Liikunnanopettaja: Henna Haverinen haluaa innostaa, kannustaa ja opettaa

Naisten salibandyliigassa pelaava opettaja vannoo monipuolisen koululiikunnan nimeen

Henna Haverinen viihtyy Pälkäneellä hyvin.

Henna Haverinen viihtyy Pälkäneellä hyvin.

– Koululiikuntaa ei saa opettaa vahvimpien ehdoilla: tärkeintä olisi saada koko porukka mukaan. Kaikkein hienointa on, jos saa jonkun innostumaan jostakin lajista niin, että siitä tulee lapselle tai nuorelle ihan uusi harrastus, tänä syksynä liikunnanopettajan virassa Pälkäneen yhteiskoulussa ja lukiossa aloittanut Henna Haverinen miettii.

Moni vanhempi kansalainen varmasti muistaa koululiikuntatuntien pakkopullat omilta kouluajoiltaan: hiihtokisoissa mentiin veren maku suussa ja telinevoimistelussa piti vääntyä sellaisiinkin asentoihin, joihin oma notkeus ei olisi oikein riittänyt.

– Perinteiset suomalaislajit kuten hiihto, suunnistus ja telinevoimistelu kuuluvat edelleen keskeisesti koululiikuntaan, mutta niitäkin voi muokata tehtäväksi ryhmän taitotason mukaan. Omilla tunneillani pelaamme paljon myös lajeja, jotka eivät virallisesti edes ole mitään lajeja. Viime viikolla hypimme, kiipeilimme ja pompimme ysiluokkalaisten kanssa Angry Birds -radalla. Olemme myös kokeilleet useamman ryhmän kanssa smolballia eli pehmopallolla pelattavaa sählyn kaltaista peliä, jota pelataan ilmassa tennismailojen avulla, puolitoista vuotta sitten Jyväskylän yliopistosta liikunnanopettajaksi valmistunut Haverinen kertoo.

Haverisesta on tärkeintä, että koululiikunta on monipuolista, kannustavaa ja innostavaa. Jokaisesta lajista ei tarvitse pitää, mutta kaikille oppilaille tulisi kuitenkin olla tarjolla jotakin mieluista. Opettajan tehtävä on opettaa ja ohjata, ei vain seisoa kentän laidalla pilli suussa ja komentaa.

 

Henna Haverisen uravalinta kristallisoitui lukion aikana. – Oppilaiden ja opettajan suhde tulee liikunnassa ehkä vähän läheisemmäksi, kun tunneilla ei istuta pulpeteissa vaan liikutaan yhdessä. Oppilaat kyselevät paljon asioita. Joskus he haluavat myös vinkkejä siitä, miten voisivat parantaa tai kehittää itseään omassa harrastuksessaan, Haverinen kertoo.

Henna Haverisen uravalinta kristallisoitui lukion aikana. – Oppilaiden ja opettajan suhde tulee liikunnassa ehkä vähän läheisemmäksi, kun tunneilla ei istuta pulpeteissa vaan liikutaan yhdessä. Oppilaat kyselevät paljon asioita. Joskus he haluavat myös vinkkejä siitä, miten voisivat parantaa tai kehittää itseään omassa harrastuksessaan, Haverinen kertoo.

Uusi ops tuo lisää liikuntaa

Peruskoulun opetussuunnitelmien päivitys aiheuttaa ensi syksystä muutoksia myös koululiikuntaan. Tällä hetkellä yläkoululaisilla on liikuntaa kuuden vuosiviikkotunnin verran. Ensi syksystä alkaen vuosiviikkotunteja kertyy seitsemän.

– Täällä meillä Pälkäneellä suunnitelmissa on, että lisätunti sijoitettaisiin kahdeksannelle luokalle. Uuden opetussuunnitelman tärkein tavoite on varmastikin tasata oppilaiden välisiä liikkumiseroja. Fakta tuppaa edelleen olemaan se, että ne jotka harrastavat liikuntaa, harrastavat sitä paljon ja toinen puolisko ei sitten liiku juuri lainkaan, opettaja tietää.

Liikuntaa voi Pälkäneen yhteiskoulussa valita myös valinnaiseksi aineeksi. Seitsemännen luokan valinnaisella kurssilla pelataan pallopelejä, kahdeksannella on lajikurssi ja yhdeksännellä luokalla elämysliikuntaa.

– Tämä paketti on ollut aika toimiva, Haverinen tuumaa.

Lukiolaisilla pakollisia liikuntakursseja on kaksi. Liikunnan voi valita valinnaisaineeksi myös lukion puolella.

 

Naisten salibandyliigaa Happeen sentterinä

Pälkäne tuli Limingasta kotoisin olevalle Haveriselle tutuksi jo viime lukuvuonna, kun hän työskenteli yhteiskoulussa ja lukiossa määräaikaisessa virassa. Liikunnanopettaja asuu Pälkäneellä viikot ja matkaa aina viikonlopuiksi kotiinsa Jyväskylään.

– Pälkäne on kiva paikkakunta. Työkaverit ovat tosi mukavia, ja oppilaat innokkaita kokeilemaan ja tekemään paljon ekstraakin. Ihmiset tulevat herkästi juttelemaan, jos olen vaikka kuntosalilla. Mielelläni vaihdan ajatuksia ihmisten kanssa, Haverinen kehuu.

Reissaaminen ei ole tuntunut turhan raskaalta, vaikka aktiivinen salibandyn pelaaminen aiheuttaakin omat haasteensa kulkemiseen. Haverinen on pelannut vuodesta 2009 alkaen Jyväskylän Happeen naisten liigajoukkueessa. Onnekseen sentterinä viihtyvä pelaaja on löytänyt treeniseuraa Pälkäneeltäkin.

– Olen käynyt Luja-Lukon naisten kanssa harjoittelemassa ja myös A-poikien kanssa pääsen luultavasti jatkossa harjoittelemaan, ennen Happeeta Limingan Niittomiehissä ja Oulun Luistinseurassa pelannut Haverinen toteaa.

Salibandyn naisten liigakausi pyörähtää käyntiin tulevana lauantaina. Happeen tavoite on olla runkosarjan päättyessä neljän parhaan joukossa. ”Heli” odottaa liiga-avausta innolla, pitihän hän viime kauden ajan välivuotta aktiiviurheilusta.

– Minun piti lopettaa toissakevään pronssiseen mitaliin, mutta niin vain veri veti jälleen kentille, Happeen varakapteenina alkavalla kaudella toimiva Haverinen naurahtaa.

 

 

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?