Kari Hotakainen: Henkireikä

Kari Hotakaisen uusin, 25. järjestysluvultaan, ilmestyi 20.8.2015. Kirjailija soitti minulle parisen vuotta sitten kysyen: ”Voiko taustaltaan rikkeetön ja väkivallaton ihminen surmata selvin päin toisen ja onko poliisi palvelija?”

Tiedustelusta en yllättynyt, sillä tiesin miehen pohdiskelevan milloin mitäkin kummallista. Myöntävän vastaukseni jälkeen minulle selvisi, mitä taustojen hahmottamistyötä Kari Hotakainen teki.

Ennen romaania valmistui käsikirjoitus monologiin Palvelija, jota Martti Suosalo tulee esittämään täysille saleille pitkälle tulevaisuuteen Helsingin Kaupunginteatterissa. Vanhastaan toisilleen tuttujen nerokkaiden miesten yhteistyö synnytti erinomaisen lopputuloksen.

Yksityiskohtana mainittakoon, etten tiedä toista näytelmää, jossa monisatapäinen yleisö laulaa hartaasti ja kuuluvalla äänellä hautajaisvirttä.

 

Tällä kertaa ”vain” kahteensataan sivuun puristettu teos kuvaa intensiivisesti muutaman palveluammatin kaikkein käänteisintä puolta. Me kaikki pelkäämme hulluksi tulemista tai ainakin mielemme virittymistä katkeamispisteeseen. Joskus padot aukeavat hallitsemattomasti.

Jokainen palvelija työskentelee samalla tullivirkailijana rajalla. Kätilö nostaa vauvan äidin lämpimästä kohdusta kylmään maailmaan ja pappi lähettää saman ihmisen aikanaan katsastamaan, josko rajan takaa jotakin löytyy.

Rajavyöhykkeellä suntio omalta osaltaan valmistelee viimeisen reissun. Omaishoitaja työntää pyörätuolin kynnyksen yli, kun oma voimakone ei enää tuota riittävästi energiaa.

Riidan edettyä riittävän pitkälle paikalle hälytetään poliisi. Mieleltään järkkyneitä tulee jonkun yrittää ohjata risteysalueelta selkeämmille aukeille.

 

Vain Kari Hotakainen osaa ajatella asioita näin. Uskon Porissa syntyneen miehen ajatusmaailmaan tarttuneen kosolti vaikutteita velmuilta savolaisilta, sillä lapsuus ja kouluaika ylioppilaaksi saakka vierähtivät Rautalammilla.

Kuten hän itse sanoo: ”Kirjailija on ammatiltaan kuvittelija.” Tarina saa piirtyä lukijan mieleen fiktiona. Tarua tukevan toden kirjailija varmistaa aina jollakin tavalla, virheitä näihin osioihin ei jää.

Tässä tapauksessa laatua osaltaan valvoi satojen henki- ja väkivaltarikosten tutkinnanjohtajana tai tutkintaryhmään kuuluneena neljän vuosikymmenen ajan työskennellyt juuri eläkkeelle jäänyt rikosylikomisario Juha Rautaheimo.

Periaatteessa kaikki paperille pantu voi tapahtua, poliisimies ei näitä lukiessaan itse rikoksista ylläty. Tekotavat ja syylliset poikkeavat perinteisestä esitutkintapöytäkirjoihin kirjatusta massasta. Asiat etenevät toisaalta hyvinkin ennustettavasti kalkkiviivoille saakka.

Totutusta eriävä loppuratkaisu yllättää kerta toisensa perästä, vaikka Hotakaista kiinnostaa varsinaista tekoa enemmän se, mitä tapahtuu ihmisen mielessä paljon aikaisemmin. Tavallisen eläjän epätoivoiselle teolle muotoutuu puolustettava motiivi. Näitä rikollisia ei osaa paheksua.

 

Kari Hotakaisen kynä kulkee jäljittelemättömästi kokonaan omia väyliään myöten hengästyttäen välillä lukijansa. Kohtalaisen raa’an rikoksen tarkan suunnittelun katkaisee lauseenparsi, joka saa aikaiseksi hyvän mielen pyrskähdyksiä – ainakin itselleni. Herkulliset vertaukset vaikkapa kuvitellun tappajien vuosittaisen seminaarin ja työelämästä tuttujen joutavien koulutustilaisuuksien kesken huvittavat.

Kirjailija kirjoittaa ongelmallisista asioista, joihin ei hyviä ratkaisuja tai hoitamistapoja löydy. Rajalla tarjotaan ainoastaan laihoja kompromisseja.

Mitä hankalampaa hommaa palvelija tekee, sitä useammin vannehtivat työasiat myös vapaa-ajalla jatkuvalla syötöllä onnettoman päänupissa. Koettu, tehty sekä kuviteltu sekoittuvat aika ajoin ajasta ja paikasta riippumatta.

Arvosteluissa kehutaan pääsääntöisesti, mutta joku kirjoja töikseen lukeva pitää tekstiä kielikuvineen vakavaan asiaan liian kevyenä. Muuan kriitikko arvioi Palvelijan jonkunmoiseksi kevyeksi välityöksi todeten samalla teoksen kuitenkin kuuluvan syksyn 2015 parhaimmistoon.

En käsitä, miksi tapaiseni tavallisen talliaisen pitäisi lukiessaan koko ajan pohtia, mitähän kirjoittaja oikeasti haluaa sanoa. En myöskään ymmärrä, miksi romaanin tulisi jättää lukijaansa päiväkausien kestoinen ahdistus.

Minusta ei kelvollista kirjallisuuskriitikkoa tule, sillä en keksi Henkireiästä mitään moitittavaa. Jatkan harrastuslinjalla.

 

Pälkäneen kulttuuritoimi järjestää matkan Palvelija -esitykseen 10.10. Bussin viimeisiä paikkoja varattiin alkuviikosta. Lisäpaikkoja ei ole mahdollista saada, sillä esitys on loppuunmyyty. Teatterimatkasta kertova juttu innoitti kolumnisti Jussi-Pekka Lämsän kirjoittamaan Henkireikä -kirjasta, johon näytelmä perustuu.

Pälkäneen kulttuuritoimi järjestää matkan Palvelija -esitykseen 10.10. Bussin viimeisiä paikkoja varattiin alkuviikosta. Lisäpaikkoja ei ole mahdollista saada, sillä esitys on loppuunmyyty. Teatterimatkasta kertova juttu innoitti kolumnisti Jussi-Pekka Lämsän kirjoittamaan Henkireikä -kirjasta, johon näytelmä perustuu.

Yksi kommentti

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?