”Olen Nicholas Rember arvovaltaa rahoituksen laina perustuu Yhdistyneessä Kuningaskunnassa.” Sellaiset terveiset löytyivät sähköpostistani.
Herra Remberin lisäksi minua ovat viime aikoina lähestyneet myös muun muassa Martina, Tia, Elena ja Jeff Wu – viimeksi mainittu lemmikkiruokamies tosin jo niin usein, että epähuomiossa saattaisin jopa hyväksyä hänen mahdollisen kaveripyyntönsä Facebookin kautta.
Nicholas ja Martina erottuvat Tiasta ja Jeffistä kielenkäyttönsä vuoksi – jälkimmäiset käyttävät englantia, ensin mainitut yrittävät esittää asiansa sujuvasti suomeksi. No, kaksikko ei kuulosta vielä ihan kantasuomalaiselta, ja viesteihin osaa suhtautua epäilevästi.
Onneksi suomen kieli on sen verran vaikea, että se tekee esimerkiksi virussähköpostien lähettäjille hankalaksi uida suomalaisten liiveihin – edes käännösohjelmien avulla.
Huijareita nimittäin on liikkeellä. Esimerkiksi Gaelle Briand, omien sanojensa mukaan kaikin puolin luotettava taho, kehottaa Facebookin välityksellä minua varovaisuuteen luottohuijausten varalta ja muistuttaa: ”Sensitive todistus meidän lainan tyytyväisyys. Des lainoja ja se sai minut lainan 75 000 euroa. Takaisinostosopimuksien luoton Maksan hyvin alhainen intressiä (2% .)”. Uskon, että hänen sanoissaan on perää.
Periaatteessa samaa voi yrittää myös toisin päin, eli kääntämällä suomea englanniksi. Suomalaiset ovat kuitenkin ilmeisesti sen verran laiskaa kansaa, että he jaksavat tehdä käännöstyötä vain osittain. Meillä on toisinaan kummallinen hinku yrittää vaikuttaa ”kansainvälisiltä” ja vakuuttavilta poimimalla tekstiimme tehostesanoja muista kielistä, useimmiten englannista.
Surkeinta touhu on silloin, kun sanalle olisi jo valmiiksi ihan suomenkielinenkin vastine olemassa. Esimerkiksi taannoista Pohjoismaiden suurinta liikunta-alan ammattimessutapahtuman yhteydessä kerrottiin liikunnan tätä päivää olevan ”ilo, innostus, intohimo, yhdessä tekeminen ja respect” – joista viimeksi mainitun opetettiin jo ala-asteen englannin tunneilla tarkoittavan kunnioitusta.
Vakuuttavasti ei mene väitetyillä suomen kielen ammattilaisillakaan. Sanoma Media Finlandin strategiasta ja digitaalisesta kehityksestä vastaava johtaja Masa Peura kuvasi firman uuden sisältöpalvelun ”sekä jäsentävän maailmaa että tarjoavan siitä tarkkoja, kohdennettuja näkymiä” – mitä ikinä se tarkoittaakaan. Palvelun nimi on Flou. Ei virtaus, ei virta, ei vuo, eikä edes alkuperäisen kieliasun mukainen ”flow”, vaan vähän vasemmalla kädellä sinne päin sutaistu löysä flou.
Suomea voinee väittää kimurantiksi kieleksi, jos oikeakielisyys tuottaa alan ammattilaisillekin vaikeuksia. Mitä enemmän onnistumme pitämään kielen irti tarpeettomista lainasanoista ja lauserakenteista, sitä helpompi meidän voisi olla tunnistaa esimerkiksi onnettomasti suomennetut sähköpostiviestit, joiden tarkoitusperät voivat olla toisinaan hämärät. Se, jos mikä, olisi tietoturvaa ja virustorjuntaa yksinkertaisimmillaan, halvimmillaan ja hyödyllisimmillään.
Ai, myös Olivia Nkundalla olisi minulle asiaa sähköpostitse – olinkin jo unohtanut tuntevani hänet. ”Miten teet tänään? Hei rakas ystävä. Ilo tavata, tiedän tämän viestin tulee sinulle yllätyksenä…”.
