Sata vuotta koirienkasvatusta

Pälkäneläiset Tuija ja Antero Aarnio ajoivat kesällä kolmen koiransa kanssa 7000 kilometriä kolmessa viikossa.

Heidän määränpäänään oli Italiassa 10.–14. kesäkuuta järjestetty koirien maailmannäyttely. Matka osoittautui menestyksekkääksi.

– Mörrimöykyn Zöpöliini oli senioreiden maailmanvoittaja ja Mörrimöykyn Anakonda Italian muotovalio. Se on aina yhden tuomarin mielipide, joten ei voi sanoa, että meillä olisi maailman paras koira. Mutta se kertoo jotakin, kun saa monelta tuomarilta hyvät arvostelut, Antero kertoo.

Matkalla Italiaan Aarniot poikkesivat koiranäyttelyissä Saksassa ja Ranskassa, jossa kaksi koirista voitti sarjansa.

 

Kielitaidottomat maailmanmatkaajat

Oman haasteensa matkusteluun tuo se, etteivät Aarniot puhu muuta kuin suomea.

– Tuttumme ihmettelevät, miten voimme käydä ulkomailla näyttelyissä. Jos välittäisimme siitä, ettemme osaa kieliä, istuisimme vain kotona, Tuija toteaa.

Kielitaidottomuudesta huolimatta Aarniot eivät ole koskaan joutuneet suurempiin ongelmiin maailmalla. Tarpeen vaatiessa he soittavat lapsilleen.

– Puhelimesta löytyy lähes kaikkien Euroopan kielten osaajia. Aina saa jonkun kiinni, Antero huomauttaa.

Pariskunta ei pysty keskustelemaan paikallisten kanssa, mutta he kommunikoivat piirtämällä.

– Ranskassa ihmiset olivat ystävällisiä. He toivat kotoaan ruokaa näyttelyihin ja pyysivät meidätkin syömään. Isommissa näyttelyissä näkee tuttuja ympäri maailmaa. Tuomarit usein tuntevat ja tervehtivät, vaikka tietävät, ettemme osaa puhua heidän kanssaan, Antero kertoo.

Joskus Aarniot ovat käyneet vuoden aikana 30 näyttelyssä Suomessa. Tänä vuonna he aikovat käydä vielä ainakin seitsemässä näyttelyssä Suomessa, Virossa ja Ruotsissa.

 

Yhdeksän omaa ja seitsemän hoitokoiraa

Aarnioilla on yhteinen koirahoitola ja lisäksi kummallakin oma kennelinsä. Antero kasvattaa Mörrimöykyn-kennelissään bouviereja ja Tuija Borealii-kennelissään boksereita.

– Kun jalostaa, täytyy tietää, millaisia koiria muilla on. Kävimme ennen enemmän näyttelyissä. Nyt ne ovat jääneet vähemmälle, kun täytyy palkata aina vieras hoitolaan, Tuija sanoo.

Tällä hetkellä Aarnioilla on yhdeksän omaa koiraa ja seitsemän koiraa hoidossa.

– Minulla on ollut koiria siitä lähtien, kun lähdin kotoa. Tuijalla on ollut koiria lähes 60 vuotta, meillä yhteensä melkein sata vuotta, Antero laskeskelee.

Yhdessä vaiheessa he vähensivät koirien määrää ajatellessaan olevansa liian vanhoja. Viisi vuotta myöhemmin koiria oli kuitenkin taas sama määrä.

– Aina ollut puolet elämästä koiria ja puolet muuta, Tuija sanoo.

– Tämä on elämäntapa, Antero vahvistaa.

 

Koirapelosta eroon

Borealii Team Ky -koirahoitola työllistää Aarniot kokopäiväisesti. He ovat pyörittäneet hoitolaa parikymmentä vuotta, eläkkeelle jäädessään he tekivät laajennuksen.

– Koirat ovat hoidossa yhdestä päivästä neljään kuukauteen. Jotkut koirat tuodaan vain sitä varten, että ne pääsisivät eroon koirapelostaan, Tuija kertoo.

Hoitolan ruuhka-aika on juhannuksesta elokuuhun.

– Asiakkaita on Helsingistä ja Porvoosta asti. Ihmiset tulevat kauempaakin, kun löytävät sellaisen paikan, josta koirat pitävät. Lisäksi hinnat ovat huomattavasti halvemmat kuin kaupungeissa, Antero tietää.

Tuija tekee kaikkea mahdollista koiriin liittyvää. Paikallinen eläinlääkäri ei halua nukuttaa koiria turhaan, joten hänellä on Tuijan kanssa sopimus; koira nukutetaan vasta, jos Tuija ei pysty leikkaamaan sen kynsiä.

– Omistaja saa olla trimmauksessa ja kynsienleikkauksessa mukana. Haluan jakaa tietoni eteenpäin, joten opetan mielelläni omistajan tekemään itse, Tuija sanoi.

 

Koiranomistajan opittava käyttäytymään

– Ensimmäinen koirani 12-vuotiaana oli bokseriuros. Se kasvatti minua aika paljon, Tuija kertoo.

Kun Aarnioiden koirille sanoo ”mene tuonne”, ne tottelevat.

– Joskus nuorempana tuli koulutettua koiria. Enää emme kouluta muuten kuin ettei remmissä vedetä. Ne oppivat siinä, kun niille puhutaan, Antero sanoo.

Pariskunnalle on vuosikymmenten aikana kertynyt valtavasti kokemusta siitä, miten koirien kanssa tulee toimia.

– Ihminen menee aina ensin ovesta. Koiranomistajat eivät ymmärrä, kuinka paljon siitä on hyötyä, Tuija vinkkaa.

Hänellä on takataskussaan helppo konsti päällikkyyden ottamiseen pentuaikana.

– Kun ihmiset tulevat hakemaan pentua, kysyn, osaavatko he ravistaa räsymattoa. Jos pentu tekee jotakin luvatonta, sitä pitää ottaa niskavilloista ja pyllyn päältä kiinni, ravistaa ja päästää irti. Sitten olet sen pomo.

Aarnioilla on lukemattomia tarinoita siitä, kuinka koirien käytös on muuttunut heillä vietetyn ajan jälkeen. Myös koiranomistajien on muutettava käytöstään.

– Kävelimme bouvierien kanssa kylällä ja odotimme, että ihmiset alkaisivat hankkia niitä, kun ne käyttäytyvät niin hyvin. Menetimme jo toivomme, mutta nyt ihmiset ovat innostuneet ja kylällä on alkanut näkyä bouviereja, Tuija iloitsee.