Aina silloin tällöin minulta kysytään myös koristekasveista. En ole puutarhuri enkä hortonomi, eikä minulla tuota viherpeukaloakaan ole, joten vastaukset kysymyksiin jäävät usein puutteellisiksi ja saattavat olla jopa virheellisiä.
Yritän aina selvittää kysyjälle, etten ole koristekasvien asiantuntija. Yritän kuitenkin parhaani. Korjatkaa, jos erehdyn.
Mooseksenpalavapensas erittää eteeristä öljyä
Viime viikolla minut kutsuttiin Ämmätsään katsomaan kukkapenkkiin ilmaantunutta outoa kasvia. Kukkaa esiteltiin monipuolisesti ja minä valokuvailin sitä, kääntelin sen lehtiä ja kukkaviuhkoa puolelta toiselle, nuuskin sitä ja sormeilin sen karheaa vartta. Tuttuhan se oli, mutta vääränvärinen.
Olin varma, että olin sen nähnyt ennenkin, olin haistellut sen sitruunaista tuoksua, hivellyt sen hedelmyksiä, mutta sinne se nimi jäi kielen päälle eikä tullut ulos.
Moni puutarhaharrastaja varmaankin jo kuvista näkee, mistä kasvista on kyse. Minullekin se selveni, kun pääsin kotiin.
Olihan se tuttu, olin sen nähnytkin Luopioisissa parissa villiintyneessä puutarhassa. Mooseksenpalavapensas, sehän se on. Googlaamalla löytyi sitten lisää tietoa ja myös se, että kasvi voi kukkia myös valkoisilla kukilla.
Mooseksenpalavapensas on vanha perenna. Nimensä se on saanut siitä, että se erittää helposti syttyvää eteeristä öljyä. Tämä voi aiheuttaa myös ongelmia aurinkoisina päivinä. Öljyt saattavat aiheuttaa allergisen reaktion, jos kasvia käsittelee paljain käsin. Siksi se ei sovi puutarhaan, jossa liikkuu lapsia. Hehän eivät osaa varoa kasvia samalla tavalla kuin aikuiset, jotka tietävät sen vaarat.
Raamatun alkukertomuksista kasvin nimi on tuttu. Mooses kuuli Jumalan puhuvan palavan pensaan sisältä. Kyseessä ei tiettävästi ole kuitenkaan ollut tämä kasvi, koska sen kasvualue ei ainakaan enää käsitä Siinain niemimaata. Se on kotoisin pohjoisempaa Keski-Aasiasta ja Välimerenmaista.
Meillä se on siis puhtaasti koristekasvi, joskin hyvin vanha sellainen. Se näyttää myös olevan sitkeä ja kestävän muiden kasvien varjostusta. Tämä puolimetrinen pensas säilyy puutarhassa pitkään hoitamattomanakin, mutta ei leviä ympäristöönsä.
Illakko on perinteinen koristekasvi
Toinen useasti kysytty alkujaan koristekasvina viljelty kukka on ristikukkaiskasveihin kuuluva illakko. Kukkiessaan tämä yli puolimetrinen kasvi on näyttävä ja helposti havaittavissa. Sen punertavat tai vaaleat kukat ovat ryhmänä varren latvassa ja niiden paikalle myöhemmin syntyvät pitkät lituhedelmät.
Illakko on kuulunut perinteisiin koristekasveihimme ainakin 1600-luvulta saakka ja edelleen sitä näkee hoidetuissakin puutarhoissa. Sitä ei kannata hyljeksiä rikkaruohona, sillä se on hyödyllinen monille yöperhosille, jotka eivät voi vastustaa sen orvokkimaista tuoksua. Ihmisnenällekin sen tuoksu on miellyttävä ja kun se illalla, nimensä mukaan, puhkeaa kukkaan, ei sen tuoksua voi olla huomaamatta. Kukka kannattaakin istuttaa sellaiselle paikalle, jossa pääsee nauttimaan sen tuoksusta.
Illakko kylväytyy itsestään kasvupaikalleen ja saattaa levitä laajalle puutarhan ulkopuolellekin. Kasvi on melko yleinen Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla, mutta tavataan sitä pohjoisempaakin sisämaassa aina Jyväskylää myöten ja rannikolla Pohjanlahden perukoille saakka. Täällä Hämeessä sen mielipaikkoja ovat talojen läheiset niityt ja pientareet, puutarhat ja pensasaidat.
Nyt illakko jo lopettelee kukintaansa, mutta kyllä sen voi edelleen bongata kotinsa läheisyydestä. Sen siemen säilyy pitkään maassa itämiskykyisenä ja niinpä se saattaa nousta kukkimaan, kun maata muokataan.
Tuomo Kuitunen
