Kuhmalahden Puntarin kylässä syntynyt ja aikuisikään varttunut Pertti Hinkkala ja puolisonsa Pirjo ovat asuneet jo neljä vuosikymmentä Brittiläisessä Kolumbiassa, Kanadan lounaisessa provinssissa. Siellä heillä on myös eläkekotinsa jylhän kauniissa maisemassa.
Pertti kertoo kaukokaipuun heränneen jo poikasena, kun hän lueskeli Jack Londonin seikkailukirjoja. Nuorena miehenä hän teki moniviikkoisen matkan poikki USA:n idästä länteen ja vähän pohjoiseenkin.
Pari viikkoa hän matkusti ”Grayhound”-busseilla, yöt torkkuen pitkänmatkan bussissa ja päivät tutustuen nähtävyyksiin. Yöunet bussissa jäivät vajavaisiksi ja rättiväsyneenä hän palasi kotiin. Mutta paljon hän ehti nähdä, ja ajatus palata Atlantin taakse jäi kytemään.
Helsingin kautta Kanadaan
Velipoika jäi pitämään kotitilaa ja Pertti hakeutui töihin Wärtsilän Helsingin telakalle. Hän kävi yhtiön ammattikoulun metallilinjalla. Näinä aikoina vuonna 1972 hän tapasi Pirjon. Kihlat ostettiin ja yhteistä tulevaisuutta suunniteltiin.
Yhdessä he tekivät tutustumismatkan Pohjois-Amerikkaan. Työmahdollisuudet Kanadassa alkoivat kiinnostaa Perttiä yhä enemmän. Hän teki työnhakumatkan ja työtä luvattiinkin erään suomalaisen miehen pikkufirmassa Vancouverin kaupungissa Kanadan lounaiskulmalla.
Kun työpaikka oli tiedossa, Pertti sai maahantuloluvan. Kun Pirjokin pienen empimisen jälkeen päätti lähteä mukaan, matkaliput ostettiin ja laukut pakattiin. Matka kohti tuntematonta alkoi.
Vancouverissa Pertti ja Pirjo menivät pian papin puheille, ja aviovaimona Pirjokin sai jäädä pysyvästi maahan.
Noin vuoden kuluttua Kanadaan tulosta Pertti sai hitsaajan paikan telakkayhtiössä. Yhtiö kuului Unioniin eli oli liiton jäsen. Palkka ja muut edut olivat siellä paremmat kuin pikkufirmassa.
Pariskunnan ensimmäinen poika syntyi vuonna 1977. Vuoteen 1985 mennessä perheessä oli poikia neljä. Nämä ovat siis jo aikuisia ja perheellisiä sekä kukin omissa ammateissaan.
Uutta sukupolvea on toistaiseksi kaksi, mutta lisää on kohta puoliin luvassa. Pirjon ja Pertin pojilla on suomalaiset nimet: Leevi Ilari, Lauri Andreas, Kaarlo Samuel ja Henrik Pietari, ja sukunimi tietenkin Hinkkala. Kaikki puhuvat myös sujuvasti suomen kieltä, vaikkakin harvoin sitä tarvitsevat.
Välillä Suomessa, pian taas Kanadaan
Vuonna 1985 Pertti ja Pirjo päättivät kokeilla, millaista olisi elämä paluumuuttajina koti-Suomessa. Lähimmäisille ja tuttaville kun oli luvattu, että viivytään pois Suomesta vain muutama vuosi.
He asettuivat asumaan Ylöjärvelle, ja Pertti sai ammattitaitojaan vastaavan työn kaasuputkien asennustöissä.
Kaasuputkien hitsaus on taitoa ja tarkkuutta vaativaa työtä. Saumojen on oltava ”just eikä melkein”. Joka sauman laatu tarkastetaan röngtenkuvaamalla.
Elämä Suomessa ei kuitenkaan maistunut. Pojatkaan eivät oikein kotiutuneet ja viihtyneet. Niinpä kahden vuoden kuluttua Hinkkalan kuusihenkinen perhe muutti takaisin Kanadaan.
Suomalaisen seurakunnan välityksellä Pertti sai töitä Torontosta Kanadan kaakkoisosasta. Vuoden päästä muutettiin taas länsirannikolle, nyt rannikon tuntumassa olevalle Vancouverin saarelle.
Pertti sai työtä laitosmiehenä isosta paperitehtaasta. Siitä tulikin hänelle työpaikka kahdeksi vuosikymmeneksi ja sieltä hän jäi eläkkeelle pian kahdeksan vuotta sitten 58-vuotiaana.
– Viisi viimeistä työvuottani paperitehtaalla toimin erikoistehtävässä. Lähinnä yksin purin tehtaan vanhan osan rakenteita ja laitteita, Pertti kertoo.
Työ oli hyvin itsenäistä, mutta vaativaa ja vaarallistakin, kun joutui kiipeilemään parinkin kymmenen metrin korkeudessa. Pomot eivät paljon neuvoneet, ehkä eivät osanneetkaan.
– ’Finn-demo’ (hurja suomalainen), jolla nimellä tehtaalaiset minut tunsivat, kun näkivät mitä tein, sai toimia rauhassa omien suunnitelmiensa mukaisesti. Se oli työelämäni hienointa aikaa!
Kun perheen nuorinkin poika tuli kouluikään, Pirjokin hakeutui töihin kodin ulkopuolelle. Koulutustaan vastaavaa lastenhoitajan työtä ei lähialueelta löytynyt, mutta hän sai paikan välineiden huoltajana suuressa lääkärikeskuksessa.
Pirjo kertoo viihtyneensä työssään hyvin. Erityisesti hän kiittää työpaikkansa erinomaista henkeä ja väen yhteen hiileen puhaltamista.
Seurakuntatoiminta kaikki kaikessa
Pirjo ja Pertti Hinkkalalle hengellinen elämä ja toiminta seurakunnan piirissä ovat olleet tärkeitä koko Kanadassa olonsa ajan.
Vancouverissa asuessaan he kuuluivat paikalliseen suomalaiseen seurakuntaan, jossa oli mukana satakunta suomalaista tai suomensukuista perhettä. Pertti toimi myös suomalaisen seurakunnan kirkkovaltuustossa, osan aikaa puheenjohtajanakin.
Myöhemmin Vancouverin saarella asuessaan he hakeutuivat paikallisen reformoidun kirkon piiriin. Sen toiminta ja hengellinen sisältö muistuttavat paljon meikäläistä luterilaista kirkkoa.
Nyt eläkepäivillä sisämaassa he kuuluvat naapurikaupungissa toimivaan reformoidun kirkon seurakuntaan.
– Kaikissa elämämme vaiheissa on ollut johdatusta tuolta ylhäältä, vaikkei sitä aina vaikeuksien kohdatessa ole heti ymmärtänyt. Jälkeenpäin se on valjennut ja siitä olemme kiitollisia, toteavat Pirjo ja Pertti kuin yhdestä suusta.
Perheen voimin kirkkoon
Oli mielenkiintoista osallistua Pertin ja Pirjon kanssa jumalanpalvelukseen puolen tunnin ajomatkan päässä olevan Salmon Armin kirkossa. Runsaan tunnin kestäneen palveluksen aikana laulettiin paljon, toistakymmentä laulua. Laulujen sanat heijastettiin valkokankaalle.
Seurakunnan hollantilaista syntyperää oleva pastori oli perin eläväinen. Hän käytti liturgian ja saarnansa aikana estradin kokonaan hyväksi, liikkui ja näytti myös puheensa aiheeseen liittyviä kuvia eikä unohtanut huumoriakaan.
Paikalla oli silmiinpistävän paljon kokonaisia perheitä – lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhuksia.
Jumalanpalveluksen jälkeen oli tarjolla kirkkokahvit. Seurakunnan vapaaehtoiset olivat leiponeet monen sorttista suuhun pantavaa, ja iloinen puheensorina täytti salin. Kirkko on meikäläisiin kirkkoihin nähden vaatimattoman oloinen, mutta sanomahan on tärkeintä, ei ulkoasu.
Kanadassa on monia eri kirkkokuntia ja ne huolehtivat itse kirkoistaan sekä seurakuntien toiminnasta ja taloudesta. Yhteiskunnan tukena ne saavat vain vapautuksen kiinteistöverosta.
Eläkepäivillä sisämaassa
Eläkkeelle siirryttyään Pertti ja Pirjo muuttivat muutama vuosi sitten asumaan sisämaahan. Uusi koti löytyi Vancouverista runsaat 400 kilometriä koilliseen, Kanadan idästä länteen halkovan moottoritien tuntumassa sijaitsevasta Blind Bayn kylästä.
Omakotitalon ikkunoista ja terassilta avautuu hulppea maisema läheiselle Shuswap-järvelle ja sen takana 400 metrin korkeuteen kokoavalle McArthur-vuorelle. Aamu-uinti ja usein iltauintikin tuossa vuonomaisessa ja syvässä järvessä kuuluu Hinkkalan pariskunnan ohjelmaan keväästä pitkälle syksyyn.
”Satunnainen matkailijakin” pääsi syyskuussa pulahtamaan järven viileään veteen sekä kapuamaan Pertin kanssa kapeata ja jyrkkää polkua McArthur-vuoren laelle.
Talon autotalliosan yläkerrassa on isännällä oma puuhapaikkansa, jonka ovessa lukee moni-ilmeisesti ”Lataamo”. Siellä Pertti puuhaa monenlaista, myös huoltaa tarkkuusammuntaan ja metsästykseen käyttämiään aseita sekä lataa niihin panoksia.
Tarkkuusammunnassa panosten laatu on oltava kohdallaan. Kun ampumamatka on 300–400 metriä, ruuti on mitattava milligramman tarkkuudella.
Kauris ja peura ovat Pertin tavoittelemaa riistaa, mutta onpa hän päässyt tähtäilemään hirveä ja karhuakin.
Yhteydet poikien perheisiin ovat kiinteät ja yhteisiä tapaamisia on usein. Parhaimmillaan Blind Bayn talossa onkin yökylässä toista kymmentä päätä.
Alkuperäistä kotimaataan Pertti ja Pirjo eivät suinkaan ole unohtaneet. Pertin syntymäkodin Ala-Hinkkalan päärakennus on kylmillään, kun siinä viimeksi asunut äiti samoin kuin sisar ja veli ovat jo saaneet kutsun tuonpuoleiseen.
Yhteyksiä Suomeen ja täällä asuviin sukulaisiin he pitävät ennen muuta sähköpostin ja näköpuhelimen avulla. Lähes vuosittain he myös ovat käyneet koti-Suomessa. Viime keväänäkin vierailu täällä kesti parisen kuukautta ja osan aikaa olivat myös kaikki neljä poikaa ja osa heidän perheitään mukana.
– Ehkä ensi kesänä taas…, Kanadan kansalaiset mutta mieleltään suomalaiset Pertti ja Pirjo Hinkkala lähettävät terveisiä tutuille.
Markku Rauhalahti
Kommentointi on suljettu.