Tiekirkot ovat jälleen avanneet ovensa yleisölle. Avoin ovi onkin tiekirkon tärkein viesti: saa tulla.
Tiekirkossa ei tarvitse tehdä eikä puhua mitään, ellei halua, eikä mukaan tarvita muuta kuin omat ajatukset.
– Päivät ovat erilaisia. Joskus saatan olla monta tuntia yksin ja sitten yhtäkkiä tulee jono ihmisiä. Joskus taas joku odottaa jo oven takana, kun tulen, kertoo ainakin viidettä kesää tiekirkkopäivystäjänä toimiva Varpu Uotila.
Helteellä kirkkoon on mukava tulla hetkeksi viilentymään ja rauhoittumaan, ja avoin ovi houkuttelee matkailijoita ja ohikulkijoita poikkeamaan muuten vain. On myös niitä, jotka suunnittelevat kiertomatkoja tiekirkkojen mukaan ja käyvät järjestelmällisesti tutustumassa niihin.
Uotila kertoo, että Pälkäneen avara kirkko hämmästyttää usein vieraita.
– He ihmettelevät, miten pienessä seurakunnassa on näin kaunis, suuri ja juhlava kirkko. Silloin tuntuu tietysti mukavalta olla sitä esittelemässä, hän sanoo.
Joskus vastattavaksi tulee yllättäviäkin tiedusteluja.
– Minulta kysyttiin kerran, että miksi alttaritaulun kerubeilla on hame. Mitä siihen sitten osaisi vastata? Uotila nauraa.
Pälkäneen, Luopioisten ja Kangasalan kirkot toimivat tiekirkkoina elokuun alkupuolelle asti.
Päivystäjän ei tarvitse luennoida
Tiekirkkoja valvotaan vapaaehtoistyönä. Päivystäjäksi voi ilmoittautua kuka tahansa yksityinen seurakuntalainen tai yhdistys, joka valitsee päivystysvuorolaiset keskuudestaan.
– Yhden viiden tunnin vuoron voi jakaa kahdelle tai vaikka useammalle henkilölle, miten kenellekin sopii. Alaikäinen voi olla jonkun vanhemman parina auttamassa ja opettelemassa päivystäjän tehtäviä, tiekirkkovastuuryhmään kuuluva kirkkovaltuutettu Vesa Mellavuo sanoo.
Päivystysvuoroista saa lisätietoja Pälkäneen kirkon tiekirkkovastuuryhmän jäseniltä tai kirkkoherranvirastosta. Päivystysvuorolistaan voi käydä merkitsemässä nimensä tiekirkon aukioloaikoina.
– Kirkkovahdin ei tarvitse osata kertoa kaikkea mahdollista kirkon ja seurakunnan vaiheista. Hyvästä paikallistuntemuksesta on apua, koska tiekirkossa poikkeavat kyselevät joskus muistakin kuin seurakunnan asioita asioista, mutta mitään erityistietoja ei edellytetä. Tärkeintä on olla läsnä, Mellavuo selittää.
Päivystäjän tunnistaa rintaan kiinnitetystä lapusta, jossa lukee tiekirkko-opas. Kokenut päivystäjä Varpu Uotila sanoo, että sana ”opas” saattaa antaa
harhaanjohtavan kuvan tehtävästä.
– Toiset tulevat tiekirkkoon vain hiljentymään. He kaipaavat rauhaa omille ajatuksilleen eivätkä välitä keskustella. Päivystäjän on tärkeää kunnioittaa sitä, hän muistuttaa.
Kesän päivystyslistassa on vielä tyhjiä aukkoja. Valvomatta kirkkoa ei voi pitää auki.
– Toivomme lisää päivystäjiä, jotta seurakunnan työntekijöiden ei tarvitsisi ottaa muiden töidensä lisäksi tätä vapaaehtoiseksi tarkoitettua tehtävää, Vesa Mellavuo sanoo.
Diakoniaompeluseurassa ei saanut toista santsikuppia
Tiekirkkoon poikkeamiseen voi olla monta syytä. Kirkon jo hyvin tunteville paikkakuntalaisille yksi voisi olla pikasilmäys kotiseurakunnan historiaan, sillä kirkosta löytyy kirkkoherra Jari Kemppaisen laatima katsaus Pälkäneen seurakunnan historiasta 1100-luvulta nykypäivään.
Kyllä, vihkoseen kannattaa tutustua, ennen kuin olettaa siitä mitään. Se on nimittäin kaikkea muuta kuin kuivaa luettavaa. Joukossa on isoja ja pieniä tapahtumia ja päätöksiä liittyen kaikkeen seurakunnan toimintaan.
Siitä selviää esimerkiksi, mitä Vanhan hautausmaan ja Tommolan hautausmaan paikoilla oli, ennen kuin niistä tuli hautausmaita. Ja mitä keväällä 1914 päätettiin diakoniaompeluseuran kahvituksesta, tai mitä 1910-luvun kirkossakävijöille tapahtui, jos he toivat koiran mukanaan kirkkoon.
Kirkon viileydessä tai portailla auringossa on rauha lueskella.
