Eskapismin säännöt: Tiina Poutanen ja Petri Pykäläinen pohtivat taiteessaan todellisuuden ja todellisuuspakoisuuden suhdetta

Omakuva ja muut pakenemisen muodot

Jokaisen pitää itse kokea Tiina Poutasen ja Petri Pykäläisen yhteisteos Unen esitystila. Tyynyn teksti on ravisteleva ja taideteokseen kuuluu käydä pitkäkseen.

Petri Pykäläinen on rautakauppias ja tuore taiteilija. Ensimmäisen ammatin hän peri isältään ja toisen isoisältään.

– Se on ollut aina enemmän tai vähemmän lähellä sydäntä, Pykäläinen sanoo taiteen tekemisestä.

Pykäläisen ja Tiina Poutasen Eskapismin säännöt -taidenäyttely on esillä Mikkolan Navetan Jyvämakasiinissa elokuun ensimmäiseen päivään saakka.

– Vaikea sanoa, mitä haluan sanoa. Mietin, mikä on eskapismia ja mikä todellisuutta. Onko niin, että eskapismi on todellisuutta ja todellisuus eskapismia? Pykäläinen pohtii.

Hän käsittelee eskapismia eli todellisuuspakoisuutta muun muassa Selfiepatsaskavalkadissaan.

– Selfiessä eli omakuvassa usein näkee, minkä näköinen on. Kuitenkin se, minkä näkee… Onko se jonkinlaista eskapismia, että näkee sen mitä haluaa nähdä tai toivoo näkevänsä, Pykäläinen pohdiskelee.

Absurdi huumorintaju ja kierrätystaidetta

Poutanen ja Pykäläinen kuuluvat samaan kirjoitusryhmään ja tuntevat toisensa sitä kautta.

– Tykästyin Petrin taiteeseen. Absurdi huumorintajumme ja työskentelytapamme sopivat hyvin yhteen, Poutanen kertoo yhteisnäyttelyn taustoista.

Poutanen on tamperelainen kuvataiteilija ja kuuluu helsinkiläis-luopioislaiseen Muodonmuutoksia-yhdistykseen. Yhdistyksessä on taiteen ja tieteen tekijöitä, jotka popularisoivat tiedettä, yhdistävät tiedettä ja taidetta ja tuovat ne haja-asutusalueelle.

– Koko todellisuus sellaisena, kuin sen näemme, on pakoa todellisuudesta. Se, mitä pidämme todellisuutena, on todellisuudessa todellisuuden pakoa, hän sanoo.

Poutanen kertoo, että he halusivat kuvata pakenemisen muotoja.

– Työt tulevat ensin, sitten ajatukset. Katsoja ajattelee ehkä jotakin aivan muuta ja on mahdollisesti jopa oikeammassa.

Toisinaan Poutanen tekee arte povera -taidetta. Alun perin taidesuuntaus oli köyhäilytaidetta, nykyään se on kierrätystaidetta. Käytettävät materiaalit syntyvät sivutuotteina, ovat halpoja, helposti saatavia ja tuhoutuvia. Esimerkiksi Poutasen Kansiorealitysarja on tehty tällaisista materiaaleista.