Kylätapahtuma: Haltian vuoden vilkkain päivä oli lauantaina

Wanhat moottorivehkeet taas yleisöennätykseen

Savua ja hälyä kuin taikurin teltassa. Vanhat masiinat eivät välttämättä läpäisisi kaikkia nykypäivän päästönormeja.

Ihmisten viehtymys nostalgiaan ja sitä myötä kiinnostus vanhoja esineitä kohtaan ei osoita minkäänlaisia laantumisen merkkejä. Tuorein osoitus nostalgiankaipuusta saatiin viime lauantaina pienellä Haltian kylällä, jossa neljättä kertaa järjestetty Haltian Wanhojen Moottorivehkeiden näyttely keräsi valtaisan suosion.

Jo edellinen, neljä vuotta sitten pidetty vastaava tapahtuma toi kylälle noin parituhatta vierasta tutustumaan menneiden aikojen koneisiin. Silloin järjestäjien varaamat parkkialueet riittivät vielä mainiosta kävijöiden autoille, mutta tällä kertaa alkoi viimeinenkin pysäköintiin varattu pelto täyttyä uhkaavasti jo puolen päivän maissa.

Lastua lentää, kun Jukka Koskisen Jätkä 4 -niminen paperipuun kuorimakone työstää pölliä.
Koskinen mökkeilee Hauhon Vihavuodessa, missä hänellä on iso halli täynnä vanhoja koneita. Muutama niistä oli näytillä Haltialla.

Loppujen lopuksi kaikille ajoneuvoille löytyi paikka, mutta yleisöennätyksensä tapahtuma taas kerran rikkoi. Tarkka kävijämäärä ei selviä koskaan, koska haltialaiset eivät peri vierailta lainkaan pääsymaksua. Joka tapauksessa reilusti yli 2000 hengen mentiin.

Haltian näyttely saattaakin olla muodostumassa Sydän-Hämeen perinnetapahtumien ykköstykiksi, kun aiempi lippulaiva, Oksalan Perinnepäivät taisi haaksirikkoutua lopullisesti Jouko Suoniemen poismenon vuoksi.

Haltian järjestäjät ovat viisaasti päättäneet järjestää suurtapahtumaansa vain joka neljäs vuosi. Harvahko näyttelytahti on omiaan pitämään sekä yleisön mielenkiintoa että talkoolaisten työintoa yllä. Nyt näyttelyalueella tosin liikkui huhuja, joiden mukaan tahti saattaa jatkossa tiivistyä – tuskin kuitenkaan jokavuotiseksi.

Talkoilla pystyyn

Talkootyötä moottorivehkeiden näyttely on mitä suurimmassa määrin. Suurimman työn tekee, ja päävastuun kantaa tapahtuman isä Tapio Körhämö, joka on kone- ja perinnemies henkeen ja vereen. Hänen ja muiden kyläläisten koneet muodostavat näyttelyn perustan, jota täydennetään Körhämön laajan suhdeverkoston kautta saatavilla alan harrastajien laitteilla.

Körhämön mukaan etukäteisvalmistelut tehdään aika pienellä porukalla. Hänen lisäkseen eniten mukana häärivät vaimo Mervi, joka pitää

Pääjärjestäjä Tapio Körhämö katseli taivaalle huojentuneena, kun aamuinen tihkusade kaikkosi ja aurinko varmisti kyläläisten kesän kohokohdan onnistumisen.

kirjaa siitä, että kaikki muistettavat asiat tulevat hoidetuksi, sekä talon nuori isäntä Jani. Aivan näyttelyn alla ja varsinkin sen aikana talkooväen määrä nouseekin sitten jo kymmeniin henkilöihin.

Kuten usein käy, Haltiallakaan suutari ei ole malttanut pysyä lestissään, vaan näyttely on laajentunut kattamaan muutakin kuin vanhoja koneita. Monenmoisten puksuttimien lisäksi paikalla oli muun muassa puukontekijää, pärekopan sitojaa, seppää, tervan polttajaa ja tukkijätkäperinteen vaalijoita.

Vähintään keski-ikäiset miehet ovat odotetusti näyttelyn suurin kävijäryhmä. Runsaasti joukkoon mahtuu silti myös naisia ja nuoria – jopa nuoria naisia. Liikkeelle on saatettu lähteä kolmen tai jopa neljän sukupolven voimin.

Perinnetapahtumat ovat mainio tapa täydentää historian tuntemustaan. Tarvitsee vain kuunnella, kun tietyn aikakauden koneet ja ihmiset kohtaavat. Kohtaamiset nostattavat ihmisten mieliin tarinoita ja muistoja ajoilta, jolloin nykyiset wanhat vehkeet olivat uusinta uutta ja täydessä jokapäiväisessä käytössä.

Luopioisista lähtöisin olevat Tapio Lemmetty (vasemmalla) ja Veikko Hoppula (oikealla) tervehtivät herrasmiestyyliin lakkia nostaen. Lemmetty oli Haltian näyttelyssä ensikertalainen, kun taas Hoppulan kesäviikonloput kuluvat pitkälti harrasteajoneuvotapahtumissa, joissa hän käy entisöidyllä Opel-kuormurilla. Perttu Pohjanperä kuuluu Haltian talkooporukkaan.

Näin komealta näyttää aikansa luksusauton, brittiläisen Roverin keula. Valmistusmaan ilmastossa alimpana näkyvät sumuvalotkin olivat tarpeen

”Piikkilangan kiristäjä” eli Valmet 20 – turvahytillä varustettuna.

Simo Hakala höyläsi varapäreitä kaikille, jotka tunsivat olevansa sellaisen tarpeessa.

Moporivistöt olivat uljas näky.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?