Voimasanat

Minä sitten tykkään voimasanoista! Enkä tarkoita niitä pärskähdyksiä, joilla pimeyden voimia kutsutaan tai ihmiskehon osia tai eritteitä nimitellään. Tarkoitan niitä sanoja, joilla on todellinen voima ja vaikutus.

Raamattu kertoo, että alussa Jumala loi taivaan ja maan. Jumala sanoi, ja tapahtui niin. Räjähtelikö silloin? Kauanko kesti Luojan päivä?  Ikuisuudessa ei ole aikaa. Jumala tekee yhä työtä, luo uutta ja ylläpitää kaikkea elämää. Allakka  on meidän  apukeinomme koordinoida aikaa, vaikka vaelluksemme todellinen navigaattori onkin Jumalan Sana, josta meille on Raamattuna annettu juuri niin paljon kuin tarvitsemme oppiaksemme tuntemaan pelastuksen tien.

Sana on paljon enemmän kuin se mitä puhutaan tai kirjoitetaan. Sana elää. Jumalan sana on kuin siemen, joka tuottaa satoa iankaikkiseen elämään. Ihmisen taitamaton sana voi sytyttää huhun, joka leviää kuin ruohikkopalo.

Johanneksen evankeliumi alkaa: Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Myös Ilmestyskirjassa nähdään hänet, Jeesus, Uskollinen ja Totinen, ja hänen nimensä on Jumalan Sana. Sanojen jumalalliseen voimaan uskoi sadanpäämies, kun hän pyysi Jeesukselta apua sairaalle palvelijalleen: Käske, niin palvelijani paranee, ja tämä oli siitä hetkestä terve. Jeesus käski: Lasarus, tule ulos, ja kuollut palasi elämään. Pietarikin sanoi Joppessa rakastetulle tekstiilitaiteilijalle, joka oli kuollut: Tabita, nouse ylös, ja niin tapahtui.  Siihen uskoi pitaalinen: Jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa. Jeesus vastasi: Minä tahdon: puhdistu, ja kohta pitaali lähti hänestä. Vaikene, ole hiljaa, sanoi Jeesus, ja myrsky tyyntyi.

Uskomme perustana ovat voittajan sanat ristillä: Se on täytetty. Vieläkin Jeesus on sama, ja sama on Jumalan Sana. Myös meidän arkisilla sanoillamme on vaikutusta. Sananlaskujen kirjassa suuri asiakokonaisuus  käsittelee puhumista,  ylistetään viisaita, harkittuja ja rakentavia sanoja, varoitetaan turhista ja pahoista puheista,  vääristä todistuksista, myrkyllisestä kielestä. Siellä todetaan muun muassa: ”Paljossa puheessa vaanii synti, viisas se joka kielensä hillitsee”, ja ”Moni viskoo sanoja kuin miekan pistoja, mutta viisasten kieli on lääke”, kun taas ”Kultaomenoita hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat”.

Sanoilla voi haavoittaa, loukata, rohkaista, lohduttaa, opettaa, tuomita ja antaa anteeksi. Siksi psalmilaulaja rukoileekin: Herra, pane minun suulleni vartija!  Millainen mahtaakaan olla päivä aikojen lopussa, kun Jumala, joka on Kaikkivaltias ja Pyhä,  voimansa sanalla kutsuu eteensä kaikki kansat, elävät ja kuolleet? Olenko silloin niiden joukossa, jotka hän omikseen tuntee? Sillä niin kuin alussa, myös lopussa: Jumala sanoo, ja tapahtuu niin.

 

Sirpa Marttinen-Huhdanpää

Seurakuntalainen

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?