Verille revityt rystyset, raadoksi ruoskittu selkä. Voimattomat raajat, kyyneliin kyllästynyt katse.
Silmistä roihu on sammunut, runneltu vartalo ei osoita elonmerkkejä.
Tuska on ainoa, joka jaksaa vielä roihuta. Sen tukahtumattomat lieskat nielaisevat kaiken alleen nauraen hiiltyneille ruumiille. Valitus on hukkunut tuhkaan.
Älä liiku, ääni kuiskaa. Sota ei ole ohi, mutta taistelu on lakannut.
On aika hengittää. Vedä happea rahiseviin keuhkoihisi hengenveto kerrallaan. Anna sen valua ulos, viedä mukanaan myrkyn ja savun.
Hengitä.
Vielä tulee aika nousta ja taistella tuulimyllyjä vastaan, mutta ei vielä.
Hengitä.
