Rusthollarin tytär: Aino Maria Gabriella Onkkaalan Anttilasta ei kaihtanut intohimoisia sanoja eikä tekoja

Pälkäneen urhea Aino

Aino Pälsi (1885-1951) tyttäriensä Vapun (keskellä) ja Liisan kanssa.

Aino Pälsi (1885-1951) tyttäriensä Vapun (keskellä) ja Liisan kanssa.

Kirjailija Aino Pälsi syntyi maaliskuussa 1885 Onkkaalan Anttilan talossa. Aino Maria Gabriella oli vanhempiensa ainoa eloon jäänyt tytär, ja hän varttui neljän veljen kanssa.

Ainon elämän suuntaviivat määritteli pitkälti hänen 22-vuotiaana solmimansa avioliitto kansatieteilijä, kirjailija, tutkimusmatkailija Sakari Pälsin kanssa. Liitto päättyi katkeralla tavalla, kun Sakari jätti Ainon ja muutti asumaan uuden rakastettunsa kanssa.

Virallinen avioero tuli voimaan vasta paljon myöhemmin, koska Aino kieltäytyi myöntämästä sitä.

Mutta sitä ennen elettiin yhdessä yli kaksikymmentä onnellista, intohimoista, kiivasta ja levotonta vuotta. Ne merkitsivät Ainolle rakkauden ja

Sakari Pälsin seuran puheenjohtaja Jukka Relas on aikeissa julkaista Aino Ja Sakari Pälsin kirjeenvaihdon, kun kustantaja löytyy.

Sakari Pälsin seuran puheenjohtaja Jukka Relas on aikeissa julkaista Aino Ja Sakari Pälsin kirjeenvaihdon, kun kustantaja löytyy.

ruusuisten unelmien mutta myös rahapulan, yksinäisyyden ja uupumisen aikaa.

Niiden kuluessa Pälsien tyttäret Liisa ja Vappu kasvoivat aikuisiksi. Pitkiä aikoja äiti ja tytöt asuivat kolmisin tai Pälkäneen mummolassa, kun isä viipyi pitkillä arkeologisilla ja kansatieteellisillä tutkimusmatkoilla.

Aino oli nuorena säteilevä ja räiskähtelevä persoona, oman aikakautensa naiseksi rohkea ja ennakkoluuloton. Elämän vaikeuksien edessä hän oli urhea äiti ja vaimo, mutta kirjailijana hänestä tuli ennen kaikkea hylätyn naisen tunteiden tulkki.

Pälkäneen kunnan kulttuuritoimen järjestämässä tilaisuudessa juhlistettiin Aino Pälsin syntymän 130-vuotismuistoa musiikki- ja kuvaesityksin. Puhujana vieraili Sakari Pälsi -seuran puheenjohtaja, kansatieteilijä Jukka Relas, joka valaisi Ainon elämää pariskunnan toisilleen kirjoittamien kirjeiden kautta. Hän  piti hyvin säilynyttä kirjeenvaihtoa erityisen arvokkaana dokumenttina.

– Olen yrittänyt saada sille kustantajaa, mutta toistaiseksi tuloksetta, hän kertoi.

Tilaisuuden päätti Marketta Vaismaan käsikirjoittama  kirjeiden teksteistä  ja vanhoista valokuvista laadittu kooste , jossa lukijoina olivat Minna Pyysalo ja Petri Tuomioja. Äänitys oli Jussi Pyysalon.

 

Intohimojen hurmaa

Sakari Pälsi (1882-1965). Kuva: Sakari Pälsin seura ry

Sakari Pälsi (1882-1965). Kuva: Sakari Pälsin seura ry.

Ainon ja Sakarin pitkät erillään olot johtivat siihen, että kirjeitä kirjoitettiin paljon. Molemmilla riitti taitoa ja ilmaisuvoimaa, sillä he olivat luonnostaan luovia kirjoittajia. Myös Sakari Pälsi julkaisi kaunokirjallisuutta; suosituimpia ovat hänen omalle kotiseudulleen Lopelle sijoittuvat poika-jutelmat, joissa seikkailevat minä-kertoja ja Fallesmannin Arvo.

Kirjeisiin tallentui ajankuvaa sekä suomalaisen porvariskodin että Sakari Pälsin eksoottisten tutkimuskohteiden elämästä, mutta alkuaikoina puolisot purkivat kirjeisiin ennen kaikkea intohimoiset tunteensa.

– Aino kirjoittaa tunteistaan poikkeuksellisen rohkeasti ja avoimesti. Sellainen ei yleensä ollut tapana 1800-luvun maailmassa, jossa hän oli kasvanut, Relas huomautti.

Rakastan sinua, tulinen tyttöni, Sakari kirjoitti kihlatulleen ja jatkoi: Olen mustasukkainen kaikelle, mikä sinua miellyttää.

Olen hurmaantunut, Aino puolestaan vastaa ja kuvailee yksityiskohtaisesti haavekuvaa yhteisestä kodista ja elämästä.

Mutta avioliiton solmimisen ja lasten syntymän jälkeen kirjeisiin tulee arkinen sävy, ja vähitellen Ainossa alkaa herätä epäilyksiä. Joulun 1921 alla Sakarin ollessa sotareportterina Vienan-Aunuksen kansannousua seuraamassa Aino kirjoittaa: Kunhan et innostuisi niin siihen vapaaseen elämääsi, että unohdat meidät kokonaan.

Unohtaminen ei sentään tullut vielä kysymykseen, vaikka suhde ehkä jo vähän rakoilikin. Aino pääsi vielä Sakarin mukaan pitkille ulkomaanmatkoillekin, ennen liiton viimeistä karikkoa.

Mansikoita Vanhankirkon ojassa

"Sano Liisalle paljo terveisiä ja että isä tuo kiinalaiset kulkuspallot tuliasiksi, ne soivat leikkiessä kauniisti", kirjoitti Sakari Pälsi Ainolle Urgasta 23.6.1909 päivätyssä kirjeessä. Pallot ovat yhä tallessa.

”Sano Liisalle paljo terveisiä ja että isä tuo kiinalaiset kulkuspallot tuliaisiksi, ne soivat leikkiessä kauniisti”, kirjoitti Sakari Pälsi Ainolle Urgasta 23.6.1909 päivätyssä kirjeessä. Pallot ovat yhä tallessa.

Sakari Pälsi kävi kirjeenvaihtoa vaimonsa ohella tyttäriensä kanssa. Vuonna 1917 hän aloitti pitkän tutkimusmatkan Pohjois-Siperiaan Beringinsalmelle asti, mutta kotimaassa puhjennut sisällissota ja muu levottomuus Euroopassa esti kotiinpaluun ja teki matkasta vielä pitemmän, kuin oli ollut tarkoitus.

Aino ja pikkutytöt kirjoittivat joukoittain ikävöiviä kirjeitä, mutta Aino ei  suostunut lähtemään miehensä luo halki vallankumouksen koetteleman Venäjän, vaikka Sakari sitä useaan kertaan pyysi. Levottoman kesän 1917 Aino vietti lasten kanssa tuttuun tapaan Pälkäneellä Anttilassa, ja 9-vuotias Liisa kertoi kirjeissään isälle, kuinka lämmintä järven vesi jo on, ja että ”täällä on jo mansikoita Vanhankirkon ojassa”.

Pälkäneen kesät olivat onnellisia aikoja lapsille, ja Ainokin rakasti lapsuudenkotiaan ja viihtyi Pälkäneellä paremmin kuin missään muualla.

Toisaalta hän on kirjoittanut kokevansa joskus kiusallisena sen, että pitäisi niin usein turvautua Anttilaan. Hän joutui Sakarin poissa ollessa elämään niukkojen avustusten varassa, ja uupumuskin koetteli yksin lasten kanssa ollessa. Ja sitten alkoi kammottava sisällissota, jonka tapahtumista Aino raportoi miehelleen kirjeissä, jotka kulkivat halki kuohuvan ja hajoavan tsaarivaltakunnan.

Luulen olevan villikansojen keskuudessakin turvallisempaa, Aino kirjoitti Sakarille.

Ei ehkä ole suuri ihme, että Sakaria ei odotellut joka matkalta rakkaudesta riutuva ja herkistynyt vaimo vaan kipakka ja napakka rouva, joka halusi pitää kuria miehelleen.

 

Skandaaliromaani pälkäneläisittäin

– Marketan ja Juhanin avioliitto on meillä ahkerasti luettu kirja. Muutenkin yritämme jäljittää isotädin teoksia, missä niitä vain sattuu olemaan saatavilla, kertovat Hannele Anttila (vasemmalla) ja Marja Töyrylä, joiden isoisä Matti Anttila oli Aino Pälsin veli. Keskellä kuvassa on Marja Töyrylän puolison Pentti ja oikealla Jukka Relas.

– Marketan ja Juhanin avioliitto on meillä ahkerasti luettu kirja. Muutenkin yritämme jäljittää isotädin teoksia, missä niitä vain sattuu olemaan saatavilla, kertovat sisarukset Leena-Hannele Anttila (vasemmalla) ja Marja Töyrylä, joiden isoisä Matti Anttila oli Aino Pälsin veli. Keskellä kuvassa on Marja Töyrylän puolison Pentti ja oikealla Jukka Relas.

1930-luvun alku oli kovaa aikaa Ainolle. Sakarin lähdön jälkeen vuonna 1931 hän joutui hermoparantolaan, ja lisäksi Vappu sairastui keuhkotautiin, josta hän kylläkin toipui. Molemmat tyttäret avioituivat vielä samana vuonna, mutta Liisan avioliitto Mika Waltarin veljen Samuli Waltarin kanssa epäonnistui ja päättyi pian.

Sen jälkeen alkoikin sodan uhka jälleen kasvaa koko Euroopassa.

Ehkä ahdistustaan purkaakseen Aino alkoi kirjoittaa, mutta lyhyt kiihkeä tuotantokausi osui hieman epäonniseen aikaan. Neljä romaania ja kaksi satukokoelmaa ilmestyi vuosina 1942–1949, jolloin kustantamot Suomessa syytivät markkinoille suurin piirtein niin paljon kirjoja kuin kirjapainot pystyivät painamaan.

Kriitikot eivät jaksaneet seuloa esiin kaikkia teoksia, jotka olisivat kenties ansainneet huomiota, ja niin kävi Aino Pälsillekin. Hänen esikoisteoksensa Marketan ja Juhanin avioliitto sai kuitenkin kiitosta ja huomiota.

Aino Pälsi muistuttaa Hella Wuolijokea ainakin siinä, että hän käytti lähisukunsa elämää suorasukaisesti romaaninsa aineksina, mikä ei lainkaan miellyttänyt Anttilan väkeä eikä sopinut pälkäneläisiin sovinnaisuuskäsityksiin.

Mutta jälleen Aino oli rohkea.

Hän kertoo romaanissaan omien vanhempiensa Maria ja Juho Anttilan tarinan ja kuvaa romaanin alaotsikon mukaisesti ”hämäläistä rusthollarielämää” yksityiskohtaisesti ja paljastavasti. Marketan ja Juhanin avioliitto oli jonkin aikaa paikallinen skandaali, mutta se oli myös Ainon paras romaani, josta otettiin kovan kirjakilpailun aikoina useita painoksia.

Suomen kirjallisuudessa oli jo hänen aktiivisina vuosinaan viriämässä 1950-luvun modernismi, joka oli erityisesti tuoreiden naiskirjailijoiden esiintulon aikaa. Siihen uudistusmielinen ja ennakkoluuloton Ainokin olisi saattanut tempautua mukaan, mutta hänen kiihkeä elämänsä oli jo hiipumassa kohti loppuaan.

Päivi Kososen lauluesitys johdatti kuulijat rakkauskirjeiden tunnelmaan. Maria Aaltonen säesti.

Päivi Kososen lauluesitys johdatti kuulijat rakkauskirjeiden tunnelmaan. Maria Aaltonen säesti.

Aino Pälsi, o.s. Anttila

  • s. 24.3.1885 Pälkäneellä
  • k. 1.5.1951 Helsingissä, haudattu Pälkäneelle
  • avioliitto 1907–1931  Sakari Pälsin kanssa
  • Teokset  
  • Marketan ja Juhanin avioliitto, hämäläistä rusthollarielämää, 1942
  • Tahdon unohtaa, 1943
  • Tuula, 1944
  • Kultavuori, satuja 1945
  • Vanha aurinkokello kertoo; satuja ja legendoja 1946
  • Ja elämänvirta vyöryy eteenpäin, 1949

 

Yksi kommentti

  1. Helena Ferchichi

    Katson juuri Areenassa Jukopliut-Sakari Pälsin monta elämää.
    S.Pälsi on selvästi minulle sukulaissielu,jonka ei olisi pitänyt mennä naimisiin.
    Haaveilin lukiovuosina 1968-71 antriopologin urasta.Ja v. 1980 tajusin olevani seikkailijaluonne.
    V. 1994 lähdin vuodeksi Tunisiaan,osasin 1 sanan arabiaa ja vähän ranskaa.Kirjani Vuosi Tuniisiassa on Pikissä.
    Pälsin tavoin olen hyvin käytännöllinen ja kova valokuvaamaan.En ole myöskään teoreetikkio.Luokanopettajan tutkinto riitti ja työ vaati monia taitoja, joita minullakin on.
    Aloitin 1961 1. päiväkirjani ja nyt on menossa 114. päiväkirja.
    Aion ahmia Pälsin kirjoja tulevana talvena, sillä oli virike syttyi tänään Kangasalan Lepokodilla,jossa oli Siperian luonto- luento( Kangasalan SVS järjesti).

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?