Tulevaisuuden televisio on kuulemma verkossa, jos televisio- ja tietoverkkoyhtiöitä on uskominen. Eri asia on, onko tuo se kehityssuunta, johon todella haluamme kulkea – jo nyt lapset ulos leikkimään lähdettyään päätyvät näpräämään rivissä kännyköitään ja keskittymishäiriöt liittyvät yhä useamman arkeen.
Visioijilla voi toki olla ketunhäntä kainalossa. Tietoliikenneverkkoja rakentava yhtiö varmasti mielellään puhuu itselleen lisätöitä, ja tv-kanavilla puolestaan on kiinnostus luopua perinteisistä jakelukanavista ja siirtyä nettijakeluun, jossa kuluttajalle – nettiliittymän maksajalle – sysätään kustannusten ohessa lisää vastuuta.
”Jos ei näy, niin ei näy, tarkista nettiyhteytesi ja soittele huomenna uudestaan”, saattaa kuulua ohje kanavan tökätessä Soneran huoltokatkoon juuri silloin, kun 25 vuotta sitten viimeksi televisiossa esitetty dvd:nä julkaisematon suosikkielokuvasi on alkamassa.
Esimerkiksi viime viikon alussa koettiin häiriöitä useiden valtionhallinnon virastojen verkkopalveluissa, koska palveluntuottajan konesalista tuotettavia palveluita ja tietoliikenneyhteyksiä vastaan tehtiin palvelunestohyökkäys. Selitäpä nettitelevision katsomisen mahdottomuus tuosta syystä hänelle, joka vaatii kovaäänisesti Pikku Kakkosta kuvaruutuun, koska viisarit ovat nyt Pikku Kakkosen asennossa.
Pelaaminen on verkossa näkyvästi jo nyt. Kavereiden kesken väännettyjen – maksullisiksi kääntyvien – verkkopelien lisäksi peliyhtiöt haluavat yhä useammin myydä pelejä netistä ladattuna. Luonnollisesti, koska siinä tapauksessa levyn ja kansien tekoon ja jakamiseen liittyvät kustannukset putoavat pois. Myyntihinnassa tuo muuttunut konsepti ei silti kuluttajalle juuri näy. Jo nyt moni peli myydään raakileena, jota sitten nettipäivityksillä paikkaillaan, mikä ymmärrettävästi on iso harmi niille pelikonsolin omistajille, jotka eivät pidä konettaan kiinni netissä.
Toimiva nettiyhteyskään ei onnistumista takaa.
Sain pelikonsoliin ostetun lisämuistin mukana ihka uuden pelin latauskoodin. Helppo homma: ohjaa konsolisi nettiin, näpyttele pakkauksessa oleva latauskoodi ruudulle, lataa ja ala pelata. Jälkikasvu, jolle peli oli hankittu, asettui sohvalle täynnä innostusta. Rauhoittelin ”kohta päästään pelaamaan” -kommentteja muistuttamalla mahdollisesti pitkästäkin latausajasta.
Onneksi pelikonsoli ei ollut niin sanotusti korkkaamaton, vaan se oli ollut käytössä – ja myös nettipiuhan päässä – jo jonkin aikaa. Muuten alkuvalmisteluihin olisi saanut laskea kosolti aikaa erilaisten asennusten ja päivitysten tekemiseen ja profiilien luomiseen.
Nyt pelaaminen oli teoriassa heti käden ulottuvilla: ei tarvinnut kuin luoda sähköposti ja pari erilaista tiliä latauspalveluihin kiinni päästäkseen. Paikka, josta lataus tehdään, oli helppo havaita. Löytämistä tosin hidasti puolella tunnilla se, että paikka löytyi tyystin eri valikosta kuin ohjeissa esitettiin.
Näppäillessäni 25-merkkistä latauskoodia kuvaruudulle kehuin mielessäni taannoista ratkaisua vaihtaa nettiliittymä aiempaa nopeampaan, mikä väistämättä pienentäisi latausajan minimiin. Valitsin ”OK”, ja näytölle lävähti englanninkielinen virheilmoitus, jossa oli paljon numeroita.
Lataamisessa oli ongelma.
”Palvelimissamme on häiriöitä. Latausta ei voi suorittaa, mutta sillä välin kun ongelmaa selvitetään, voit jatkaa pelaamista”. Voisin, jos peli olisi koneen muistissa.
Niinpä en antanut periksi. Sammutin koneen, käynnistin koneen, kirjauduin ulos, kirjauduin sisään. Navigoin itseni latauskoodin kirjoituspaikkaan, mutta turhaan. Näppäiltyäni latauskoodin sain tylyn ilmoituksen siitä, että koodi on jo käytetty. ”Haluatko kokeilla uudelleen?” – totta ihmeessä, mutta tulokset olivat yhtä huonoja toisella ja kolmannellakin kerralla. ”Odottavat lataukset” -kansio pysyi tyhjänä, eikä ladattujen pelien listauksessa näkynyt mitään.
Siirsin nettipiuhan konsolin sijaan pöytäkoneeseen ja kirjauduin kolmeen eri paikkaan äsken luomillani sähköposti- ja käyttäjätunnuksilla. Sähköpostista löytyi vain kehotus vahvistaa käyttäjätunnus, mutta ei minkäänlaista virheilmoitusta. Konsolivalmistajan sivuille (kahteen otteeseen) kirjauduttuani huomaan, että käyttäjätiedoissani lukee tilassani olevan ”ongelman, jota selvitetään”.
Jos pelin lataaminen menee metsään, otanko yhteyttä kooltaan megaluokan pelitaloon vai vielä sitäkin isompaan konsolivalmistajaan? Miten? Minne? Jälkimmäinen firma ei ota vastaan sähköpostia, mutta käyttäjätunnuksen avulla minulla on mahdollisuus päästä pyytämään apua englanninkielisen chatin kautta. ”Odotusaika on viisi minuuttia”, mutta kymmenen minuutin jälkeen kirjauduin ulos sivuilta vailla palvelua.
Harppoessani kiukuspäissäni pitkin olohuonetta tasasin hengitystäni kuvittelemalla itseni zeniläiseen paikkaan. Paikkaan, jossa konsolipeliä voi ilman rekisteröitymisiä ja päivityksiä alkaa pelata heti, kun on saanut sujautettua pelin sisään laitteeseen ja kytkettyä virran päälle. Ja voin vannoa, että siinä keskellä olohuonetta seisoessani silmieni eteen piirtyi tarkka kuva Sega Megadrive II -pelikonsolista. Sehän ei toki ole mahdollista, sillä tuo vuoden 1993 aarre on kytkettynä makuuhuoneen televisioon.
Pelaamisen – valitettavasti kenties myös television – tulevaisuus voi hyvinkin olla netissä. Oma pelaamiseni tulevaisuus siellä ei kuitenkaan ole. Minulla on liikaa selvittämättömiä ongelmia.
Viimeisimmät kommentit