Kirjastoauton kulttuurituokio: ”Tänään unelmat ratsastaa keppihevosen selässä”

Leikkimielistä piristystä syksyyn

Anne Mäkelä ja Venla Nuuttila rakensivat kirjastoautolle hauskan kulttuuritapahtuman. Keppihevosnäyttelyn yhteydessä kuultiin Mäkelän runoja.

Anne Mäkelä ja Venla Nuuttila rakensivat kirjastoautolle hauskan kulttuuritapahtuman. Keppihevosnäyttelyn yhteydessä kuultiin Mäkelän runoja.

Venla Nuuttila ja Mansikka.

Venla Nuuttila ja Mansikka.

Padasjoen kirjastoauto käy Padankosken kylän keskustassa maanantai-iltapäivisin. Kirjastoautonkuljettaja Iiro Nuuttila liikkuu laajalla alueella, sillä päivittäin auto pysähtyy 15 eri pysäkillä.

Pienellä kylällä kirjastoauton saapuminen on tapahtuma, jonne yritetään ehtiä. Palvelu toimii hyvin, uutuuskirjoja saa nopeasti, ja lainoja pyritään joustavasti järjestelemään.

Kirjastoauton suosioon vaikuttaa osaltaan se, että Padankoskelta kertyy matkaa Pälkäneen keskustaan puolisen sataa kilometriä, joten käynnit esimerkiksi uudehkossa Arkki-kirjastossa ovat kyläläisille harvinaista herkkua.

Kirjastoauto voi parhaimmillaan toimia myös paikkana erilaisille pienille kulttuuritapahtumille. Näin tuumivat padankoskelaiset Anne Mäkelä ja Venla Nuuttila, jotka päättivät järjestää kirjastoautolla keppihevosnäyttelyn maanantaina 19.10. Ponnekkeena näyttelylle olivat Venlan autolta lainaamat hevoskirjat, sekä hänen muutamia vuosia sitten koulussa askartelemansa keppihevonen.

Ajatus keppareiden tekemisestä syntyi jo kesällä, ja siitä alkoikin Annen ja Venlan sukupolven ylittänyt yhteistyö. Anne on ollut aina kiinnostunut käsitöistä, näyttelyn rakentamisella hän halusi ilahduttaa kyläläisiä ja olla omalla panoksellaan osa Padankosken kylää.

Kaavat keppareihin Anne sai ystävältään, joka tekee niitä myös myyntiin. Työ sujui, ja niinpä valmistuneita keppihevosia olikin sitten rivissä seitsemän erilaista persoonallista luomusta.

Näyttelyn aluksi Anne Mäkelä luki itse kirjoittamiaan runoja, joissa hän puhui maallemuutostaan, elämäntaparemontista sekä häntä kiinnostaneista paikkakunnan tapahtumista.

Molemmat käsityönharrastajat kertoivat töistään. Anne kuvaili tekemiään hevosia villihevosiksi – vauhdikkailta ne näyttivätkin.

Vain yhdellä hepoista oli nimi: Neiti Herkkä. Tämä oli kuulemma erityisen herkkätuntoinen, sillä se höristeli ympäristöään korvat pystyssä.

Venla puolestaan oli tehnyt neljälle omalle hevoselleen sukutaulut. Hänen hevosistaan vain Rape oli suomenhevonen, erikoiset rodut, azteca ja paso fino, olivat löytyneet hevoskirjasta.

Venla kertoi, että Tuike-keppari oli saanut laastarin poskeensa törmättyään esteeseen. Kuulimme myös, että keppareille tyypillisessä taudissa hepan päähän alkaa muodostua patti, kun keppi alkaa työntyä läpi.

Keppihevosnäyttelyä ihmettelemässä ja runoja kuuntelemassa kävi kirjastoautolla 15 henkilöä. Annen ja Venlan rohkea omasta osaamisestaan jakaminen ilahdutti kaikkia mukana olleita.

Marja-Liisa Kuitunen

 

Anne Mäkelä: Runoja

 

Anne Mäkelä luki kirjastoauton keppihevosnäyttelyn alkajaisiksi runojaan. Ne käsittelevät muun muassa maallemuuttoa ja elämäntaparemonttia.

Anne Mäkelä luki kirjastoauton keppihevosnäyttelyn alkajaisiksi runojaan. Ne käsittelevät muun muassa maallemuuttoa ja elämäntaparemonttia.

Kun on pimeetä

virittelen valoja ja kynttilöitä

näen taivaan tähtineen ja sen kauneuden ja äärettömyyden

tunnen niin pieneksi itteni

ja hiljalleen tajuan että miekin olen ihan hyvä

 

Elän unelmaani joka toteutui

– asun maalla

 

Voisiko kasvattaa itteään:

kohentaisi ryhtiä

nousisi surusta toivoon

antaisi sydämelle lempeyttä

 

Kävelemälläkö saisi harmaan surun elämästä pois

vai sanoisiko suoraan ettei enää vaivaisi

 

Tänään unelmat ratsastaa keppihepan selässä

 

Maalla kivut on kesytetty

hyväntekijäksi noussut luonto

maalla treenataan ruokaremonttia

ja ullakolle on uskallettu kurkistaa

 

Jouluna saunan pehmeät löylyt ja tervantuoksu

mikä onni!

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?