Pälkäneen seniorit ry suuntasi elokuussa kolmannen kotiseuturetkensä itäiselle Pälkäneelle. Asetimme tavoitteeksi tutustua Kukkian ympäristön kyliin, merkittäviin kiinteistöihin, maisema-arvoihin ja historiallisiin nähtävyyksiin.
Tiesimme, että Kukkian kierros -niminen matkailukohde oli 1980-luvulla saanut suuren suosion ja satoja osallistujia. Tämä retki räätälöitiin sitten esikuvastaan senioreiden kulttuurinälkää tyydyttämään.
Yhteistyökumppaniksi käytännön järjestelyjä hoitamaan valitsimme Luopioisten yrittäjien niin sanotun Kukkia-työryhmän, jota johti yhdistyksen toiminnanjohtaja Seppo Kääriäinen.
Meillä oli tosi hyvä onni saada pääoppaaksi kotiseutuneuvos Seppo Unnaslahti. Hän on tehnyt monia kotiseutujulkaisuja ja on muun muassa lupautunut tekemään Luopioisten itsenäisyyden ajan historiateoksen.
Niinpä lähdimme kiertämään Kukkiaa. Historioitsijana ja erikoisesti sukututkijana Seppo Unnaslahti kuvasi seikkaperäisesti matkan edetessä tärkeitä henkilö- ja kiinteistökohteita. Hän peilasi niitä mielenkiintoisesti historian valossa.
Aitoon kautta Haltialle
Kierros alkoi Aitoosta. Aitoon halki suoritettiin nopea läpiajo, koska olemme tehneet siellä sekä opastetun kävely- että bussikierroksen. Lyhyesti ehdittiin mainita Kirkastusjuhlat ja luetella useat oppilaitokset ja yritykset sekä vanhimmat maatilat.
Haltialla tapasimme Tapio Körhämön, joka kertoi metsätyö- ja pajamuseostaan ja tilan vaiheista. Haltian Wanhat Moottorivehkeet on maakunnallisesti tunnettu tapahtuma. Yi-Körhämön tila on ollut suvulla 1540-luvulta. Tapion poika Jani on tilan 18:s isäntä.
Kylän vanha kaupparakennus oli jäljellä ja metsän reunassa pilkotti Haltian Torppa, kyläyhdistyksen keskus. Koulu oli toiminnassa 1920–1966.
Jatkaessamme matkaa puuston peittoon jäi Haltian Nukari, josta tuli Luopioisten Pappila 1690-luvulla.
Kartanot työllistivät seutua
Tutustuimme neljään kartanoon ja niiden historiaan, osaan tosin vain oppaan kertomana.
Haltialta jatkettiin Rautajärvelle, jossa Rautajärven ja Kantolan kartanot aikanaan hallitsivat kylän elämää yhteensä laajoine 6000 hehtaarin tiluksineen.
Hieno koivu- ja vaahterakuja johti Kantolan päärakennuksen eteen. Unnaslahti kuvasi kartanon historiaa.
Kartano muodostui 1600-luvulla kahdesta tilasta, joista vuonna 1695 muodostettiin säteriratsutila. Vuonna 1894 omistusolot vakiintuivat, kun omistajaksi tuli Kaarlo Kustaa Pätiälä, joka oli Rautajärven kartanon omistajan Kalle Antinpoika Pätiälän poika. Kartanoiden omistusolot olivat näin pitkään sidoksissa.
Tila oli Luopioisten suurin. Sillä oli kaikkiaan 37 torpparia.
Vuonna 1935 kartanon ja sen sivutilojen maat jaettiin, koska Kantola Oy:n konkurssin jälkeen omistajaksi tuli KOP ja sen jälkeen Asutushallitus.
Kartanon päärakennus jäi Länsi-Kantolaan, jota on siitä lähtien viljellyt Seppälän suku. Samassa jaossa muodostettiin myös Itä-Kantola sekä 15 muuta asutustilaa.
Rautajärven kartanon historiaa voidaan seurata satoja vuosia taaksepäin. Kartanoksi se muodostettiin neljästä lampuotitilasta. Perinnöksi oston jälkeen sitä omistivat ruotsinkieliset Favorin-, Palmfelt- ja Armfelt-suvut. Vuonna 1891 päästään jo nykypolven tuntemaan Pätiälän sukuun.
Kalle Antinpoika Pätiälästä tuli Rautajärven isäntä. Tilan koko oli suurimmillaan 2500 hehtaaria. Nykyinen omistaja on Markku Oesch. Rautajärven kartanossa on tuotantosuuntana lypsykarjatalous. Kartanot olivat aikanaan merkittäviä työllistäjiä seudullaan. Torppien lisäksi niillä oli sahaus-, meijeri-, laivaliikenne- ja kuljetustoimintaa. Oli sisä- ja navettapiikoja, muonamiehiä, rahtimiehiä, itsellisiä jne.
Kantolan, myöhemmin Rautajärven koulu on perustettu vuonna 1902 ja toimii edelleen. Kylän ehkä tunnetuin rakennus Tiusasen kauppa palveli laaja-alaisesti elintarvike-, rauta-, maatalous- ja TV-kauppana sodan jälkeen aina vuoteen 1989. Kauppa tunnettiin niin sanottuna pitäjäkauppana.
Autoilijoiden kylä Kyynärö
Kyynärön kylän hallitseva piirre oli ja on auto- ja erikoisesti linja-autoliikenteen keskittymä. Linjaliikennettä aloittivat Janne Ahola ja Juho Laine 1920-luvun alussa. Sitä jatkoivat Martta Laine, Toivo Tuomi, Mäntylä ja Pekola.
Luopioisten Linjan perustivat Kankaanpäät ja toiminta jatkuu. Kyynäröltä käsin harjoitti kuorma-autoliikennettä Simo Laine 1940-luvulta aina 1960-luvulle.
Ämmätsän hauska museo
Ämmätsän kartanossa ”emeritus” isäntäpari Into ja Eeva-Liisa Uusitalo ottivat meidät vastaan. He esittelivät kauniin puistopihansa ja kotiseutumuseon. Museorakennus toimi aikanaan muun muassa papin käyttämänä kokoontumistilana. Museoesineet oli hauskasti jaettu käyttötarkoituksen mukaan isännän ja emännän osastoiksi.
Kartanon salissa Eeva-Liisa valotti sukuhistoriaa ja kartanon vaiheita. Siirryimme sitten lounastamaan isäntäparin seurassa.
Kartano on vanha rälssitila. Alkuaan se on kenties ollut samaa taloa kuin Padasjoen puolella oleva rajanaapurinsa Ansio, jonka kanssa sillä oli sama isäntä vuoteen 1648. Omistajat tunnetaan 1500-luvun lopulta, jolloin kartano kuului linnanisäntä Jöns Skyttelle.
Nykyisellä Regnell-suvulla Ämmätsä on ollut vuodesta 1859. Regnell osti vuonna 1913 Rantala-nimisen osan Ämmätsän rälssiä ja tämän jälkeen kartanon mailla oli 17 torppaa. Kylässä toimi koulu vuosina 1902–1992.
Padankosken läpi Kuohijoelle
Padankoski sivuutettiin kylämaisemaa silmäillen matkanjärjestäjä Seppo Kääriäisen kertoessa Eino Leinon kesänvietosta Kukkialla vuonna 1914.
Kylän kansakoulu oli Luopioisten toiseksi vanhin. Se toimi vuosina 1891–1966. Kouluikäisiä lapsia oli 1920–1930-luvuilla yli 40. Näin koulu heijastaa väestön tulevaa kehitystä.
Kuohijoella saavuimme kulttuurimaisemaan. Vierailimme Kylä-Mukkulan kulttuurikeskuksessa. Sen perusti virallisesti vuonna 2000 lasten tanssipedagogi Leena Vilenius. Hän ja puolisonsa, näyttämömestari Aslak Christiansson hankkivat Mukkulan tilan maatilakeskuksen omistukseensa vuonna 1998 ja ryhtyivät kehittämään keskuksen opetus- ja viihdetoimintaa.
Aslak kertoikin rohkeasta hankkeesta. Näimme myös videoesityksen Kuohijoen kylästä ja Kukkian luonnosta sekä kirkkoveneiden saapumisesta kirkonkylän rantaan.
Neljäs kartanokohteemme oli Riihimäen kartano, jonka isäntä Arto Tyrni kertoi videoesityksen tukemana Haikan kalkkikaivoksen toiminnasta 1100–1600 luvuilla ja itse tilan historiasta. Sitä voidaan seurata ainakin vuoteen 1587, jolloin siitä muodostettiin rälssitila. Vuonna 1757 tila ostettiin Riihimäen suvulle perintötilaksi. Monien omistajavaihdosten jälkeen se siirtyi Tyrnin suvulle vuonna 1944. Kartanon pinta-ala on noin 900 hehtaaria.
Koulu on toiminut kylässä vuosina 1921–1970. Koulutalo on nykyisin Evankelisluterilaisen seurakuntaliiton leirikeskuksena. Kylässä on Vepari eli VPK:n talo, jonne kylätoiminta on keskittynyt.
Vankivöyräristä karavaanialueeksi
Puutikkalassa kuulimme miten kylä paloi vuonna 1875, jolloin palossa tuhoutui 19 taloa ja 30 mökkiä.
Museovirasto on luokitellut Puutikkalan valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi. Se onkin niin sanottu kulttuurikylä, jossa on sata asukasta.
Kylässä on harvinaislaatuisesti säilynyt mökkiasutus Vihajärven ja Kukkian välisellä harjukannaksella. Nyt se on muuttunut kesämökkitaajamaksi vanhoja rakennuksia kunnioittaen. Kylässä toimi koulu vuosina 1901–1992.
Ajoimme Saksalan Isosaareen. Jarkko ja Aino Saksala kertoivat iltapäiväkahvien lomassa tilasta, saaren matkailuhankkeista ja yrittäjän arjesta.
Saksalat oivalsivat jo varhain yritystoiminnan kehittämisen perinteisen maataloustuotannon jatkoksi. Laajalti tunnettu isäntä oli aikanaan Topias Saksala vuoteen 1898. Häntä seurasi Kalle Saksala joka toimi myös vankivyörärinä.
Talon tuvassa oli vankikuljetuksia varten kopit, joissa vangit yöpyivät matkallaan Hämeenlinnaan. Vuonna 1976 isännäksi tuli Jarkko Saksala, joka perusti matkailuvaunualueen 1988. Mika Saksala on ollut isäntänä vuodesta 2004.
Pätiälä teollisti Holjan
Viimein saavuimme viimeiseen kohteeseemme Holjaan.
Holjan teollisuushistorian aloittivat K.K. Pätiälä ja Kalle Antinpoika Pätiälä, siis Rautajärven kartanon omistaja, joka rakennutti vuonna 1890 höyrysahan ja myllyn Holjaan. Samaan aikaan rakennettiin meijeri.
Vuonna 1909 rakennetulle uudelle sahalle valmistui myös höyläämö. Vuonna 1956 saha lakkasi viimein kannattamattomana.
Holja oli merkittävä taajama 1920–1940 -luvuilla. Yksin saha työllisti hankintaketjuineen noin 150 henkilöä. Asutusta palvelivat muun muassa leipomo, suutari, seppä tai muu käsityöläinen ja useita kauppoja vuosien varrella. Nyt samoja rantoja täyttävät monet kesämökit.
Kylätie on hiljainen
Kukkian kierros oli tehty. Näimme monta hienoa kohdetta. Erikoisesti Kukkian seudulla viehättävät hienot ja hyvin hoidetut kartanot ja suuret maatilat.
Ymmärsimme nyt kierroksen jälkeen miten suuri vaikutus niillä oli ympäristönsä työllistäjänä, talouselämän kehittäjänä ja sivistyksellisen elämän alkuunpanijoina jopa koulujen perustamisesta lähtien.
Joku saattoi nähdä lähinnä tyhjiä kylänraitteja. Sekin on nähtävyys. Se on merkki yhteiskunnassa tapahtuneesta murroksesta sotien jälkeen. 1960-luvulta alkanut koneellistuminen vähensi maatalouden työllistävää vaikutusta. Yksipuolinen elinkeinorakenne oli siten suurin syy syrjäkylien väen vähenemiseen.
Hienoinen suru hiipi mieleen. Ei ollut lapsia pihoissa, koulut olivat muussa käytössä, kauppojen ovet suljettu, postit ja pankit poissa, tiet hiljaisia. Kylän hyörinää näkyi vain Rautajärvellä, jos sielläkään. Anteeksi vaan, tältä se tulijasta näyttää.
Arvostamme kuitenkin kyliin jääneitä, jotka sinnikkäästi kyläyhteisöjen aktiiveina ja yrittäjinä vievät arkista elämää eteenpäin kaukana palveluista.
Retkeläisten kommentteja
Meille jäi kaiken kaikkiaan pysyvät, kauniit muistot matkastamme Kukkian ympäri. Päätinkin kysyä vielä retkeläisiltä minkälaisia elämyksiä matkasta jäi ja mitkä asiat jäivät eritoten mieleen.
Matti Simola: Pelkästään vierailu Ämmätsän kartanoon riitti mielestäni syyksi kiertää Kukkian kyliä. Kauniisti hoidettu puisto laskeutui kohti Ämmätsäjärveä. Rakennukset pihatanhuvilla henkivät menneitten aikojen elämää. Kartanon eläkkeellä oleva isäntäväki Into ja Eeva-Liisa Uusitalo ottivat meidät sydämellisesti vastaan ja tutustuminen kartanon entisaikojen elämään alkoi ja jatkui lounaspöydässäkin. Kerrassaan unohtumaton kokemus.
Hely Saarinen: No, Ämmätsän vierailuhan oli ehdoton kohokohta. Museo kiinnosti minua erikoisesti. Retki muodostui hivenen pitkäksi. Erittäin positiivinen kuva koko matkasta jäi. Ohjelma oli monipuolinen. Yllättävää oli nähdä ja kuulla Rautajärven asutus ja elämä sekä Kyynärön autoliikenteen keskittymä. Nautin myös metsätaipaleilla Kukkiaan liittyvistä tarinoista.
Mirja Tiitola-Suokko: Henkilökohtaisesti koin miellyttävän juttutuokion oppaamme Seppo Unnaslahden kanssa. Olenhan kotoisin Kuhmoisista, Sepon kotipitäjästä. Hän tunsi sukuni taustat. Retkestä nousee esiin juuri Sepon erinomainen selostus matkan edetessä. Ämmätsä nousee tietysti omaan arvoonsa. Olipa meillä hieno vastaanotto kartanolla. Kylä-Mukkulan ohjelma oli hienosti rakennettu. Siinä oli mukavaa tarinaa kirkkoveneistä, Unikeonpäivästä ja Kukkiajärvestä. Kalkkikaivoksen toiminta 1500-luvulta kertoi kovasta työstä ja yrittämisestä. Hieno retki kaikkiaan. Päivälle tuli hiukan liikaa pituutta.
Matti Vainio
Kommentointi on suljettu.