Uimakoulut: Taidot karttuvat leikin varjolla

Vedessä polskitaan viileämmälläkin kelillä

Reetta Heikkilän opissa Varpu Järvinen.

– Vedessä tulee välillä kylmä, mutta sitten kun juostaan rannalla niin tulee taas lämmin, uimakoululainen Varpu Järvinen tietää.

Pälkäneen kuluvan kesän uimakoulut on vedetty läpi melkoisen koleissa olosuhteissa. Veteen on menty jokaisella uimakoulukerralla, mutta yhtäjaksoinen uintiaika jää pakostakin lyhyemmäksi kuin helteillä.

– Lapset tietävät, että jos tulee kylmä, voi mennä rannalle lämmittelemään. Joka tapauksessa nousemme tunnin aikana vähintään kerran pois vedestä rannalle leikkimään ja liikkumaan. Aina välillä osa lapsista on jäänyt leikkitauolta jo rannalle ja jättänyt toisen vedessä olo jakson väliin, uimakoulun ohjaaja Elina Arvonen kertoo.

Parhaimmillaan Pälkäneen uimakoululaiset ovat päässeet uimaan noin 19-asteisessa vedessä, mutta pääosin järvivedet ovat olleet 17- tai 18-asteisia. Uimakoulun opettajat ovat vedessä

Vesi pärskyy, kun uimakoululaiset pistävät menemään.

päivittäin kolmesta neljään tuntia.

– Sen verran viileää vesi edelleen on, että märkäpuku on uimakouluopettajalle ehdoton työasu. Myös osalla lapsista on ollut märkäpukuja, uimakoulujen toinen ohjaaja Reetta Heikkilä toteaa.

Pakanrannan uimaranta on tunnettu mataluudestaan. Mataluudesta on omat etunsa, mutta viileällä kelillä siitä on ennemminkin haittaa.

– Pitää kahlata reilut kaksikymmentä metriä ennen kuin pääsee sopivansyvyiseen veteen. Viileällä kelillä ehtii hädin tuskin veteen, kun pitää lähteä jo rannalle takaisin lämmittelemään, Heikkilä sanoo.

 

Hauskuus tempaa mukaansa

Välillä lämmitellään rannalla. Toivo Martikaisella, Akseli Niemellä ja Aapo Heliövaaralla on jo lämmin.

Kunnan uimakouluja on järjestetty tänä kesänä Pakanrannassa, Ilmoilan rannassa Laitikkalassa ja Luopioisten kirkonkylässä. Pieniä uimareita on riittänyt hyvin jokaiseen ryhmään. Pakanrannan ryhmät olivat täynnä, ja kylissäkin polskijoita riitti mukavasti.

– Kylissä uimakoululaisten määrä on kuitenkin ollut hieman pienempi kuin viime kesänä. Mahdollisimman paljon tehdään leikin varjolla. Vesiarka lapsikin tempautuu mukaan helposti, kun vedestä etsitään aarteita tai ollaan vaikkapa myyriä tai kilpikonnia, Heikkilä mainitsee.

Uimakoululaisten ikähaarukka on 5 ja 13 ikävuoden välissä. Ohjaajat kertovat, että jokaiselle uimakoululaiselle pyritään takaamaan omantasoista opetusta. Tunnin aikana harjoitellaan sukeltamista, liukuja, kelluntaa, myyräuintia ja alkeisselkäuintia. Edistyneempien kanssa kokeillaan myös selkäuintia ja vapaauintia. Suurin osa lapsista suorittaa varhaistaito- tai alkeismerkin, mutta uimakoulutietä voi jatkaa vielä tämänkin jälkeen.

– Esimerkiksi Laitikkalassa moni suoritti jo taitomerkin, johon kuuluvat muun muassa 200 metrin matkauinti, 10 metrin pituussukellus ja 25 tai 50 metrin uinti eri uintilajeilla, Arvonen mainitsee.

Pälkäneellä viimeiset uimakoulut päättyivät viime viikolla. Kangasalla kesän viimeisissä uimakouluissa uidaan vielä kuluvan viikon ajan.

 

 

Järvivedet selvästi ajankohdan keskiarvoa viileämpiä

Heinäkuun alun parin hellepäivän myötä järvivedet lämpenivät kylmän alkukesän jälkeen hetkellisesti lähelle ajankohdan keskimääräisiä lukemia. Tuulisen sään vuoksi kovin korkeisiin lukemiin ei kuitenkaan päästy. Toistaiseksi kesän korkein Suomen ympäristökeskuksen virallisella havaintopaikalla mitattu pintaveden lämpötila on ollut +21,0 astetta Päijänteen Sysmässä 4. heinäkuuta.

Heinäkuun alun jälkeen vedet viilenivät jälleen selvästi ajankohdan keskiarvon alapuolelle. Torstaina 9. heinäkuuta pintaveden lämpötilat olivat maan etelä- ja keskiosassa pääosin 16–19 astetta ja maan pohjoisosassa 7–16 astetta. Längelmäveden havaintopaikalla Kaivannossa vesi oli viime viikon torstaina 18,9-asteista, mikä on 1,2 astetta vähemmän kuin keskimääräinen lukema tähän vuodenaikaan. Koko maan lukemat ovat yleisesti 1–3 astetta ajankohdan keskiarvoa alempia. Sääennusteen perusteella merkittävää vesien lämpenemistä ei ole lähiaikoina odotettavissa.

 

 

Veden lämpötiloja 2000-2015

Pintaveden lämpötilojen keskiarvo Längelmäveden Kaivannossa, heinäkuut 2000–2015  (Lukemat vuoden 2015 osalta laskettu 16.7. asti)

2000 19,0

2001 21,5

2002 21,0

2003 22,7

2004 18,4

2005 22,2

2006 21,3

2007 18,9

2008 18,4

2009 19,1

2010 22,2

2011 21,7

2012 18,7

2013 19,5

2014 21,0

2015 18,4

Lähde: Suomen ympäristökeskus / vesikeskus

 

”Ei palella yhtään”

Mikähän siinä on, että omissa lapsuuden muistoissa kesällä paistoi aina aurinko ja talvella riitti lunta hankikaupalla? Ja uidessa ei koskaan paleltanut, vaan järvivesi oli aina kuin linnunmaitoa. Kuitenkin tilastoja tutkimalla viileitä kesiä ja lauhoja talvia on mahtunut omaankin lapsuuteen.

Ehkä se on se kuuluisa lapsenmieli, joka suodattaa säähän liittyvät epäolennaisuudet pois muistoista. Tätä lapsenmielisyyttä on tarvittu roppakaupalla tänä kesänä, kun kunnon kesä ei tunnu alkavan millään. Yhtä melko aurinkoista päivää on varmuudella seurannut viisi koleaa ja sateista vuorokautta.

Tänä vuonna kesä taitaakin näyttäytyä vain ohikiitävinä hetkinä.  Pitäisi varmaan opetella nauttimaan niistä lyhyistä tuokioista, kun kesä tuntuu olevan tässä ja nyt.

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?