Tällä kertaa vastaan muutamaan jo vanhempaan kysymykseen. Lukijoita ovat kiinnostaneet erilaiset värikkäät, pilkut ja pisteet kasvien pinnalla. Joku on nähnyt kasvin kuin maalipurkista nostettuna, joku toinen kuin tervattuna. Kaikkiin näihinkin ilmiöihin löytyy vastaus.
Samalla tavalla kuin meillä ihmisillä on erilaisia tauteja ja vaivoja riesanamme, niin niitä on myös kasveilla. Puutarhaihmiset tuntevat tämän alueen oikein hyvin ja koettavat suojata pienet kasvintaimet niin tuholaisilta kuin taudeiltakin. Viljelijät tekevät saman viljoille peittaamalla siemenet ja myrkyttämällä oraat tuholaisilta. Luomuviljelijätkin suojaavat kasvinsa omilla konsteillaan. Mutta luonnonkasvit saavat tulla toimeen omillaan, suojautua niin kuin parhaaksi näkevät.
Useimmat kasveja vaivaavat taudit ovat pieniä sieniä. Tällaisia ovat ruosteet, härmät, homeet, täpläsienet, pikisienet, noet ja monet muut mikroskooppisen pienet eliöt. Ne saattavat esiintyä missä osassa kasvia tahansa tai saastuttaa koko kasvin. Kun kysyjä mietti, kuka oli maalannut hopeahanhikin oranssilla maalilla, niin vastaus kuuluu: hanhikinruoste. Ruosteet ovat yleensä värikkäitä täpliä lehtien pinnalla: punaisia, ruskeita, mustia. Joskus koko lehden pinta, joko ala- tai yläpinta tai molemmat, on ruosteen värjäämä. Kasvi ei siihen yleensä menehdy, mutta kyllä
tämä sieni hidastaa sen kasvua. Sienen valtaamat sairaat lehdet varisevat lopulta maahan ja sieni siirtyy sieltä uuteen isäntään. Ruosteille on tyypillistä, että sama sieni voi eri kehitysvaiheessaan vioittaa hyvinkin erilaisia kasveja. Männynleskenlehtiruoste elelee alkukesästä nuorten mäntyjen neulasissa ja loppukesästä saman ruosteen tapaa leskenlehden lehtien alapinnalta oransseina täplinä. Luonto on ihmeellinen!
Härmät näkyvät yleensä lehtien pinnalla vaaleana harsomaisena peitteenä, johon lopulta ilmaantuu pieniä mustia pisteitä eli sienen kotelomaljoja. Joskus koko kasvi on lopulta härmän peitossa ja tällöin sieni saattaa tukahduttaa kasvin ja se kuihtuu. Härmiä esiintyy etenkin sateisina kesinä, kuten tänä kesänä ja niitä voi etsiskellä hyvinkin monenlaisista kasveista. Yleensä tällaiset pienet sienet määritetään sen kasvin (isäntäkasvin) mukaan, millä ne kasvavat. Yksi yleisimmistä härmistä on heinänhärmä, joka löytyy hyvinkin monelta heinälajilta.
Usein nämä taudinaiheuttajasienet ovat erikoistuneet kiinnittymällä kukin vain yhteen isäntäkasviin. Läheisilläkin kasvilajeilla saattaa olla omat piensienensä. Harvalla kasvilla on kahta erilaista esimerkiksi ruostetta riesanaan, mutta härmä ja ruoste elävät usein samalla lehdellä. Löysin juuri viime sunnuntaina amerikanhorsmalta sekä ruosteen että härmän. Molempia sieniä oli lehden pinnalla kattavana kerroksena. Horsmilla on vain yksi härmä, joten se on helppo nimetä, mutta neljä erilaista ruostetta ja nyt on näyte tutkittava mikroskoopilla, jotta selviää, minkä näistä löysin. Vai löysinkö kokonaan uuden ruosteen, sillä amerikanhorsma
on tulokaslaji ja levinnyt tänne vasta viime vuosikymmeninä. Se on voinut tuoda oman sienen mukanaan.
Useille on tuttu vaahterantervatäpläsieni. Siitäkin on muutama kysymys kulkeutunut korviini. Varsinkin syksyllä vaahteran lehdet ovat mustia täpliä täynnä. Tämä sieni näkyy ensin alkukesästä vaaleana läiskänä lehden pinnalla ja kasvaa tummeten vähitellen noin sentin kokoiseksi pahkamaiseksi läiskäksi. Varsinainen sieni kehittyy vasta sitten, kun lehdet ovat varisseet maahan. Sieltä kuivuneista lehdistä itiöt sitten kulkeutuvat uusille nuorille vaahteranlehdille seuraavana keväänä muodostaen taas mustia tervatäpliä. Monella muullakin kasvilla on samanlaisia pikisieniä vaivanaan.
On vaikea sanoa, kuinka paljon meillä on tällaisia lois- tai tautisieniä, sillä niitä löydetään tutkimuksissa lisää. Joka tapauksessa niitä on tuhansia. Suuri osa on sellaisia, ettei niitä huomaa paljaalla silmällä ollenkaan, mutta toiset värjäävät kasvin kauniilla väreillä epätavallisen näköiseksi ja silloin ne pistävät silmään. Näistä mikrosienistä olen tehnyt omat sivunsa nettikasviooni (www.luopioistenkasvisto.fi). Sillä voi käydä ihailemassa luonnon kauneutta, vaikka tässä kauneudessa onkin ikävä sävy, kun kyseessä ovat kasvien sairaudet ja vaivat.
Tuomo Kuitunen
