Ikuisuuskutsun saaneiden isän, äidin ja pikkuveljen kauniisti kehystetyt valokuvat ovat siistissä rivissä muistopöydällä. Hohtavassa messinkisessä pidikkeessä on valkoinen kruunukynttilä, jonka liekki on levollinen.
Lokakuinen aurinko viskoo kultaisia säteitään ruskan väreissä roihuavien ikkunanedusvaahteroiden väleistä. Taivas muistuttaa olemassaolostaan ja tervehtii maan päällä taivaltavaa.
Äidin ja pikkuveljen tuonpuoleisiin siirtyminen sai Petri Laaksosen sulkeutumaan simpukan tavoin kuorensa sisälle. Sanavalmis ja ulospäin suuntautuva mies vaikeni ja vetäytyi kotinsa suojaan.
Kuolema, menetys, suru, tyhjyys ja utuisuus pyörivät sekamelskana mielessä. Laaksonen muistaa lamautumisensa ja rauhattomuutensa.
Hautajaiset koittivat. Niin äidillä kuin pikkuveljelläkin oli viimeisellä matkallaan paljon saattajia: sukulaisia, ystäviä ja tuttuja.
Siunaustilaisuuksissa ja muistojuhlissa Laaksonen oivalsi, ettei hän ole yksin kaipauksensa ja lohduttomuutensa kanssa.
– Läsnä oli paljon ihmisiä, jotka jakoivat samat tunteet. Myös he surivat ja olivat uuden edessä. Poismenneet jättivät tyhjän paikan monen elämään, mies kertoo ymmärtäneensä.
– Saattotilaisuuksissa tajusin kuoleman yhdistävän voiman. Jälkeen jääneet ratkovat samoja kysymyksiä ja käyvät läpi surutyössään vastaavia kipupisteitä sekä ilonaiheita. Kollektiivisuus liennyttää luopumisen ja uuteen tilanteeseen suostumisen kipuja.
Täällä yksin, taivaassa yhdessä
Äidin ja veljen paikkaa ei voi kukaan korvata.
Petri Laaksosella on vieläkin kännykässään molempien läheisten puhelinnumerot, vaikka kumpaisenkin puhelimet ovat vaienneet ikiajoiksi.
– Kun ajoin pitkiä keikkamatkojani, soitin äidilleni ja velimiehelleni. Puheluiden aikana minulle syntyi tunne kuin olisin ollut rakkaideni luona. Keskustelut antoivat voimaa ja toivat hyvää mieltä, hän kiittää.
Parhaillaan Petri Laaksonen tekee vajaan kolmenkymmenen konsertin Suomen-ympärysmatkaa.
– Jo monta kertaa olen havahtunut tuntemukseen, että pirautanpa nyt äidilleni. Sitten palaan arkeen ja tietoisuuteen, ettei rakas läheinen ole puhelimella tavoitettavissa.
– Korjaan istuma-asentoani autossa ja luon yön pimeydessä katseeni tähtitaivaalle. Uskon, että kaikki läheiseni tervehtivät minua planeetoiltaan.
Kun Petri Laaksonen oli äitinsä kuolinvuoteen äärellä ja kun äidin arkku laskettiin maan poveen, poika lähetti terveisiä isälleen ja lupasi tulla aikanaan perässä.
– Sisäistin noissa tuokioissa iankaikkisen elämän todellisen merkityksen.
Tässä ajassa ja tuonelassa
Kristinuskoon elämänsä pohjaava Petri Laaksonen on ennättänyt kuulla 53 elinvuotensa aikana monta kertaa Raamatun opetukset ja Jeesuksen lupaukset taivaan valtakunnasta.
– Asiat ovat takaraivossani, hän sanoo.
– Elämä konkretisoi niin syntymän riemun kuin kuoleman karuttomuuden. Miten paljon meidän jokaisen elämässä onkaan sisältöä, ja miten jokaisella sattumuksella onkaan merkityksensä?
Kuolinsijallaan äiti kirkasti uskoaan Jumalaan ja odotti taivaan kotiin siirtymistään. Hän valoi uskoa poikaansa.
– Pitäessäni äitini kädestä kiinni minulle kirkastui, että mehän elämme iankaikkista elämää jo tässä ajassa, Laaksonen muistaa.
Hän tietää, että ihminen ymmärtää maallisella vaelluksellaan iankaikkisuuden merkityksen vajavaisesti.
– Ihmisellä on aavistus tuonpuoleisesta. Lupaukset kivuttomuudesta, suruttomuudesta ja huokauksettomuudesta synnyttävät levollisen ja luottavaisen mielen.
Musiikki purkaa ja jakaa tuntemukset
Petri Laaksosen ajanlasku jakautuu nyt kahteen jaksoon: ennen äidin kuolemaa ja jälkeen äidin poisnukkumisen.
Mies tietää, että äidin poistuminen jokapäiväisestä elämänpiiristä on vaikuttanut useisiin asioihin.
– Äidin ja veljen elämänlangan katkeamisesta on vierähtänyt nyt sen verran aikaa, että pystyn puhumaan asiasta. Tuntemusten avaaminen ja kokemusten vaihtaminen on tehnyt minulle hyvää. Eri ihmisten kanssa käymäni keskustelut ovat avanneet äidistäni ja veljestäni uusia asioita, jotka eivät ole olleet edes tiedossani, hän kertoo.
Pian kevyiden multien ropsahdettua niin äidin kuin velimiehen arkulle Petri Laaksonen tunsi, että hänen on tehtävä pitkäsoitto oman surutyönsä sinetiksi ja vastaavassa tilanteessa painiskelevien tueksi.
– Sisäinen ääneni vaati määrätietoisesti, että pyytäisin lyyrikoilta lohduttavia tekstejä ja hoitavia säveliä, muusikko muistaa.
Laulaja ja lauluntekijä turvautui pitkäaikaisiin ystäviinsä ja taitaviin sananviljelijöihin.
Markus Bäckman, Pekka Laaksonen, Anna-Mari Kaskinen, Heikki Kerkeälä sekä Sinikka Svärd antoivat runoratsujensa laukata.
– Löysin työpöydältäni toinen toistaan syvällisempiä ja puhuttelevampia riimityksiä. Ne kaikki kertoivat juuri niistä tuntemuksista ja olotiloista, jotka itse kohtasin kuoleman vierailujen yhteydessä, Laaksonen kiittää.
Säveltäjä pakkasi syntikkansa ja matkusti Berliiniin, jossa muusikon vihkot täyttyivät nuoteista.
– Kahdeksan uutta laulua hioutui varsin kivuttomasti, Laaksonen hymyilee.
Lauluntekijä uudisti neljää vanhaa kappalettaan, jotka suuri yleisö on jo valinnut jäähyväiskäyttöön.
Petri Laaksonen kunnioittaa äitiään In Memoriam – karjalainen äitini -instrumentaalillaan.
Ympyrä sulkeutuu
– Kolme vuosikymmentä kestäneellä urallani olen tehnyt ja esittänyt musiikkia, jossa on läsnä koko inhimillinen ihmisen elämän kirjo, Petri Laaksonen ynnää.
Lauluntekijä pitää suorastaan mystisenä sitä, että hänen merkittävä ensimmäinen sävellyksensä oli Eläköön elämä, jonka sanat ovat lähtöisin Veli-Pekka Lehdon kynästä.
– Laulu suorastaan pulppuaa elämää. Sanomassa on vauhtia ja tsemppiä, Laaksonen miettii.
Pellavapää lauloi itsensä suomalaisten sydämiin Täällä Pohjantähden alla -kappaleellaan, jonka teksti on nuoren Turkka Malin käsialaa.
– Olen pohtinut lukuisia kertoja, miksi alkuperäinen popahtava versio avasi laajan kuulijajoukon sydämet ja biisistä tuli nimenomaan jäähyväisten vertauskuva.
Laaksonen korostaa, ettei hän ole kyllästynyt eikä kyllästy Täällä Pohjantähden alla -laulun tulkitsemiseen.
– Kappaleessa oleva kaipauksen teema puhuttelee ja hoitaa. Laululla on keskeinen paikka suomalaisessa musiikkimaailmassa, hän iloitsee.
Laaksonen pyytäkin yleisöään kuuntelemaan uutta kansanlaulumaista Täällä Pohjantähden alla -tulkintaansa tarkalla korvalla.
Nyt lauluntekijällä on käsissään In Memoriam – Elät aina minussa -levy.
– Kiitollisuudesta ja rakkaudesta poisnukkuneille, hän sanoo.
Jäähyväiset rakkaalle äidille
– Äidin laulu kantaa mua yhä mukanaan. Se luo valoa ja antaa rauhaa soidessaan. Sydämesi sykkeen hellän, voimakkaan, äiti pieni, kuulla yhä saan, Petri Laaksonen hyräilee flyygelinsä koskettimia tapaillen.
Mies kuivaa silmäkulmaansa ja uskoo äitinsä kuulevan poikansa uudet laulut.
– Sain puettua ajatukseni äidistäni ja veljestäni kirjeeseen, joka julkaistaan äänilevyn saatesanoina. Tosiasioiden raapustaminen paperille opetti minua hyväksymään kuoleman ihmiselämän luonnollisena osana.
Laaksosella on terveisensä jokaiselle suomalaiselle:
– Älkää pelätkö olla läsnä läheistenne kuolemassa.
– Olemme koko ajan suuremman sylissä.
MATTI PULKKINEN
Taiteilija Petri Laaksonen konsertoi Tampereen tuomiokirkossa keskiviikkona 28. lokakuuta kello 19, Pirkkalan kirkossa sunnuntaina 15. marraskuuta kello 18 ja Sääksmäen kirkossa Valkeakoskella perjantaina 20. marraskuuta kello 18.
