Loppu: Kaivannon sairaalan viimeiset potilaat siirrettiin muualle viime viikon lopulla, tilat tulevat turvapaikanhakijoiden käyttöön

Ei enää psykiatrinen sairaala

Kaivannon sairaalan toiminta psykiatrisena sairaalana tuli tiensä päähän viime viikon lopussa.

– Yhden aikakauden loppu. Hieman haikea päivä monelle, miettii Tehyn Pirkanmaan sairaanhoitopiirin pääluottamusmies Atte Tahvola.

Hänen mukaansa kerran valtuustokaudessa esille haluttu Kaivannon lakkauttaminen toteutui lopulta hiljalleen, osasto kerrallaan. Tahvola pohtii, ettei toimintaa olisikaan ehkä ollut perusteltua jatkaa niin pienimuotoisena kuin se loppuvaiheessa oli. Hän on kuitenkin huolissaan siitä, millaisia vaikutuksia laitoshoidon paikkojen rajulla vähentämisellä tulee olemaan.

– Henkilökunnassa on ollut epäilystä, mitä tästä lopulta tulee. Samoille osastoille keskittyy entistä enemmän vaikeista oireista kärsiviä potilaita, jolloin osastoista tulee levottomia. Se ei edistä toipumista ja rassaa myös henkilökuntaa. Lisäksi jotkut potilaat saattaisivat useinkin hyötyä hieman pidemmistä sairaalajaksoista.

Pääluottamusmies Atte Tahvola arvelee, että sairaalan fyysisen sijainnin sijaan osastojen rauhallisuus ratkaisee paljon potilaan toipumisessa. Sijainnin merkitys korostuu, jos omaisten käyntien ja kunnan henkilöstöä vaativien verkostopalaverien järjestyminen vaikeutuu.

Pääluottamusmies Atte Tahvola arvelee, että sairaalan fyysisen sijainnin sijaan osastojen rauhallisuus ratkaisee paljon potilaan toipumisessa. Sijainnin merkitys korostuu, jos omaisten käyntien ja kunnan henkilöstöä vaativien verkostopalaverien järjestyminen vaikeutuu.

Psykiatrisen hoidon laitospaikkojen vähentämisen yhteydessä on muistuteltu avohoidon palvelujen kohentamisesta. Tahvola uskoo, että suuret kunnat pystyvät kompensoimaan tilannetta helpommin kuin pienet, esimerkiksi Kaivannon palveluja käyttäneet kunnat.

– Hoitajan näkökulmasta hyvässä avohoidossa pitää olla pelivaraa. Ei saa olla niin, että kaikki ajat työntekijälle ovatkin varattuja ja seuraava vapaa aika on vasta parin viikon päästä. Potilaan tilanne voi olla silloin merkittävästi heikompi.

Kaivannon lakkauttamista selvitellyt projektiylilääkäri Hanna-Mari Alanen on samoilla linjoilla.

– Se, onko resurssia saatu riittävästi, on suuri huolenaihe. Kyllä monissa kunnissa on hyviä suunnitelmia, mutta tätä prosessia ajatellen aika ei ole nyt paras mahdollinen. Se vaatii tahtotilaa myös kuntapäättäjiltä, hän huomauttaa.

Sairaanhoitopiirin johtaja Rauno Ihalainen sanoo olevansa luottavainen sen suhteen, että kuntien kanssa yhdessä mietittyjä pitkäaikaisen hoidon ratkaisuja viedään kunnissa eteenpäin.

 

Hyvän laitoshoidon perässä

Vuoden alusta tullut päivystysasetuksen muutos, joka häilyi myös Kaivannon lakkauttamisen taustalla, on projektiylilääkäri Alasen mukaan hankaloittanut sivusairaaloiden toimintaa koko maassa. Kaivannonkin kanssa jouduttiin toimimaan kaavailtua ripeämmin, vaikka valtakunnalliset linjaukset juontavat juurensa jo vuoteen 2009.

– Kaikki on mennyt huomattavasti nätimmin kuin mitä alun perin ajattelimme, Alanen arvioi.

Viimeisenä Kaivannossa toimi 14-paikkainen akuuttiosasto, jolla hoidettiin muun muassa psyykkisiin kriiseihin ja psykooseihin, vakaviin mielialahäiriöihin sekä persoonallisuushäiriöihin sairastuneita potilaita. Keskimääräinen hoitoaika oli 14 vuorokautta. Jatkossa heidät hoidetaan lähinnä Pitkäniemen sairaalan yhteyteen juuri valmistuneella 14-paikkaisella akuuttipsykiatrian osastolla.

Vaikka Kaivannon kauniin luonnonympäristön teho jää psykiatriapotilailta jatkossa kokematta, pääluottamusmies Atte Tahvolan mukaan terapiatyön hoitokäytäntöjä on pyritty kehittämään siten, etteivät juuri Kaivannossa vuosien varrella kehitetyt lukuisat toimivat toimintamallit katoaisi sairaalan lakkauttamisen myötä.

– Jotkut, esimerkiksi pitkiin hoitojaksoihin yhdistetyt kuntouttavat mallit, varmasti katoavat jaksojen lyhentymisen myötä. Tarve kuntouttavalle työlle sairaalassa on jatkossa pienempi, mutta en osaa veikata, miten avohoito sen paikkaa, Tahvola sanoo.

Projektiylilääkäri Alanen selvitteli keväällä muun muassa Kaivannon potilaiden mahdollisia jatkohoitopaikkoja. Tehdyn selvityksen mukaan noin yksi kolmasosa potilaista oli sairaalahoidon tarpeessa – muiden arvioitiin sopivan esimerkiksi tehostetun palveluasumisen piiriin. Alaselta ei löydy suoraa selitystä siihen, miksi Kaivannon potilasmäärästä kaksi kolmasosaa oli potilaita, joiden linjattiin pärjäävän muuallakin.

– Sitä olen joutunut itsekin miettimään. Asenteet ja poliittiset päätökset ovat vieneet siihen suuntaan, että psykiatria on siirtynyt laitoshoidosta avohoitoon. Olisiko tuo pitänyt tehdä jo aikaisemmin, on ihan hyvä kysymys, hän tuumaa.

Alanen muistuttaa, että aina tulee olemaan myös niitä potilaita, jotka tarvitsevat ympärilleen seinät ja jopa tahdosta riippumatonta hoitoa.

 

SPR jatkanee yli vuoden

Kalle Päätalon mestaroima Kaivannon sairaala valmistui vuonna 1963 noin 22-hehtaariselle tontille, jolla nykyisin on lattiapinta-alaa noin 12 500 neliömetriä. Viiden ja puolen hehtaarin puistoalueen ympäröimää sairaalaa laajennettiin vuonna 1991, jolloin käynnistyivät myös usean vuoden peruskorjaustyöt. Ylilääkäri Olli-Pekka Mehtonen on myöhemmin arvioinut hälytysjärjestelmä- ja tietoverkkoinvestointeja tehdyn sittemmin noin 1,4 miljoonan euron edestä.

Sairaala ei ole jäämässä tyhjilleen. Sininauha-yhdistyksen toiminta jatkuu asuinrakennuksissa kuten aiemminkin. Sairaanhoitopiiri ja SPR Hämeen piiri allekirjoittivat perjantaina vuokrasopimuksen, jolla jo aiemmin alkanutta vastaanottokeskustoimintaa laajennetaan koko päärakennukseen. Sopimus ulottuu ensi vuoden syyskuun loppuun asti, mutta sairaanhoitopiirin johtajan Rauno Ihalaisen mukaan sairaanhoitopiirissä on henkisesti varauduttu sitä pidempäänkin yhteistyöhön. Kyseessä tuskin kuitenkaan on pysyvä ratkaisu.

– Kunnan kanssa käydään keskusteluja siitä, miten aluetta pidemmällä aikavälillä lähdetään kehittämään. Mitään konkreettia ei kuitenkaan vielä ole, Ihalainen linjaa.

Lakkautettuja sairaaloita muistuu sairaanhoitopiirin johtajalle mieleen heti muutama. Ylöjärvellä Keijärven sairaala kaavoitettiin asumiskäyttöön ja sairaalarakennus purettiin. Toinen esimerkki on huomattavasti lähempää, Pikonlinnasta, jossa alueen ostanut yksityinen taho on kehittänyt sosiaali-, terveys- ja hoivapalveluja varsin menestyksekkäästi.

– Näen Kaivannon alueen sen sijainnin ja liikenneyhteyksien puolesta paljon helpompana kehittää kuin esimerkiksi Mäntän sairaalan.

IMG_3098

Vakituisia ei vähennetty

Kaivannon sairaalan lakkauttamisen yhteydessä ketään vakituisesta henkilökunnasta – hoito- tai tukipalveluista – ei irtisanottu. Uudet työpaikat löytyivät muista sairaanhoitopiirin yksiköistä, kuten Pitkäniemestä, Vammalasta ja Taysin lastenpsykiatriselta osastolta.

– Toimialue viidessä, johon Kaivannon sairaala liitettiin vuosi sitten, ymmärrettiin ottaa henkilöstö huomioon ja kuunnella. Väki ehti työstää muutosta paljon, ja viimeisinä aikoina katse oli jo pitkälti eteenpäin.

Osa työntekijöistä totesi jo hyvissä ajoin tulevat etäisyydet uusiin työpaikkoihin liian pitkiksi ja vaihtoi työnantajaa.

Määräaikaisia työsopimuksia ei jatkettu, mikä merkitsi Tahvolan mukaan kokonaisuudessaan noin 80 työntekijän vähentämistä.

– Kun määräaikaiset ovat olleet epävarmoja työsuhteensa jatkosta, niin kyllähän se tietenkin työyhteisössä näkyy. Työ on muutenkin kuormittavaa.

Yksi kommentti

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?