Ahkerimmille mökkeily ei tarjoa riittävästi puuhaa, niinpä Veikko Huhtakin alkoi kartoittaa kesämökkikuntansa Kuhmalahden kasvillisuutta.
– Samalla kasvaa kunto ja tulee ulkoiltua, sillä tähän asti olen kulkenut ruuduille pyörällä, Huhta kertoo harrastuksensa mielekkyydestä.
Kakalia on harvinainen kasvi, jonka Veikko Huhta on havainnut Kuhmalahden kaatopaikalla. Kasvin siemenet ovat saattaneet joutua kaatopaikalle esimerkiksi maa-aineksen mukana.
Veikko Huhdan luontoharrastus alkoi perhostenkeräilystä jo 6–vuotiaana. Harrastus syveni oppikoulun luontokerhossa ja innostava biologianopettaja antoi eväät elämänmittaiseen harrastukseen.
Työuransa Huhta teki maaperäekologian parissa Jyväskylän yliopiston professorina. Työssään hän tutki metsänhoitotoimenpiteiden vaikutusta maaperän eliöstöön ja omana erikoistumisalana olivat maaperän petopunkit.
– Suomesta on tähän mennessä löytynyt 440 erilaista petopunkkia. Tavoitteenani on löytää vielä lisää, luetteloida ne kaikki ja tehdä aiheesta tieteellinen julkaisu, Huhta kuvaa talvikauden harrastustaan.
Kesäaikaan harrastus painottuu Kuhmalahdelle, jonka pinta-alasta Huhta on kartoittanut jo 55 neliökilometriä. Lisäksi kymmenkunta neliökilometriä on kartoitettu muiden harrastajien toimesta, ja kirkon ruudun on käynyt tutkimassa Luopioisten kasvillisuuskartoituksen tehnyt biologi Tuomo Kuitunen.
Kesäharrastuksessaan Huhdalla ei ole varsinaista tavoitetta, muitta intoa Kuhmalahden kaikkien kasvillisuusruutujen kartoittamiseen on selvästi havaittavissa.
– Tahtini on viidestä kahdeksaan ruutua kesässä. Mökin lähiseudut on nyt kartoitettu, joten pitänee siirtyä auton käyttöön, Huhta suunnittelee.
Voimaa yhteistyöstä
Kasvillisuuskartoituksen teossa on tärkeää tarkistaa kaikki ruudulla esiintyvät erilaiset elinympäristöt. Osa näistä on talojen pihoja, joihin meno edellyttää keskustelua talon omistajan kanssa.
– Alkuun arkailin pihoihin menoa, mutta olen huomannut, että ihmiset keskustelevat kasveistaan mielellään. Monessa paikassa olen voinut myös auttaa tunnistamaan jonkin erikoisuuden, joka yllättäen on alkanut kasvaa pihassa. Siemenet ovat saattaneet olla maaperässä pitkiä aikoja ja ne pääsevät kasvuun esimerkiksi maan muokkauksen yhteydessä, Huhta kertoo.
Huhdalle mielenkiintoisimpia löytöjä ovat nimenomaan pihoilta löytyvät vanhan kulttuurin koristekasvit, sillä niiden esiintymistä ei voi ennustaa. Pihapiireistä ovat löytyneet muun muassa ukontulikukka ja isohirvenjuuri.
Huhta tekee yhteistyötä myös Luopioisissa kesiään viettävän kartoittajakollega Kuitusen kanssa.
– Olen saanut Tuomolta hyvää oppia siinä, miten löytää tavallisten näköisiä harvinaisia lajeja, Huhta kiittelee ystäväänsä.
– Viime kesänä meloimme Pajulanjärvellä ja löysimme harvinaisen pikkulumpeen.
Kulttuurin muutos näkyy kasvillisuudessa
Tienvarsien niitto on asia, joka huolestuttaa Huhtaa. Hän toivookin, että niitot tehtäisiin vasta sen jälkeen, kun kasvit ovat ehtineet siementää. Näin saisivat kauniit kesäkukat kukkia ja edistettäisiin vanhojen kulttuurilajien säilymistä.
Toinen ongelma on vieraslajien leviäminen.
– Esimerkiksi lupiinin leviäminen edelleen tulisi estää, vaikka nykyisille kasvustoille ei taideta enää mahtaa mitään. Itse nypin aina yksittäiset uudet lupiinit pois, kun näen niitä, Huhta kertoo.
Monet vanhat rikkaruohoina pidetyt kasvit ovat harvinaistuneet, koska kasvimaita on nykyisin vähemmän. Samoin keto- ja niittykukkien määrä on vähentynyt kulttuurin muutoksen seurauksena.
Juuret Hämeessä
Huhdan isä on lähtöisin Pälkäneeltä, joten seutukunta on tuttua muutoinkin kuin mökkipaikkakuntana. Lapsuuden mummola sijaitsi Ruokolassa Arajärventien varrella. Siellä Huhta aloitteli luontoharrastustaan keräämällä perhosia ja rengastamalla lintuja.
– Kuhmalahdella parasta on luonnon läheisyys ja rauhallisuus sekä hieno, erittäin kirkasvetinen mökkijärvi, Huhta kehuu kesäpaikkakuntaansa.
Lisäksi häntä viehättää monimuotoinen hämäläinen maisema – jokainenhan kiintyy lapsuutensa maisemaan.
Veikko Huhta viihtyy Kuhmalahdella kesäkökillään. Hämäläinen maisema on hänelle rakas jo lapsuudesta.
Viimeisimmät kommentit