Elämänty: Anja Virran tauluelämäkerta ihastutti Pälkäne-viikolla

Kotigallerian lumoissa

Anja Virta (oikealla) ja Marita Jalkanen muistelivat Virran vanhoja rimpsumekkoja hänen ihastuttavassa keittiössään.

– Kun katsoo ulkoa, ei arvaa, mitä sisältä löytää. Tämä on kuin kukkanen, nimettömänä pysyttelevä perhetuttava luonnehti Anja Virran taidekokoelmaa.

Virran Taskukokoinen kotigalleria Viiva & Väri oli viime torstaina yleisölle avoin osana Pälkäne-viikkoa.

– Tämä on yhden ihmisen elämäntyö. Anja kerää taidetta itse taiteen takia, ei tietyn tekijän, perhetuttava sanoo.

Virta on koonnut taidekokoelmaansa 1960-luvulta lähtien. Yli sadan teoksen tauluelämäkerta koostuu lähinnä modernista suomalaisesta taiteesta.

– Oli yllätys, miten vaikuttava määrä monipuolista taidetta kokoelmassa on. Yksityiskokoelmaksi tämä on mahtava, Virran entinen opettajakollega Pekka Jalkanen ihaili.

– Ihan suunnattomasti tykkäsin. Kiitos Anjalle, että avasi näyttelyn, puoliso Ritva Jalkanen hymyili.

 

Voimakkaita värejä ja hulmuavia helmoja

– Täällä on tauluja vaikka mistä taidesuunnista, mutta ne eivät riitele keskenään. Siinä näkyy Anjan taiteellinen silmä. Toinen mikä täällä tekee vaikutuksen, on valon käyttö. Tauluja ei ole vain laitettu seinille, vaan on mietitty, miten valo menee, Virran entinen oppilas ja kollega Marita Jalkanen kuvaili.

Jalkanen kehui myös tehokasta tilankäyttöä, kekseliäitä yksityiskohtia ja värimaailmaa.

– Anja poikkesi muista opettajista. Nyt puhutaan 1970-luvun lopusta ja 1980-luvun alusta. Anja käytti itse tekemiään rimpsumekkoja, joissa oli ihania väriyhdistelmiä. Hän oli vauhdikas, portaissa aina helma hulmahti. Hän pursusi elämää ja värejä, hän muisteli.

Jalkanen pyysi Virtaa nimeämään seiniltä viisi lempitauluaan ja yllätys yllätys, suurin osa niistä oli voimakkaan värisiä.

 

Taskukokoinen kotigalleria täyttyi ihailijoista

Etukäteen Virta epäili kokoelmansa kiinnostavuutta ja itseään näyttelynpitäjänä.

– Ajattelin talvella, että olen varmaan kauhun jäykistämä tätä edeltävällä viikolla. Olen yllättynyt, etten ole ollut. Sen sijaan on ollut kihelmöivää uteliaisuuden sekaista jännitystä, hän sanoi.

Virta odotti, että näyttelyssä kävisi ehkä kolme ihmistä. Heti yhdeltätoista ihmisiä oli saapunut kolmekymmentä. Kellon lähestyessä kuutta talo oli täynnä ja näyttelyssä oli käynyt päivän aikana reilusti yli sata ihmistä.

– Olen kerännyt teokset omien mieltymysteni mukaan. Alan uskoa, että tämä on ihan laatuunkäypä kokoelma, hän sanoi.

Virran tauluelämäkerta on tuskin vielä valmis.

– Aina kun ostan taulun, päätän, että tämä on viimeinen. Sitten näen uuden taulun, hän hymyili.

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?