Koko perheen tapahtuma: Vuolijoella tutustuttiin suomalaisiin kiviin ja kivilajeihin

Minttu hioi omaa kivikoruaan huolella

Sinimaria Loiva ja Minttu Puronen hiontatöissä.

Kivi käteen, essu päälle ja hiontahommiin. Pienet kädet työskentelevät tehokkaasti, kun vuolukivestä hiotaan korua. Välillä valmista aihiota kastetaan vedessä ja taas hionta jatkuu. Ensin hiotaan karkeimmalla hiomapaperilla. Kun reunat alkavat pyöristyä ja hionta purra, voi vaihtaa vähemmän karkeaan.

– Ihan kivaa tämä on, 6-vuotias Minttu Puronen toteaa työnsä ääressä.

Mintun vieressä työskentelee Mintun mummu Sinimaria Loiva.

– Yllättävän nopeasti reunat alkavat pyöristyä. Ei tarvitse edes paljon painaa, Loiva tuumaa.

– Vuolukivi on pehmeä kivilaji, Jukka-Pekka Lehtinen Tampereen Kivikerhosta muistuttaa.

AteljeeGalleria Virpi & Orbissa Vuolijoella vietettiin viime keskiviikkona koko perheen kivipäivää. Tampereen Kivikerhon järjestämässä tapahtumassa oli esillä tuttuja ja harvinaisempiakin kivilajeja kotimaasta sekä korukiviä.

– Ehkä yleisin kysymys on, onko esittelemissämme kivissä mineraaleja, mutta sehän menee niin päin, että kivet muodostuvat mineraaleista, ja kivet luokitellaan sitten mineraalisisältönsä mukaan, Tarmo Grönqvist kivikerhosta muistuttaa.

Suomen yleisin kivilaji on graniitti – yli puolet Suomen kallioperästä on erilaisia ja eri-ikäisiä graniittisia kivilajeja. Kovan, lujan ja kestävän graniitin ulkonäkö kuitenkin vaihtelee suuresti. Punainen on tavallisin väri, mutta harmaat, ruskeat, vihertävät ja jopa sinertävät graniitit ovat myös tavallisia. Mistä eri väritykset oikein johtuvat?

– Pähkinänkuoressa sanottuna mineraalien järjestäytymisestä kiviaineksessa tietyllä tavalla. Eri kivilajienkin väliset erot selittyvät mineraalien järjestäytymisellä atomitasolla, Anna-Maija Rae Tampereen Kivikerhosta tietää.

Eheytensä ja kauneutensa takia graniittia on perinteisesti käytetty rakennus- ja monumenttikivenä. Graniitista on rakennettu esimerkiksi Kansallismuseo, Kansallisteatteri, Helsingin rautatieasema ja eduskuntatalo. Suomen peruskalliossa on graniitin lisäksi paljon myös gneissiä ja etenkin Kaakkois-Suomessa rapakiveä.

 

Keräilyä ja koruja

Tampereen Kivikerhossa on tällä hetkellä reilut 200 jäsentä. Jäsenmäärä on viime vuosina kasvanut tasaisesti. Harrastajat ovat useimmiten kiinnostuneita joko kivien keräilystä tai hionnasta, monet ovat kiviharrastuksen lisäksi kiinnostuneita myös kullan kaivamisesta. Useimmiten innostus kiviin herää jo lapsena.

­– Minä ainakin kuljin jo ihan pienenä aina yksi kivi kädessä ja monta taskussa. Jokin kivissä vaan viehättää, on vaikeaa eritellä tarkemmin, mikä se jokin sitten on, Anna-Maija Rae naurahtaa.

Kangasalla asuva Jukka-Pekka Lehtinen on suuntautunut erityisesti korukivien hiontaan. Hän on valmistanut kivestä kaikenlaisia käyttö- ja koriste-esineitä: noppia, erilaisia koruja, pieniä lippaita, puukonkoristeita ja tauluja.

– Hiominen vaatii ennen kaikkea kärsivällisyyttä. Toki näppäryyttäkin tarvitaan ja luontaista silmää. Mitä kovempaa kivi on, sitä järeämmät hiontavälineet tarvitaan. Vuolukiveen riittää hiomapaperi, graniittiin tarvitaan jo kunnon työkalut, Valkeakoski-Opistossakin kivenhiontaa useana vuonna opettanut Lehtinen kertoo.

Venäjällä kivipölyä käytetään paljon taulujen materiaalina. Eriväriset ja eri karkeutta olevat kivipölyt liimataan kerroksittain taulupohjaan.

– Tähän tekniikkaan olen tutustunut vasta hiljattain. Suomessa kivestä tehtyjä tauluja tehdäänkin vielä huomattavasti vähemmän kuin itäisessä naapurissamme, Lehtinen mainitsee.

 

 

Suomen maakuntakivet

- Uusimaa: Sarvivälke

- Itä-Uusimaa: Lohenpunainen kalkkikivi

- Varsinais-Suomi: Punainen graniitti

- Satakunta: Hiekkakivi

- Pirkanmaa: Pallokivi

- Kanta-Häme: Kirjomaasälpä

- Päijät-Häme: Diabaasi

- Kymenlaakso: Punainen rapakivi

- Etelä-Karjala: Spektroliitti

- Etelä-Savo: Marmori

- Pohjois-Karjala: Vuolukivi

- Pohjois-Savo: Apatiitti

- Keski-Suomi: Dioriitti

- Etelä-Pohjanmaa: Kärnäiitti

- Pohjanmaa: Vaasan graniitti

- Keski-Pohjanmaa: Gneissi

- Pohjois-Pohjanmaa: Liuske

- Kainuu: Vihreäkivi

- Lappi: Kulta

- Ahvenanmaa: Fossiilipitoinen kalkkikivi

- Maakuntakivet valittiin demokraattisesti äänestäen vuonna 1989, kun Suomen matkailuliitto ja Geologian tutkimuskeskus järjestivät valintakampanjan.

- Kansalliskivestä ei äänestetty, sillä maakuntakivien ehdokasasettelun suorittanut raati totesi, että graniitti on itseoikeutetusti Suomen kansalliskivi.

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?