Vehoniemen kahvilan pihaan kaarsi nuori moottoripyöräilijä. Mustassa nahkapuvussa nainen asteli pianon ääreen ja alkoi soittaa Bachin musiikkia. Sää oli painostava ja ikkunat auki. Hetken tunnelma on jäänyt kahvilanpitäjä Leila Suutarisen mieleen elävästi.
Moottoripyöräilijöiden ilta- ja yökahvila Vehoniemessä on auki perjantaisin ilta yhteentoista asti huhtikuun lopusta syyskuun puoleen väliin. Ruuhka-aikaan tiskillä on kaksi työntekijää ja jono ulos. Piha on täynnä erikokoisia ja -ikäisiä moottoripyöriä. Ulkona paistetaan makkaraa ja lettuja.
– Hyvin on ollut porukkaa tänään. Suurin ruuhka oli puoli seitsemän ja kahdeksan välillä, lämpimämmällä säällä se on myöhemmin, Suutarinen kertoo.
Pärräileviä ihmisiä
– Pyörän nimi on Sinikka. Hain sen eilen, tämä on ensimmäinen reissu, nokialainen Hanna Penkkala hymyilee.
Penkkala on moottoripyöräillyt 14 vuotta ja ajaa kesässä noin 5000–6000 kilometriä. Tamperelainen Katri Holttinen on usein tarakalla.
– En haaveile ajamisesta, vauhdin huuma kyydissä riittää, Holttinen sanoo.
– Sulla alkaa silti aina aikaisemmin pärräkuume, Penkkala huomauttaa.
Vehoniemen Holttinen ja Penkkala löysivät viime kesänä.
– Tämä on hurmaava kahvila. Kiva, kun on muita pärräileviä ihmisiä. Aina hyvä asiakaspalvelu, tänne on mukava tulla. Tullaan tänä kesänä varmasti useammankin kerran, Holttinen sanoo.
Helpompi kuin polkupyörä
Helsinkiläisillä Leo Soinolla ja Kaija Taitolla on mökki Pälkäneellä ja he ovat käyneet Vehoniemen kahvilassa kymmenen vuotta. Soino kehuu kahvilan tunnelmaa ja Taitto lämmintä henkeä.
Soino on ajanut moottoripyörällä 40 vuotta, Taitto vasta harjoittelee kevytmoottoripyörällä.
– Pitää ottaa haasteita vastaan. Saa vaihtelua autoon. Kuulee tuulen huminan, haistaa hajut ja onhan se helpompi kuin polkupyörä, Taitto nauraa.
– Työ rajoittaa, mutta ajan kesässä 10 – 12 000 kilometriä. Ajan satoi tai paistoi. Hankkisin auton, jos olisin mukavuudenhaluinen. Pyörällä pääsee irti arjesta, Soino hymyilee.
