Veden laadun tutkimus: Suojeluyhdistys selvitti Kukkian sinilevä- ja kiintoainepitoisuudet

Kukkia on vielä varsin puhdas

Kukkian vesi on tutkittu ja keskimäärin hyvinkin puhtaaksi havaittu. Sinilevän ja kiintoaineiden mittauksessa suurimmat luvut piirtyivät karttoihin Rautajärvellä. Sielläkin vesi on kuitenkin hyvää uimavettä, vaikkakin muuta järveä ruskeampaa.

Järven veden laadun tutkimuksen teetti Kukkian Suojeluyhdistys heinäkuun alkupuolella ja tutkimustulokset esiteltiin yhdistyksen vuosikokouksessa 26. heinäkuuta.

Insinööritoimisto Saloy Oy:n mittaajat kiersivät online-mittalaittein varustetulla veneellä koko järven ja tulokset tallentuivat raportoitavaksi 1,5 sekunnin välein yhdessä GPS:n antaman paikkatiedon kanssa. Mitattavia tekijöitä olivat veden sinilevä- ja kiintoainepitoisuus.

Sinilevää ei mitattu sen itsensä vuoksi, vaan siksi, että sinilevien määrä kertoo rehevöitymistä edistävän fosforin määrästä vedessä, eikä jatkuvatoimista fosforipitoisuuden mittalaitetta ole markkinoilla.

Paikkatiedon avulla tulokset voitiin sijoittaa tarkasti kartalle.

Lisäksi otettiin vesinäytteitä kahdestatoista Kukkiaan laskevasta purosta tai ojasta. Näytteistä määritettiin kemiallinen hapenkulutus ja kiintoainepitoisuus.

Näin tarkkaa veden laadun tutkimusta ei järvestä ole aiemmin tehty. Normaalistihan veden laadun seuranta perustuu muutamasta mittauspisteestä aika-ajoin otettujen näytteiden analysointiin.

 

Sinileväraja alitettiin reilusti

Syaanobakteerit, ”sinilevä” on eräs maapallon vanhimmista eliöistä ja sen vapauttaman hapen uskotaan miljoonien vuosien kuluessa synnyttäneen maapallon ilmakehän. Sinilevää esiintyy aina ja kaikissa vesissä.

Vaikka osa sinilevistä on hyvinkin myrkyllisiä, ei sinilevästä pieninä pitoisuuksina ole haittaa. Haitalliseksi se muodostuu vasta alkaessaan suotuisissa ravinne- ja lämpötilaoloissa massakukinnan. Ravinnokseen sinilevä tarvitsee vain fosforia, koska se pystyy ottamaan tarvitsemansa typen suoraan ilmasta.

Hyvän uimaveden sinileväpitoisuuden ylärajana pidetään kahta milligrammaa litrassa, minkä rajan alle kaikki mittaustulokset jäivät selvästi.

Korkeimmat sinileväpitoisuudet mitattiin Rautajärven kylän edustalla; 1,0 mg/l ja alhaisimmat Haltianselän länsiosassa 0,1 mg/l. Järven pääaltaan suurin sinileväpitoisuus 0,8 mg/l havaittiin Mämminselän itärannalla. Sama lukema löytyi myös Haltianselältä Lohiniemen edustalta.

 

Rautajärvellä enemmän myös kiintoainetta

Myös kiintoainepitoisuudet olivat Rautajärvellä muuta järveä selvästi suuremmat, noin 12 mg/l. Määrä on myös korkeampi kuin järveen laskevista puroista mitattu.

Haikanvuorta kiertävän niemen lähivesissä oli myös muuta järveä enemmän kiintoainetta, joka ilmeisesti tulee Kuohijoelta ja virtauksen mukana kiertää niemeä.

Tutkimuksen tavoite, saada ajantasainen kuva järven kokonaistilanteesta saavutettiin. Iloksemme voimme todeta, että tilanne on yleisesti varsin hyvä, vaikka pieniä ”kauneuspilkkuja” löytyikin.

Projektin seuraavana vaiheena onkin selvittää yleisestä tasosta poikkeavien löydösten syitä yhteistyössä virkamiesten kanssa alkaen kuntatasolta. Toiveena on myös nyt suoritetun tutkimuksen uusiminen lähivuosina joko kokonaisuudessaan tai soveltuvin osin riippuen yhdistyksen resursseista.

Resurssiemme vahvistamiseksi toivotammekin kaikki Kukkian ystävät mukaan yhdistyksemme toimintaan.

 

Kukkian Suojeluyhdistyksen hallituksen puolesta

Markku Pitkäranta
Hannu Uusikartano

 

Kukkian suojeluyhdistys selvityksen mukaan sekä sinilevä- että kiintoainepitoisuudet ovat korkeimmat Rautajärven edustalla. Siellä kiintoainetta on enemmän kuin järveen laskevissa puroissa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?