Lapsuuden muistoja Kuhmalahdelta

Karjalaispoika sotaa paossa

Lämmin halaus hengenpelastajalle.

Elämäntyönsä opettajana ja koulunjohtajana Juvalla tehnyt 87–vuotias Sergei Kirtola muistelee lämmöllä paria vuottaan Kuhmalahdella Talvisodan ja välirauhan aikana. Sergei joutui isänsä Vasilin eli Villen ja äitinsä Varvaran kanssa lähtemään evakkoon Kivennavan pitäjän Raivolan kylästä Talvisodan alla. Lähtöpäivä oli 19. lokakuuta 1939.

Mukaan määrättiin ottamaan viiden päivän eväät ja vaihtovaatteet. Vielä Viipurissa ei tiedetty, mihin mennään. Kirtoloiden kuten monien muiden kivennapasten evakkotie kulki muutamien viikkojen tai kuukausien pysähdyksin Joroisten, Juvan ja Luhangan kautta keväällä 1940 Kuhmalahdelle.

Kirtolat saivat asunnon Kuhmalahden Puntarin kylästä Annalan talosta, pihapiirissä olevasta sivurakennuksesta. Samaan taloon asettui pari muutakin perhettä, muun muassa Henttiset, joiden samanikäisestä Eerik-pojasta tuli Sergeille hyvä kaveri.

Raivola, nykyisin Roshino, oli kohtalaisen iso kylä, jossa oli teollisuutta ja muun muassa vientisahoja. Kylän asukkaista iso osa oli venäjänkielisiä. Mittava venäläisperäinen asutus Raivolassa johtui siitä, että pari, kolme sataa vuotta sitten oli Keski-Venäjältä siirtynyt tai mahtikäskyllä siirretty satoja perheitä ison rautatehtaan työväeksi. Näiden venäjänkieli ja venäjänkieliset sukunimet säilyivät sukupolvelta toiselle. Kirtolat olivat kuitenkin heti Suomen itsenäistymisen jälkeen suomentaneet sukunimensä.

Monella Kuhmalahdellakin sotien aikaan asuneella kivennapalaisperheellä oli venäjänkielinen sukunimi, kuten Hramoff, Dementjeff ja Kopulov. Joskus heitä kutsuttiin ”Raivolan ryssiksi”, vaikka he olivatkin suomalaisia. Osa Kivennavalta siirtyneistä jäi viljelystilan saatuaan pysyvästi Kuhmalahdelle ja muihin Sydän-Hämeen pitäjiin.

Venäläissukuiset olivat olleet tehdas- ja palveluammateissa, joilla ei ollut oikeutta maan saantiin. Siksi he yleensä siirtyivät työn perässä muualle. Sergein isä oli toiminut Raivolassa tehtailija Viktor Rämön omistaman kaupan hoitajana.

Kirtolan perheen evakkoaika Kuhmalahdella jäi lopulta lyhyeksi. Jo talvella 1942 eli Jatkosodan ensimmäisenä vuonna Sergei muutti Myllykoskelle sisarensa perheen avuksi, ja toukokuussa 1942 kuten vanhempansakin takaisin taas suomalaisten hallussa olevaan Raivolaan.

 

Kirtolan perheen tilapäiskoti Annalan vasemmalla olevassa rakennuksessa.

Mukavia muistoja Kuhmalahdelta

– Kävin tietenkin koulua Pennon kylässä, jonne koulumatkaa oli vajaat kolme kilometriä. Minusta Helmi Karikangas oli hyvä ja mukava opettaja. Karikankaan poikien Jarmon ja Raimon kanssa lauloin muutaman kerran suojeluskunnan juhlissa Kuhmalahden Suojalla, muistelee Sergei tavatessamme viime toukokuussa hänen kodissaan Juvan kirkolla.

– Totta kai muistan Annalan naapurien ihmiset ja erityisesti muutaman sadan metrin päässä olevan Ali-Hinkkalan, jonne Raivolan naapurikylän Lintulan naisluostarin nunnat tulivat sotaa pakoon alkukesästä 1940. Nunnien  evakkotie Kuhmalahdelle oli kulkenut kuten meidänkin Joroisten, Juvan ja Luhangan kautta. Luostari oli Kuhmalahdella kuusi vuotta ja siirtyi sitten Heinävedelle.

Lintulan naisluostari perustettiin 1800–luvun lopulla. Naapurikylässä sijainnut luostari oli tuttu jo Kannaksen ajoilta. Ali-Hinkkalassa luostari oli Raivolasta lähteneille ortodokseille tärkeä hengellinen paikka. Monet kuhmalahtilaisetkin saivat vierailla luostarin hartaustilaisuuksissa.

Nunnien hengellisenä isänä toimi pappismunkki Illirik. Moni varttuneempi kuhmalahtilainen muistaa, kuinka hän pitkässä parrassaan ja kaavussaan keppeineen kulki kylän teillä. Illirik piti yhteyttä seudun asukkaisiin ja kävi joskus tervehtimässä myös kansakoulun oppilaita.

– Kerran olin ystäväni Henttisen Eerikin kanssa sieniretkellä Puntarin takamailla. Tapasimme siellä Illirikin istumassa kivellä ilmeisen väsyneenä. Kun menimme tervehtimään häntä, hän kertoi olevansa eksyksissä. Niinpä meillä oli ilo ja kunnia saattaa luostarin hengellinen isä kylään johtavalle metsätielle.

Ali-Hinkkalan vanhaa isäntää, Kaarlo Ali-Hinkkalaa (1866–1952), Sergei muistelee mielihyvällä. Saipa hän joskus olla ahkerasti kalastelleen Hinkkalan vaarin soutumiehenäkin. Välillä soutuapuna vaarilla oli joku nunnistakin.

 

Tuli uhkasi naapuritaloa

Talvella 1940–41 syttyi Annalan lähinaapurissa eräänä yönä tulipalo. Ehkä joku kulkumies oli poikennut tupakalle talon vieressä olevaan latoon. Kun ladosta talon seinään oli vain parikymmentä metriä, talo oli todella vaarassa. Sergei juoksi ensimmäisten joukossa apuun ja sai tehtäväkseen viedä talon kolmivuotias tytär turvaan. Hän kantoi mattoon käärityn tytön Annalaan. Palo saatiin onneksi rajoitettua latoon.

Tarinan tyttö on ollut tämän jutun koostajan kanssa naimisissa jo yli viisi vuosikymmentä. Kun muutama vuosi sitten saimme sattumalta Sergein yhteystiedot, on tämä ”pikku tyttö” voinut halauksinkin kiittää henkensä pelastajaa.

Viime vuosina on muutaman kerran ollut ilo tavata Sergei ja vaihdella kuulumisia sekä kertailla Kuhmalahden aikoja sekä Raivolan ja Lintulan kylien historiaa ja nykytilannetta. On myös yhdessä ollut ilo todeta, että vanhan Lintulan sodassa tuhoutuneen kirkon raunioille on vastikään rakennettu uusi kirkko, vaikka kylässä ei enää luostaria olekaan.

 

Opettajaksi Juvalle

Jo Kuhmalahdella ollessaan toisella kymmenellä oleva Sergei Kirtola oli mukana sotilaspoikatoiminnassa ja muun muassa osallistui Kangasalla ja Aitolahdella järjestetyille poikaohjaajakursseille. Palattuaan Raivolaan toukokuussa 1942 hän sai muiden ikäistensä tavoin käskyn ilmoittautua toukokuun lopulla oman pitäjän ilmasuojelukomppaniaan (Kivennavan IsK) ja osallistui kiväärikoulutuksen jälkeen vartiointi- ja partiointitehtäviin (”desanttijahtiin”).

Koska koko Kivennapa oli sotatoimialuetta, myös Is-komppanialaiset saivat aikanaan veteraanitunnuksen. Joskus vuonna 1942 tai 1943 kävi myös Puntarin Annalan Martti-isäntä sotaretkellään tervehtimässä Kirtolan perhettä Raivolassa.

Lokakuussa 1943 Sergei aloitti opiskelun Sortavalan opettajaseminaarissa. Sieltä tuli kuitenkin sodan loppuvaiheessa pakkolähtö. Opettajaksi hän valmistui muutama vuosi myöhemmin Raumalta. Jo evakkotaipaleelta jotenkin tutuksi tullut Juva tuli sitten loppuelämän aikaiseksi kotipaikaksi. Vuonna 1987 eläkkeelle jäänyt Sergei Kirtola on osallistunut aktiivisesti paikkakunnan kotiseututyöhön sekä reserviupseeri- ja eläkeläisyhdistysten toimintaan.

Muutamia yhteyksiä Kuhmalahdelle on säilynyt, muun muassa kirjeenvaihto Inkeri Yli-Hinkkalan kanssa on jatkunut läpi vuosikymmenten.

 

Markku Rauhalahti

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?