Paluuta ei ole

Yli kahdensadan tuhannen euron vuosituloilla kituuttelevat ja kiukuttelevat työmarkkinajohtajat ovat huolissaan. Pidettyään jöötä vuosikausia kansantaloudessamme he ovatkin joutuneet kohtaamaan pienen ihmisryhmän, jolla myös on halu ottaa ohjat käsiinsä. Tämän ryhmän nimi on hallitus.

Sitä on johtamassa troikka, joka vanhan venäläisen sanonnan mukaan tarkoittaa sitä, että vaikeissa erämaaolosuhteissa vetohevosen sivuilla pitää juosta kaksi muuta hevosta pelotuksena kimppuun käyville susille. Nyt sudet ovat uhkaavampia kuin aikoihin.

Ammattiyhdistysliike on valtava ja lailla salaiseksi julistettu varakas organisaatioverkosto. Pelkästään SAK:lla on yli kaksi miljoonaa jäsentä, joille työnantajat ovat suostuneet jonain aamuyön hetkinä keräämään jäsenmaksut.

Takavuosina jäsenet olivat miltei tykkänään vasemmistopuolueitten kannattajia. Vasemmiston kannatus on tuoreitten tiedustelujen mukaan pienempi kuin troikan johtajan Juha Sipilän Keskustan.

Vaikka koko vasemmisto marssisi hallitusta vastaan, neljä miljoonaa suomalaista jättäisi tämän tosiasian perusteella marssimatta. Ja marssijoissakin olisi satoja tuhansia porvareita jääkiekkoleijonista alkaen.

Hallituspuolueitten kannatusta on tosin ruvennut järsimään kiihkeä ja pirullisesti hymyilevä kansanjohtaja Ville Niinistö. Hän on asemoinut itsensä ja puolueensa vasemmistoon.

Silläkö puolella aitaa ruoho olikin vihreämpää? Helsingin valtuustossa hänen perässään Sirkku Ingervo seurueineen jo loikkasikin suoraan Paavo Arhinmäen vasemmistoon.

 

Mielenosoituksia järjestetään leikkauksia vastaan. Puolustetaan erityisesti eläkeläisiä, opiskelijoita, matalapalkkaisia naisia ja työttömiä. Menetykset saadaan kuitenkin takaisin kelan tai kunnan kassalla, jos todellista tarvetta on.

Marssijoilla ei ole myöskään malttia odottaa sitä hetkeä kun hallitus alkaa jakaa lupaamaansa miljardia euroa tarvitseville.

Parhaat taloudelliset neuvonantajat eivät enää tule Pellervon eivätkä muistakaan tutkimuslaitoksista. Ne tulevat mediasta.

Ajankohtaisohjelmissa, kuten mainiossa Pressiklubissa, Jälkiviisaissa ja A-studiossa, istuu säännöllisesti viisastelemassa vähintään yksi lehdistön edustaja samaan aikaan kun heidän omien firmojensa eväät on syöty ja yt -neuvotteluiden jälkeen marssi työttömyyden harmauteen on tapahtunut tai edessä huonon taloudenpidon seurauksena.

 

Kauppojen aukioloajoista puhuttaessa ei tiedetä tai ei huomata, että kun näitä säännöksiä laadittiin, pyhäpäivät varattiin Raamatun eikä työehtosopimusten perusteella.

Sunnuntaisin kaikki paikat olivat kiinni. Hiljainen viikko alkoi kiirastorstai-iltana ja huvitilaisuudet ja urheilukilpailut voitiin aloittaa vasta ensimmäisenä pääsiäispäivänä kello 18.

Vain jumalanpalveluksia ei rajoitettu. Kaikkien piti tietää mitä Jeesus oli tehnyt helatorstaina.

Paperitehtaat pysäytettiin ja jos jossain ei pysäytetty, oli luonnollista, että kolmivuorotyöstä piti maksaa kunnon korvauksia. Lomat olivat kahden viikon mittaisia. Se tarkoitti 12 työpäivää.

Nyt julkisella puolella lomapäiviä on 38 ja joskus kyseenalaiset sairaslomat päälle. Lomaltapaluurahat syntyivät siitä, että menovirta Ruotsiin johti siihen, ettei lomalta palattu ilman tuota täkyä.

Nyt ei ole tarpeeksi töitä mihin palata.

Kirjoittaja on lehtimies, Aitoo - Helsinki.
Kirjoittaja on lehtimies, Aitoo – Helsinki.