Virittäjällä ei tarvitse olla absoluuttista sävelkorvaa, mutta selvää hyötyä hyvästä sävelkorvasta on.
– Rohkeutta ja luottamusta omiin kykyihin tarvitaan myös, pianoja ja urkuja virittävä, muusikkotaustainen Seppo Heikkilä lisää.
Kun virittäjä nostaa pianonkannen, alta voi paljastua yllättäviäkin asioita. Jos soitin ei soi kunnolla, sen sisään on useimmiten päässyt pölyä, mikä estää kieltä toimimasta oikein. Joskus vastaan voi tulla jotain yllättävääkin.
– Yhdessä ravintolassa pianon sisältä löytyi neljä ruokailuveistä ja sinne kukkaruukusta tippuneet sepelit, Heikkilä naurahtaa.
Jos piano tai urut ovat kovassa käytössä, mekaaniset muutokset voivat aiheuttaa häiriöitä kielten toiminnassa. Uruissa tavallisin ongelma liittyy siihen, että ilma ei virtaa pillistössä normaalisti. Lika ja pöly selittävät valtaosan urkujen epävireisyydestä.
– Urut ovat myös hyvin herkkiä lämmönvaihteluille. Jos johonkin urunosaan paistaa koko virityshetken aurinko, se pitää ottaa viritettäessä huomioon. Myös kosteusvaihtelut saattavat aiheuttaa epävireisyyksiä sekä pianoissa että uruissa, Heikkilä tietää.
Urut haastavammat kuin piano
Urkujen viritys kestää pidempään kuin pianon. Heikkilä kertoo sen johtuvan soitinten kokoerosta, mutta myös urkujen monimutkaisemmasta rakenteesta.
– Urkujen kanssa työasennot ovat hankalampia ja työ on vähän sellaista kiipeilyä. Yksittäiset soittimet, sekä pianot että urut, ovat aina yksilöitä samantapaisesta rakenteesta huolimatta, Heikkilä muistuttaa.
Pianon virittämiseen menee yleensä kahdesta kolmeen tuntia. Jos piano on ollut pitkään virittämättä tai siihen pitää tehdä korjauksia, aikaa voi mennä enemmänkin. Urkujen huolto sujuu useimmiten noin päivässä.
– Urkujen huoltoon menevä aika riippuu tietenkin paljon soittimen koosta sekä urkujen kunnosta. Joskus isommat huollot saattavat olla useampienkin viikkojen töitä, Heikkilä tietää.
Sepon huolto ja korjaus -nimistä yritystä pyörittävän Heikkilän mukana keikoille kulkevat virityssalkut sekä pianolle että uruille. Molempien salkkujen tärkein työkalu on viritysavain. Kovassa käytössä ovat myös vaimennuskiilat, joilla halutut kielet saa vaimennettua.
Saapuessaan virityskeikalle Heikkilä tarkistaa ensimmäiseksi soittimen koneiston. Mahdollisten vikojen etsiminen on seuraavana työlistalla. Tämän jälkeen hän kuuntelee, missä vireessä piano tai urut ovat.
– Kun olen todennut, että kaikki toimii, alkaa viritystyö, Heikkilä toteaa.
Heikkilän yritys tekee virityksiä Pirkanmaan alueella, erityisesti Kangasalla ja lähialueilla. Hän huoltaa esimerkiksi Kangasalan ja Oriveden seurakuntien urut ja pianot. Yrittäjä päivystää käytännössä koko ajan, joten keikkoja voi tulla lyhyelläkin varoitusajalla.
– Silloin pitää vain lähteä nopeasti ja luottaa siihen, että saa soittimen soimaan kauniisti nopeallakin aikataululla.
Heikkilä on aina ollut innokas käsillä tekijä, joten hän tekee tarvittaessa soittimiin myös varaosia, jos niitä ei muualta enää saa.
12 vuotta yrittäjänä
Kangasalla asuva Heikkilä on toiminut yrittäjänä 12 vuotta. Ennen yrittäjän uraa hän työskenteli 18 vuotta muusikkona. Kolmihenkinen Rantala Group -niminen bändi, johon Heikkilä kuului, soitti parhaimmillaan 11 keikkaa viikossa ja 250 keikkaa vuodessa. Heikkilän instrumentit olivat harmonikka ja syntetisaattori. Mies toimi myös yhtyeensä laulajana.
– Ravintolamuusikon homma oli ihan täyttä työtä. Siinä mentiin ympäri Suomen-niemen ja nähtiin aika monta ravintolaa ja tanssilavaa. Laivoillakin keikkailimme paljon. Jo bändiaikoina hommasin viritysavaimen ja tutustuin alustavasti soitinten virittämiseen. Äijön Heikki oli kuitenkin se henkilö, joka opasti ja opetti minua pianonvirityksen ja huoltamisen alkutaipaleella. Siitä suuri kiitos hänelle, Heikkilä mainitsee.
Myös Heikkilän ensimmäinen työpaikka viittasi vahvasti musiikkiin. Hän työskenteli Kangasalan Urkutehtaalla sen sulkemiseen eli vuoteen 1983 asti. Heikkilä pääsi tekemään tehtaalla monipuolisia töitä, jotka liittyivät urkujen rakentamiseen, korjaamiseen ja huoltamiseen.
– Oppia tuli roppakaupalla. Niistä on ollut paljon hyötyä myöhemmällä työuralla, Heikkilä kertoo.
Urkutehtaan jälkeen Heikkilän työura jatkoi malliveistämössä, jossa Heikkilä teki valumalleja teollisuuteen.
Itsenäistä, mutta sosiaalista työtä
Nykyisin Heikkilä keskittyy täysillä yrittäjän uraan ja soitinten virittämiseen. Hän kertoo itsenäisen työn sopivan hänelle hyvin. Huoltokeikoilla näkee erilaisia ihmisiä, ja heidän kanssaan on mukava rupatella työn tekemisen ohessa.
Laulu- ja soittokeikkoja Heikkilä tekee edelleen jonkin verran, mutta pääasiassa tukeakseen poikiensa ampumaurheiluharrastusta.
– Kaikki kolme eli Tomi-Pekka, Sami ja Mika, kilpailevat aktiivisesti, ja keikkailemalla kartutan heidän harrastuskassaansa. Minä myös huollan ja laittelen poikien kilpailuaseita aina tarvittaessa kuntoon, Heikkilä sanoo.
Längelmäveden rannalla asuvan Heikkilän tapaa usein kesäisin kalasta ja syksyisin metsästämästä. Hän myös viljelee pienimuotoisesti maata.
