Aapiskukosta lauantaina tehdyillä helikopterilennoilla pääsi näkemään, että Pälkäneen maisemia hallitsevat isot vedet ja metsät. Kylän keskustakin on suurimmaksi osaksi vihreyden peitossa, kun sitä tarkastelee lintuperspektiivistä.
Kotiseutulennoilla koettiin muutakin kuin maisemia, sillä yleisölentoihin tottunut kuski osasi soveltaa vauhdin kyytiläisten mukaan. Nuorille miehille hän tarjosi hieman reilumpaa kyytiä.
– Nyt tietää, miltä munan keltuaisesta tuntuu, äijäporkka päivittelee astellessaan jalat täristen ulos helikopterista.
Ensikertalaista hirvittää jo siinä vaiheessa, kun henkilöautoa pienempi vempain nousee täristen ilmaan.
– Tuntui oikeasti pelottavalta, kun kopteri lentää niin matalalla, että roottori osuu melkein puunlatvoihin, ja kuski kääntää härvelin kyljelleen. Siinä rutistaa penkistä vähän tiukemmin, sillä tuntuu että putoaa juuri lasioven läpi, miehet kertovat kokemuksiaan.
Seuraavalla kierroksella kopteri ei kiidä ja kiepu aivan samaan malliin, vaikka yhdeksänvuotiaalle Eetu Veijalle se olisi hyvin sopinutkin.
– Nousu jännitti vähän, mutta muuten ei yhtään. Pääsimme katsomaan kodinkin kattoa, ensi kertaa kopterin kyytiin päässyt Veija kertoo.
Matkaseurana olivat äiti Minna Kotanen sekä vaari Yrjö Kotanen.
– Eetua ei paljon tarvinnut houkutella, ja hän pakotti minutkin kyytiin, etupenkille istutettu Yrjö Kotanen nauraa.
