Esikoululainen ajelutetaan 15 kilometrin päähän

Peppi on reipas kuusivuotias, joka on jo pidemmän aikaa odottanut innolla esikoulun alkua.

Helmikuussa sitten tuli tuo kauan odotettu tieto esikoulun alkamisesta kodin pihamaalta näkyvässä lähikoulussa. Isosisko on menossa kolmannelle luokalle ja viereisessä talossa asuva ystävä aloittaa ensimmäisen luokan.

Kangasalan taloudellinen tilanne on huono, kaikkien pitää säästää mutta toisten muita enemmän. Aivan erityisen paljon säästöpaineita onkin kasattu pienten lasten hennoille harteille.

Usean vuoden ajan on jo säästetty kynistä ja kumeista, viime vuonna alettiin karsia koulunkäynninohjaajia ja tänä vuonna valtionavusta kieltäydyttäessä myös opettajia on entistä vähemmän.

Ryhmäkoon kasvattamisen lisäksi vähennetään koulunkäynninohjaajia entisestäänkin. Se on säästöä se ja kunnan tärkeimpien toimintojen priorisointia.

Koulutuksesta nyt tehtävät ”säästöt” ovat eurolleen saman suuruiset kuin kulttuuritalon ja siihen liittyvän museon vuotuinen lisärahan tarve, siis jokavuotinen lisärahan tarve.

Lähikoulummekaan ei saanut esikoulunopettajaa, ei koulunkäynninohjaajaa, eikä edes osa-aikaista apua luokanopettajille. Tässä vaiheessa kylän yhdistykset päättivät yhdessä tuumin palkata koululle pätevän koulunkäynninohjaajan ja lahjoittaa kyseisen resurssin kunnan käyttöön. Tämä järjestely mahdollistaisi koulun normaalin toiminnan näiden tiukkojen säästöjenkin aikana.

Eipä kelvannut valtion raha kunnalle, eikä sitten yksityinenkään, vaikka kovasti on kolmatta sektoria peräänkuulutettu kunnan toimintoja kustantamaan. Se ei käy, sillä se ei käy. Se ei käy, se ei käy, se ei käy, se ei käy, se ei kerta kaikkiaan käy.

Ei käy, vastasi koulutoimenjohtaja.

Vastaavanlainen toimintamalli koulunkäynnin tukemisesta yksityisin varoin on ollut käytössä useammalla paikkakunnalla, Tampere mukaan lukien. Laillista estettä järjestelylle ei aluehallintovirastonkaan mukaan ole. Kyse on vain tahtotilasta.

Koulutoimistosta tuli sitten kesäkuussa virallinen tieto esikoululaisten kuljettamisesta 15 kilometrin päähän, tälläkin hetkellä tilanahtaudesta kärsivään ja siksi remontoitavaan ja laajennettavaan kouluun. Kyseisessä koulussa ei ole aiemmin ole ollut esikoululaisia, esikoululaisille suunnitellut tilat valmistuvat ensi vuonna ja esimerkiksi koulun piha-alue on rakentamisen vuoksi kolmannes entisestään.

Esikoululaiset kuulemma mahtuvat ekaluokkalaisten sekaan, eivätkä vie kyseisen koulun resursseja. Esikoululaisille tärkeä leikkiaika hoituu ilmeisesti lasten touhutessa jossakin keskenään sillä aikaa, kun opettaja keskittyy ekaluokkalaisten opetukseen, koska koulunkäynninohjaajia ei tarvita.

Kyseisessä koulussa on 230 oppilaalla kolmen ohjaajan resurssi.

Esikoulun tehtävä on totuttaa lapsi tulevaan kouluunsa, ryhmässä toimimiseen ja madaltaa koulun aloittamisen kynnystä. Lähikoulussamme on toimivat, olemassa olevat tilat, taito ottaa esikoululaiset mukaan koulun toimintaan ja monella nyt esikoulunsa aloittavalla myös isompia sisaruksia koulussa. Lapset pääsisivät kouluun joko kävellen, pyörällä tai taksilla sisarustensa kanssa.

Tulevana syksynä Pepinkin isosisko ja naapuri kävelevät kouluun kolmensadan metrin matkan ja kaikista pienin lapsista istutetaan taksiin ja viedään täysin vieraaseen ympäristöön 15 kilometrin päähän. Tämäkö on lapsen etu ja oikeus ehyeen koulupolkuun?

Tämä lasten kauemmas rahtaaminen tekee kaikista lapsista kuljetusoppilaita ja tulee Kangasalan kunnalle kyläläisten tarjousta kalliimmaksi. Mieleen nousee vääjäämättä kysymys siitä mitä tässä oikein ollaan säästämässä? Vain tervettä järkeä!

Minna ja Jani Eerola

Kautiala

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?