Hiljaisuus on kultaa

Eräänä kauniina, tyynenä ja lämpimänä kesäviikonlopun iltana päätin tehdä jutilat eli vähän rillailla ja jopa nauttia polttamani makkaranpätkän raittiissa ulkoilmassa. Tulta viritellessäni kuuntelin luontoääniä ja yritin tunnistaa niiden lähteen.

Varmuudella tunnistin polttomoottorikäyttöisten moottori- ja raivaussahan sekä ruohonleikkurin lisäksi sirkkelin. Korkeampitaajuisen soinnin lähde saattoi olla rälläkkä tai jopa sähköhöylä.

Olisiko mitenkään mahdollista, että me kaikki yhteisellä sanattomalla sopimuksella rajoittaisimme kaikkein pahimmin mölyävien koneiden käytön kesän kauneimpien viikonloppuiltojen (niiden molempien) ulkopuolelle? Ymmärrän kyllä, että työt on tehtävä, mutta eikö loput 363 iltaa siihen riittäisi?

Selvyyden vuoksi mainittakoon, että en ole melu- enkä muutenkaan yliherkkä enkä kaikkia koneita vastustava luddiitti, päinvastoin. Minulla on kaikki edellä mainitsemani vempeleet ja käytän niitä myös pyrkien kuitenkin huomioimaan käyttöajan ja -paikan meluhaittojen minimoimiseksi. Esimerkiksi tyynellä säällä vesi kantaa äänen kauas.

Nykyajan ihmistä on jo pitkään totutettu jatkuvaan taustameluun. Moni on sille jo niin addiktoitunut, ettei pysty elämään ilman korvalappuja tai taustalla  mölyävää ”musiikkia”. Oman käsitykseni mukaan tekisi silti jokaiselle hyvää edes silloin tällöin päästä nauttimaan hiljaisuuden ja luonnonrauhan autuudesta. Suosittelen!

Kirjoitukseni ei ole suunnattu ketään vastaan, vaan yhteisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Syytä pahastumiseen ei siis ole kuin korkeintaan kaikkein herkimmillä mielensäpahoittajilla. Siitä nöyrimmät pahoitteluni.

 

Hiljaa hiihti Hilja Haahti

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?