Mikkolan Navetalla on kesän mittaan ollut esillä kuukausittain vaihtuvia näyttelyitä. Elokuun alussa teema ja taiteilijat vaihtuvat jälleen. Näyttelyn nimi Olipa kerran Ikaalisissa – kuinkas sitten kävikään kertoo sen, että kaikki Navettakallerian näyttelyyn osallistuvat taiteilijat ovat opiskelleet Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen kuvittajalinjalla 2000-luvun alussa.
Opiskelutoverit ovat Taija Goldblatt, Saila Heikkinen, Outi Lehtovaara, Oili Kokkonen, Kaisa Merenkivi ja Laura Mäkelä. Jatko-opinnot ovat vieneet heitä sittemmin eri teille, mutta taiteenteko ammattina yhdistää heitä edelleen. Avajaisia vietetään lauantaina 1.8. kello 14 ja näyttely on avoinna 29.8. asti.
Navettakallerian näyttelyyn osallistuvaa kuutta taiteilijaa yhdistävät opinnot Ikaalisten käsi ja taideteollisuusoppilaitoksen kuvittajalinjalla. Tampereen lähettyville asumaan jäänyt joukko on pitänyt yhteyttä toisiinsa opintojen jälkeenkin, ja eräässä talvisessa tapaamisessa yhteisnäyttelyn kokoamista ehdotti Pälkäneellä asuva Outi Lehtovaara.
Taija Goldblatt piirtää ja tekee animaatioita. Teoksissa tutkimuksen kohteena ovat outous ja queer. Taiteilijaa kiinnostavat tilanteet, joissa asiat eivät mene odotusten mukaisesti, oli sitten kyse sukupuolesta, vanhemmuudesta tai kaupunkitilasta. Goldblatt asuu Tampereella ja valmistui keväällä 2015 kuvataiteilijaksi Tampereen Ammattikorkeakoulusta. Navettakalleriassa hänellä on esillä piirustuksia.
Saila Heikkinen asuu Tampereella ja on kuvittajaopintojen jälkeen opiskellut lähihoitajaksi ja työskentelee lasten parissa. Kuvallisen ilmaisun tarve on kuitenkin tallella, ja sitä hän on viime vuosina purkanut keraamisia veistoksia tehden. Näyttelyssä olevat työt ovat Ahjolan kansanopiston kursseilta vuosilta 2009–2014. Lapsenmielisyys, leikkisyys ja fantasian kaipuu ovat Heikkisen keramiikkaveistosten lähtökohtana. Vaikka hahmot ovatkin näennäisen naiiveja ja hyväntuulisia, voi niillä toisinaan olla myös synkkiä, joskin hyvin inhimillisiä salaisuuksia, kuten pelko, inho, ahneus, kateus tai ylpeys. Heikkinen työskentelee nopeasti, malttamattomana löytää savesta muotoutuva hahmo. Hän värjää työnsä usein engobesavilietteellä sekä rautaoksidilla ja käyttää vain harvakseltaan lasitteita.
Taidetta, monipuolisesti
Oili Kokkonen ei tahdo määritellä itseään tarkalleen kuvittajaksi tai muotoilijaksi, vaikka on kouluttautunut molempiin ammatteihin, ensin Ikaalisissa ja myöhemmin Lahden Muotoiluinstituutissa. Hänen pyrkimyksenään on ennemminkin toimia kyseisten roolien välimaastossa, ulottaen tekemisensä myös kuvataiteen puolelle. Parhaillaan Oili työskentelee lasten taide- ja käsityöopettajana. Hän on myös toteuttanut seinämaalauksia, postikortteja, lastenvaatekuoseja sekä yhden lastenkirjakuvituksen. Erityisen läheinen materiaali Oilille on huopa, josta on syntynyt monia eläinaiheisia veistoksia.
Outi Lehtovaara asuu Pälkäneellä ja häneltä näyttelyssä on esillä akryylimaalauksia vanhojen, osittain kirpputoreilta ja roskalavoilta löytyneiden valokuvien pohjalta. Hänen mielitekniikoitaan ovat pesutekniikka, puupiirros ja maalaus.
Kaisa Merenkivi on valmistunut kuvataiteilijaksi Kankaanpään taidekoulusta vuonna 2008. Hän asuu Akaan Kylmäkoskella. Kuvataiteilijaksi valmistumisen jälkeen hän on opiskellut Tampereen yliopistossa kuvataidepainotteiseksi luokanopettajaksi. Opiskelun ohella Merenkivi on toteuttanut kuvataiteilijan ammattiaan osallistumalla yksityis-, yhteis-ja ryhmänäyttelyihin. Navettakallerian näyttelyssä hänellä on esillä puuveistoksia, sillä hän viehtyi puusta materiaalina jo kuvataiteilijaopintojensa aikana.
Laura Mäkelä asuu Tampereella ja valmistui kuvataiteilijaksi Kankaanpään taidekoulusta vuonna 2008. Hän on toteuttanut kuvanveistäjän ammattia valmistamalla teatterinaamioita ja ohjaamalla naamiotyöpajoja Teatteri Metamorfoosin leivissä Helsingissä. Käsillä työskentely on sittemmin ulottunut kiinnostukseksi käsillä hoitamiseen, ihmisen hyvinvointiin fyysisenä ja henkisenä olentona. Kiinnostus luontoon, ihmiseen ja ihmisen luontaiseen hoitamiseen näkyy myös Navettakalleriassa esillä olevissa piirustuksissa. Kuvien aiheena ovat ihmisen usein rikkaruohoiksi mieltämät kasvit, joilla kuitenkin on ravinnollista tai lääkinnällistä arvoa. Mäkelä haluaa töillään myös kyseenalaistaa ihmisen eri asioille lyömät teennäiset leimat siitä mikä on hyvää tai huonoa, toivottavaa tai epätoivottavaa, mikä saa luvan kukkia ja mikä ei.
