hanna Tuominen sanoo.

Länsipääty on raunioiden korkein kohta ja ainoa, josta suurin piirtein näkee kirkon vanhan harjakorkeuden. Päädyn korjaamiseen sisä- ja ulkopuolelta on arvioitu kuluvan yhteensä 6 vuotta ja noin 200 000 euroa.

– Ne ovat todellakin vain arvioita, sillä kukaan ei tiedä, millaisia aukkoja ja murtumia muurin sisältä löytyy. Jo ensimmäisen korjausviikon aikana rakennuskonservaattorimme ovat löytäneet isompia koloja kuin oli oletettu, Asko Valkama kertoo.

Tänä kesänä käytössä oleva 30 000 euron määräraha Museoviraston myöntämää avustusta kuluu palkkoihin. Kesäkuussa muuria korjaamassa on kaksi työntekijää, heinä- ja elokuussa kolme. Rakennustarvikkeet hankitaan suojeluyhdistyksen omilla varoilla.

 

Kaksi katettua tilaa

Suojeluyhdistys on hyvästä syystä ylpeä ja tyytyväinen, kun vuosikausia kestänyt asehuoneen kattaminen on saatu päätökseen. Katto rakennettiin

Katto ja ovet ovat palauttaneet asehuonetta vuosisatoja taaksepäin. Mittasuhteet vaikuttavat erilaisilta kuin kattamattomassa tilassa, ja hämäryys ja kaiku viittaavat.

Pälkäneen Lions Clubin talkooryhmän voimin viime syksynä ja viimeisteltiin tänä keväänä.

Vanhassakirkossa on nyt kaksi katettua ja lukittavaa tilaa, jotka helpottavat tilaisuuksien järjestämistä ja irtaimen tavaran säilyttämistä.

Seinät korjattiin ja saumattiin uudelleen ennen kattamista. Muurien päältä puuttuu vielä lyijylevyä, ja oven päällä olevan ikkuna-aukon ympäristössä on pientä työtä, mutta muuten asehuone on kunnossa.

Sekä asehuoneen että sakariston ovet ovat luopioislaisen Taontapaja Tulikoiran valmistamia, ja niiden värisuunnittelu on Asko Valkaman omaa työtä.

– Tuntuu hyvältä tietää, että ainakin asehuoneen muurien korjaukset kestävät, koska ne ovat suojassa sateelta. Kattamattomassa tilassa säät kuluttavat uusia saumoja siinä missä vanhojakin, Valkama sanoo.

Jonkin verran tuhoa tekevät myös naakat, jotka löytävät kirkolta mieluisia pesäkoloja. Naakkojen rakennuspuuhista jääneiden jälkien korjailu kuuluu Vanhankirkon hoitajien vakituisiin tehtäviin.

 

Länsipäädyn työmaa pitää rauhoittaa.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?