Tervehdys Toverit

Kiitän saamastani huomiosta lehtien palstoilla. Olen toiminut väärin toteamalla, että kylä, jolla on Kangasalan parhaat palvelut, voisi hieman kiristää vyötä olemalla solidaarinen niitä kyliä kohtaan, joilta jo on karsittu iso osa kunnan palveluista. Niiden myötä ovat lähteneet myös yksityiset palvelut. Kunnan kulttuuri- ja sivistyspuolta on muistettu kohtuullisesti, se sai juuri uuden kulttuuritalon.

Nämä leikkauspäätökset piti tehdä jo viime vuonna marraskuun valtuustossa, mutta valtuuston kantti petti, syynä oli eduskuntavaalien läheisyys. Kun valtuutettu tekee päätöksen, niin seuraavissa vaaleissa äänestäjät näyttävät äänestyslipun kautta, ovatko äänestyspäätökset olleet oikeita. Siitä ei päätä puolueosastojen äijäkonklaavit. Tämä on käsitykseni demokraattisesta päätöksenteosta.

Politiikka on peliä äänistä, joka tuo vallan. Kuka lupaa mielikuvissa eniten halvimmalla ja minulle, sille ääneni annan. Mielikuvilla ei ole paljon tekemistä sen todellisuuden kanssa, kun tehdään oikeasti päätöksiä, jotka johtavat siihen, jatkammeko itsenäisenä kuntana vai ei. Minä en harrasta kaksilla korteilla pelaamista, meillä on valtuustossa tarpeeksi takin kääntäjiä tai mykkiä napinpainajia.

Me kuntana pärjäisimme tässäkin tilanteessa, vasemmiston neljän pyhän arvon kanssa – koulutus, kulttuuri, päiväkoti ja terveyskeskus.  Mutta, meillä on kaksi ongelmaa, verokertymä ei kasva ja sairaanhoitopiirin kasvava lasku erikoissairaanhoidosta kunnalle. Kumpaankin niistä voimme vaikuttaa hyvin vähän. Onko erikoissairaanhoito ihmisen hyvinvoinnin lisäämistä vai hyvän bisneksen tekemistä sen varjolla? Kun toimintoja karsitaan, on kuntamme käytäntö vielä ollut kohtuullinen, koska kenenkään työsuhteita ei irtisanota. Yksityisellä puolella lähes aina, kun toimintoja tehostetaan tai karsitaan se tietää irtisanomisia. Työsuhteen loppuessa veronmaksajasta tulee työttömänä kulu valtiolle ja kunnalle.

Milloin kunta tehostaisi kuntalaisten palvelut koskemaan koko vuotta? Miksi kunta seisoo heinäkuun ja vuodenvaihteen? Lomien ajankohdan päättää, lain sallimissa rajoissa, työnantaja ei henkilöstö. Rahan vähyyden lisäksi, niin sanottua yleistä mielipidettä kunnan palveluiden tehottomuudesta käytetään keppihevosena palveluiden yksityistämisessä.

Näen tämän kehityksen peikkona. Yksityinen sektori kyttää kunnan tuottavia bisneksiä ilman yrittäjäriskiä. Nollabisnes heitä ei kiinnosta. En edelleenkään ymmärrä, jos työn hinta on sama molemmilla niin miten siitä voi jäädä liikevoittoa yksityiselle. Toinen kysymys on, mitkä ovat työn laatu- tai määräkriteerit.

Toukokuun valtuusto teki päätöksen olla hakematta rahaa kunnalle valtiolta luokkien ryhmäkokojen pienentämiseksi ensi lukukaudeksi. Yleiskeskustelussa maalattiin isolla mustalla pensselillä. Jos 542 500 euroa ei oteta vastaan, niin jälleen muutama oppilas syrjäytyy lopullisesti. Minua kiusaa se härskiys, jolla opettajat ammattiliittonsa tuella käyttävät valtaa omien etujensa puolustamista oppilaat kilpenään. Painostus on helppoa, koska ulkoistamisvaaraa heillä ei ole. 1–6-luokkalainen nukkuu noin kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Jos kouluvuosi jyvitetään vuoden jokaiselle päivälle, se on valveillaoloajasta noin 13–16 prosenttia. Jos, lapsi harrastaa joka päivä puhelimensa tai tietokoneen räpläämistä 2–2,5 tuntia, siitä tulee vuodessa noin 13–16 prosenttia. Opetus ei sido joka hetki oppilasta opettajaan.

Lukija saa itse päättää kumpi jättää syvemmän jäljen lapsen mieleen: opetus vai pelikoneet. Uskomme koulutuksen kaiken parantavaan maailmaan. Paljonko sinä aikuinen olet lapsesi kanssa päivässä? Suomessa on kuulemma maailman paras koulujärjestelmä. Miksi meille ei synny pieniä ja suuria yrityksiä? Eikö koulutuksen tason pitäisi näkyä yhteiskunnan hyvinvointina? Me olemme pieni yhtenäinen kansa, joka puhaltaa yhteen hiileen. Koska nuotio leimahtaa ja hyvinvointi Suomeen palaa?

 

Seppo Talli

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?