– Kaikki hallille, jotka vain pääsevät. On harvinaista herkkua, kun lyödään ykkössarjan kärkiporukka, Olli-Pekka Ojansivu heittää.
Pälkäneen Luja-Lukon paidan perjantaina yhden ottelun ajaksi pukevan Ojansivun asenteesta kotijoukkueen voitto Akaa-Volleysta ei ainakaan jää kiinni. Lisäksi Akaan riveissä pelaa monta entuudestaan tuttua kasvoa, joten häviämistä inhoava maajoukkuehakkuri tietää vastustajan heikkoudet.
– Ja sehän riittää, hän naurahtaa.
Oman joukkueen vahvuudet eivät Ojansivulla ole ihan yhtä hyvin hallussa, mutta se vaikuttaa vain lisäävän hänen innostustaan.
– Rehellisesti sanoen en tiedä omasta joukkueesta vielä yhtään mitään, mutta Pälkäneen läpi olen kuitenkin ehkä joskus ajanut. Kaikin puolin tämä on oikein hauska homma, ja kyllä pelaaminen omasta mielestä aina treenaamisen voittaa, hän myhäilee.
Yksi tavallista vahvempi Luja-Lukon peli osa-alue lienee perjantaina syöttöpeli; Ojansivu on viime vuosina ollut tuttu näky ässäsyöttötilastojen kärkipaikoilla. Vaikka pälkäneläispelurien kannattaakin seurata maajoukkuemiehen otteita syöttöviivalla silmä kovana, Ojansivulla on vielä parempikin vinkki oman syöttöpelin kehittämiseen.
– Sitä pitää vain harjoitella, tehdä ihan helvetisti. Jos pitkään on syöttämättä, niin harvoin silloin mitään urotekoja tekee. Itse löysin oman tyylini jo nuorena, mikä on tavallaan auttanut.
Arkea ja huippu-urheilua
Ojansivu nousi liigaan jo 16-vuotiaan Vammalan Lentopallon joukkueessa. Se merkitsi harjoituksia, otteluita ja pelimatkoja – koulun ohessa.
– Se on karu maailma. Ei opiskelun ja urheilun yhdistäminen helppoa ole, mutta mahdollista kyllä. Itse sain kotoa vapauden päättää, kumman teen, kunhan teen sen sitten täysillä. Siinä on riskinsä, enkä suosittele omaa valintaani kenellekään, hän miettii.
Ojansivun kohdalla satsaus lentopalloon kuitenkin kannatti.
– Ei ole mitään parempaa – saan ammatikseni tehdä, mitä haluan, hän kuvailee.
Huippu-urheilijan elämään Ojansivu on kasvanut pikkuhiljaa. Hurvittelut ovat perheen myötä jääneet vähiin, mutta hän myöntää esimerkiksi ruokailutottumuksissa olevan edelleen petrattavaa.
Hän korostaa myös muun kuin huippu-urheilun merkitystä.
– Jokaisesta ei tarvitse tulla, eikä tulekaan, ammattilaista. Urheilu tuo kuitenkin kavereita ja sosiaalisuutta ja pitää pois pahoilta teiltä. Liikuntaharrastusten tukeminen onkin mielestäni syrjäseuduilla kenties vieläkin tärkeämpää kuin kaupunkialueilla, koska syrjemmässä tekemisestä on usein muutenkin pulaa.
Ojansivu sai kuin saikin aikoinaan hitsaajan paperit vaikka uumoileekin, ettei tule hitsaajan töitä juuri tekemään.
Nyt hän aloittelee lentopallon ohessa oman vaatealan yrityksen pyörittämistä.
– Unelmana on oma kenkämerkki tai -malli, mutta nyt on lähdetty liikkeelle lippis- ja huppari-linjalla.
Lippalakkeja löytynee auton takaluukusta Pälkäneen-reissullakin.
Maajoukkueesta Lukkoon ja takaisin
Kuudessa eri maassa pelannut Ojansivu on urallaan ehtinyt nähdä niin monta lentopallosalia, ettei lentopallopiireissä – ainakin Pälkäneellä – legendaariseksi pelipaikaksi muodostunut Pälkäne Garden aiheuta unettomia öitä ennen ottelua. Mitä erilaisimpiin olosuhteisiin on ollut pakko oppia sopeutumaan nopeasti.
– Nuorempana niitä saliolosuhteita ja muita asioita mietti enemmän. Kyllä siitä saa tehtyä itselleen tosi vaikeaa, mutta selityksiähän ne vain ovat.
Viime vuonna maan parhaaksi lentopalloilijaksi valitulle Ojansivulle Pälkäneen voi nähdä olevan tärkeä pysäkki kahden maajoukkuepisteen välillä. Edellisen kerran hän oli pelikentällä Suomen paidassa Maailmanliigassa ja ensi viikonloppuna Pälkäneen ottelun jälkeen hän suuntaa jälleen maajoukkueen matkaan valmistautumaan syksyllä pelattaviin EM-kisoihin.
”Varmaan jotain tyhmää tuli silloinkin tehtyä”, maajoukkuehakkuri muistelee lempinimensä syntyä.
