Kukkia Triathlonin ja Luopioisten pihasählyn esimerkin innostamana Pälkäneelle on syntynyt uusia, omaleimaisia liikuntatapahtumia. Polkujuoksut, katukorikset ja kuutamohiihdot innostavat liikkeelle aktiiviharrastajien lisäksi tavallisia kuntalaisia ja kesäasukkaita. Kotoinen tunnelma ja edullinen hinta pitävät osallistumiskynnyksen matalalla.
Kesällä kolmatta kertaa juostu Haltian metsäjuoksu on täysin maksuton tapahtuma.
– Jäin Sappee uphill runin jälkeen miettimään, miksi maksan monta kymppiä, että pääsen juoksemaan kymmenen kilometriä melkein kotimaastoissa. Se on kova hinta yhdestä tapahtumasta, sillä perheillä on paljon muitakin menoja, Ivan Luck sanoo.
11 vuotta sitten Iso-Britanniasta Haltialle muuttanut mies muistuttaa, että juoksu on pohjimmiltaan helppo ja halpa harrastus, joka ei vaadi kalliita välineitä. Miksi siis juoksutapahtumien pitää olla niin hintavia?
– Nuorena poikana olin melkein joka viikonloppu maastojuoksussa, joka maksoi pari puntaa. Maantiejuoksun osanottomaksu saattoi olla 15 puntaa, koska siinä suljettiin katuja ja tarvittiin poliisia.
Hinta voi nostaa kynnystä
Kovat hinnat nostavat osallistumiskynnystä. Siksi Ivan Luck halusi luoda tapahtuman, joka kannustaa maksutta liikkeelle ja kisaamaan.
– Kaikkialla länsimaissa paino nousee ja elintasosairaudet vaivaavat, koska ihmiset liikkuvat liian vähän. Eniten olen huolissani lapsista, jotka eivät enää leiki pihalla, vaan istuvat pleikkarin äärellä. Olen itse saanut paljon, kun olen kiertänyt juoksutapahtumissa. Halusin antaa takaisin ja järjestää vuorostani itse jotakin.
Haltian metsäjuoksun maksuttomuus perustuu pieniin kuluihin. Järjestelyt hoidetaan talkoilla ja sarjojen kolmelle parhaalle jaettavat ruisleivät hankitaan vapaaehtoisten maksujen turvin kylän leipurilta Eero Sievolalta.
– Mitalit voivat innostaa lapsia. Ja onhan t-paita hieno muisto, jos selvittää sadan kilometrin ultrajuoksun tai ironman-kisan. Mutta tarvitseeko jokaisesta kymmenen kilometrin juoksutapahtumasta jakaa metallia ja paitoja, Luck kysyy.
Pienellä vaivalla paljon iloa
Ivan Luck heittää joka aamu koiran kanssa muutaman kilometrin lenkin Haltian hienossa metsämaastossa.
– Ajattelin että se olisi riittävän kova myös kilpailureitiksi.
Juoksutapahtuman järjestely teettää askaretta noin viikon verran.
– Haluan, että reitti on juoksijoille turvallinen, joten kierrän trimmerin kanssa leikkaamassa heinät polun varrelta ja merkitsen reitin muovinauhoilla.
Huoltopisteet, kahvio ja muu hoituu perheen ja kyläläisten avulla. Kahvionkin hinnat ovat edulliset, sillä se on enemmänkin palvelu vieraille kuin varojen keruuta kyläyhdistykselle.
– Lopulta melko pienellä vaivalla saamme paljon iloa juoksijoille. Se on hienoa, että viivalla näkyy joka vuosi uusia kasvoja.
Leppoisa tapahtuma on kasvanut pikkuhiljaa. Ivan Luck ei markkinoi juoksua juoksukalentereiden kautta, vaan luottaa lähiseudulla kantavaan viidakkorumpuun.
– Sellainen 50–70 juoksijan tapahtuman pystyy vielä järjestämään näin, mutta jos osanottajia olisi toista sataa, niin tarvitsisin lisää apua.
Ironman-kisa kiinnostaisi vielä
Metsäjuoksun isä on maahan- ja maallemuuttaja. Ensimmäiset kuusi vuotta hän joutui käymään Haltialta Britanniassa töissä, koska kielitaito ei riittänyt pelastajan tehtäviin Suomessa. Nytkään Luckin työpaikka ei ole aivan vieressä, sillä hänellä on virka Nummelan paloasemalla.
– Työmatka ei rasita, sillä liikun sellaiseen aikaan, kun ei ole juuri muuta liikennettä, Englannin ruuhkiin tottunut Luck sanoo.
Myös työajat sopivat hyvin perheenisälle.
– Olen vuorokauden töissä ja kolme vapaalla.
Triathlonissa Englannin maajoukkuemiehiin kuuluneen Luckin nimissä on Kukkia Triathlonin reittiennätys. 42-vuotias mies on edelleen kovassa kunnossa.
– Juoksen viikonloppuna puolimaratonin Leppävaarassa. Tarkoitus on pitää sellaista 1.20:n vauhtia. Ikämiehenä olisi vielä hienoa parantaa maratonennätystä 2.50, ja myös ironman kiinnostaisi ennen kuin olen liian vanha.
Haltian teräsmies treenaa kymmenkunta tuntia viikossa. Juoksu- ja pyörälenkit eivät ole mitään maisemien katselua.
– Teen pari kertaa viikossa intervallitreenin. Ja jos lähden 90 kilometrin pyörälenkille, niin poljen kovaa.
Kukkia Triathlonin ja Luopioisten pihasählyn esimerkin innostamana Pälkäneelle on syntynyt uusia, omaleimaisia liikuntatapahtumia. Polkujuoksut, katukorikset ja kuutamohiihdot innostavat liikkeelle aktiiviharrastajien lisäksi tavallisia kuntalaisia ja kesäasukkaita. Kotoinen tunnelma ja edullinen hinta pitävät osallistumiskynnyksen matalalla.
Kesällä kolmatta kertaa juostu Haltian metsäjuoksu on täysin maksuton tapahtuma.
– Jäin Sappee uphill runin jälkeen miettimään, miksi maksan monta kymppiä, että pääsen juoksemaan kymmenen kilometriä melkein kotimaastoissa. Se on kova hinta yhdestä tapahtumasta, sillä perheillä on paljon muitakin menoja, Ivan Luck sanoo.
11 vuotta sitten Iso-Britanniasta Haltialle muuttanut mies muistuttaa, että juoksu on pohjimmiltaan helppo ja halpa harrastus, joka ei vaadi kalliita välineitä. Miksi siis juoksutapahtumien pitää olla niin hintavia?
– Nuorena poikana olin melkein joka viikonloppu maastojuoksussa, joka maksoi pari puntaa. Maantiejuoksun osanottomaksu saattoi olla 15 puntaa, koska siinä suljettiin katuja ja tarvittiin poliisia.
Hinta voi nostaa kynnystä
Kovat hinnat nostavat osallistumiskynnystä. Siksi Ivan Luck halusi luoda tapahtuman, joka kannustaa maksutta liikkeelle ja kisaamaan.
– Kaikkialla länsimaissa paino nousee ja elintasosairaudet vaivaavat, koska ihmiset liikkuvat liian vähän. Eniten olen huolissani lapsista, jotka eivät enää leiki pihalla, vaan istuvat pleikkarin äärellä. Olen itse saanut paljon, kun olen kiertänyt juoksutapahtumissa. Halusin antaa takaisin ja järjestää vuorostani itse jotakin.
Haltian metsäjuoksun maksuttomuus perustuu pieniin kuluihin. Järjestelyt hoidetaan talkoilla ja sarjojen kolmelle parhaalle jaettavat ruisleivät hankitaan vapaaehtoisten maksujen turvin kylän leipurilta Eero Sievolalta.
– Mitalit voivat innostaa lapsia. Ja onhan t-paita hieno muisto, jos selvittää sadan kilometrin ultrajuoksun tai ironman-kisan. Mutta tarvitseeko jokaisesta kymmenen kilometrin juoksutapahtumasta jakaa metallia ja paitoja, Luck kysyy.
Pienellä vaivalla paljon iloa
Ivan Luck heittää joka aamu koiran kanssa muutaman kilometrin lenkin Haltian hienossa metsämaastossa.
– Ajattelin että se olisi riittävän kova myös kilpailureitiksi.
Juoksutapahtuman järjestely teettää askaretta noin viikon verran.
– Haluan, että reitti on juoksijoille turvallinen, joten kierrän trimmerin kanssa leikkaamassa heinät polun varrelta ja merkitsen reitin muovinauhoilla.
Huoltopisteet, kahvio ja muu hoituu perheen ja kyläläisten avulla. Kahvionkin hinnat ovat edulliset, sillä se on enemmänkin palvelu vieraille kuin varojen keruuta kyläyhdistykselle.
– Lopulta melko pienellä vaivalla saamme paljon iloa juoksijoille. Se on hienoa, että viivalla näkyy joka vuosi uusia kasvoja.
Leppoisa tapahtuma on kasvanut pikkuhiljaa. Ivan Luck ei markkinoi juoksua juoksukalentereiden kautta, vaan luottaa lähiseudulla kantavaan viidakkorumpuun.
– Sellainen 50–70 juoksijan tapahtuman pystyy vielä järjestämään näin, mutta jos osanottajia olisi toista sataa, niin tarvitsisin lisää apua.
Ironman-kisa kiinnostaisi vielä
Metsäjuoksun isä on maahan- ja maallemuuttaja. Ensimmäiset kuusi vuotta hän joutui käymään Haltialta Britanniassa töissä, koska kielitaito ei riittänyt pelastajan tehtäviin Suomessa. Nytkään Luckin työpaikka ei ole aivan vieressä, sillä hänellä on virka Nummelan paloasemalla.
– Työmatka ei rasita, sillä liikun sellaiseen aikaan, kun ei ole juuri muuta liikennettä, Englannin ruuhkiin tottunut Luck sanoo.
Myös työajat sopivat hyvin perheenisälle.
– Olen vuorokauden töissä ja kolme vapaalla.
Triathlonissa Englannin maajoukkuemiehiin kuuluneen Luckin nimissä on Kukkia Triathlonin reittiennätys. 42-vuotias mies on edelleen kovassa kunnossa.
– Juoksen viikonloppuna puolimaratonin Leppävaarassa. Tarkoitus on pitää sellaista 1.20:n vauhtia. Ikämiehenä olisi vielä hienoa parantaa maratonennätystä 2.50, ja myös ironman kiinnostaisi ennen kuin olen liian vanha.
Haltian teräsmies treenaa kymmenkunta tuntia viikossa. Juoksu- ja pyörälenkit eivät ole mitään maisemien katselua.
– Teen pari kertaa viikossa intervallitreenin. Ja jos lähden 90 kilometrin pyörälenkille, niin poljen kovaa.
