Reilu kuukausi sitten Pälkäneen seurakunnan piispantarkastusta aloiteltaessa seurakuntalaisten taholta tuli toivomus, että raamattuopetusta lisättäisiin.
Toiveeseen vastattiin saman tien, ja alku oli vakuuttava, kun syksyn ensimmäiset raamattuluennot kävi pitämässä teologian tohtori, arkeologi ja tietokirjailija Eero Junkkaala.
Pälkäneläiset pitävät alansa huippuluennoitsijana tunnettua Junkkaalaa mieluusti omanaan, sillä hän aloitti uransa 1960-luvun lopussa seurakunnan nuoriso-ohjaajana Pälkäneellä. Takavuosina hän toimi yhdessä Pirkko-puolisonsa kanssa Pälkäneen seurakunnan nimikkolähettinä Tansaniassa, missä hän opetti Tumaini-yliopistossa teologiaa ja arkeologiaa.
Junkkaala vakuutti, että tunne on molemminpuolinen ja Pälkäneelle tulo on hänelle suuri ilo.
– Olen hyvin iloinen, että yhteydet Pälkäneen seurakuntalaisiin ovat solmiutuneet uudestaan Jari Kemppaisen kirkkoherrakaudella, Junkkaala sanoi.
Hän tämänkertaisina aiheinaan olivat Luopioisten päässä Jesajan kirja avautuu ja Pälkäneellä Armolahjat.
Eero Junkkaala piti raamattuluentoja Pälkäneellä edellisen kerran tämän vuoden tammikuussa.
Kenellä on armolahja?
Armolahjat on nimeltään Eero Junkkaalan esikoisteos, jonka hän julkaisi vuonna 1979. Juuri äsken kirjasta otettiin neljäs muuttamaton painos. Sen vuoksi aihe on erityisen ajankohtainen; sitä paitsi armolahjoista ei puhuta luterilaisessa kirkossa paljonkaan, kirkkoherra Jari Kemppainen perusteli aiheen valintaa.
– Tuo kirja on hyvin yksinkertaista raamatunselitystä, ja ehkä siksi voin yhä allekirjoittaa sen sisällön. Vain esipuheen olen kirjoittanut aina uudelleen, Junkkaala kertoi.
Armolahjoista tulevat ensimmäisenä mieleen ne, jotka Jeesuksen opetuslapset saivat Pyhältä Hengeltä. Ylipäätään koko käsite rajataan usein tarkoittamaan Pyhän Hengen lahjoittamia erityiskykyjä, jotka eivät liity millään tavoin ihmisten synnynnäisiin taipumuksiin.
Erityisesti karismaattisissa liikkeissä korostuvat kielilläpuhuminen, sairaiden parantaminen ja profetoiminen ovat toki armolahjoja, mutta Junkkaalan mukaan Jumalan seurakunta ei tule toimeen pelkillä niillä.
– Ihmisillä on taipumus kaventaa ja rajata Jumalan sanomaa. Itse asiassa uskon, että armolahjoja on yhtä monta kuin ihmisiäkin, mutta niille voidaan antaa yleisnimityksiä. Toisten armolahjat näkyvät laajemmalle kuin joidenkin muiden, mutta kaikkia lahjoja varmasti tarvitaan, hän sanoo.
Eero Junkkaala opettaa, että kaikki armolahjat eivät ole tekemisissä luonnonlahjojen kanssa, mutta osa on.
– Armolahjana voi hyvin pitää esimerkiksi musikaalisuutta, mikäli sitä käytetään Kristuksen seurakunnan palvelemiseen. Jos ei, se on vain luonnonlahja, hän selvitti.
Kaikki armolahjat eivät hänen mukaansa ole pysyviä ominaisuuksia, vaan niitä voi saada käyttöönsä myös hetkellisesti.
– Armolahjaksi voimme tulkita esimerkiksi tilanteen, jossa Jumala ikään kuin antaa oikeat sanat – kun osaa yhtäkkiä vastata toiselle ihmiselle juuri niin kuin pitääkin, ja jälkeenpäin ihmettelee, miten se niin kävi, Junkkaala muistutti.
Armolahjaa voi jäljittää
Junkkaala aloitti luentonsa Raamatun kohdasta, joka ei ensi katsomalla liity lainkaan armolahjoihin. Oltiin 4. Mooseksen kirjan 4. luvussa, jota Junkkaala pilke silmäkulmassa nimitti koko Raamatun tylsimmäksi.
Tekstissä ohjeistetaan, miten ilmestysmaja eli eräänlainen mukana kuljetettava telttakirkko siirretään paikasta toiseen; kirja sisältää pitkäveteisen luettelon irtaimistosta ja siitä, kenen jälkeläisten kuuluu kantaa mitäkin tavaraa, kun paikkaa vaihdetaan. Kaikki eivät voi kantaa liitonarkkua tai muuta arvokasta, vaan osan on tyydyttävä teltan tolppiin.
– Mutta jos yksikin kieltäytyisi kantamasta osaansa, ilmestysmaja ei liikkuisi minnekään, Junkkaala painotti.
Hän vertasi juutalaisten teltansiirtoprojektia kristittyjen armolahjoihin, joista toiset ovat näkyvämpiä kuin toiset, mutta joiden tärkeysjärjestyksen päättää vain Jumala.
Junkkaala muistutti kuulijoita Jeesuksen opetuslapsista, kahdestatoista miehestä, joista joillakin on evankeliumien mukaan selvä ja näkyvä tehtävä, osa on esillä vähemmän. Joukossa on myös kolme hiljaista miestä, joilla ei yhdenkään evankelistan kertomuksessa ole yhtäkään repliikkiä.
– Heidät oli kuitenkin valittu Jeesuksen ykkösketjuun. Miksi? Jokaisella heistä oli varmasti paikkansa. Samalla tavoin jokaisella hiljaisella takarivin kristityllä on Jumalan seurakunnassa oma tehtävänsä. Me emme voi tietää, miten Jumala milloinkin haluaa käyttää meitä, Junkkaala muistutti.
Jos on sitä mieltä, että itsellä ei ole mitään armolahjaa, sitä voi ryhtyä jäljittämään.
– Voi miettiä, missä asiassa on oikein hyvä ja mitä haluaa eniten tehdä. Ystävien kanssa kannattaa rukoilla ja keskustella siitä. Pitää muistaa armolahjojen monimuotoisuus – ja kannattaa kokeilla! Junkkaala kannusti.
