Pieni Roobertinkatu 1–3

Valmistuin kolme kuukautta kestäneeltä poliisikokelaskurssilta juhannukseksi 1976. Keskikesän juhlaa vietettiin tuolloin sen oikealla paikalla, joten virkaanastumispäiväkseni kirjattiin jussin jälkeinen maanantai 25.6.1976. Tunsin Helsinkiä hiukan työskenneltyäni vuonna 1971 puolisen vuotta Herttoniemessä Hakan korjaamolla sekä saman ajanjakson vuosina 1975–1976 Pasilassa ratajätkänä.

Asetuimme taloksi kaksioon osoitteeseen Hietalahdenkatu 16 A, kaksi saman kurssin muuta mölliä ja minä. Kävin pyhäiltana pääkaupunkiin tultuamme vakoilemassa kartan kanssa reitin Pikkuroballe. Kuin vanhat tekijät konsanaan saapastelimme varustekassiemme kanssa tupakkaa röyhytellen Kaartinkaupungissa sijaitsevalle Helsingin sähkölaitoksen omistamalle poliisiasemalle. Astuimme komean kivitalon pääovesta sisään ja toisen kerroksen karuihin koulutustiloihin viikon kestoiselle perehdyttämiskurssille.

Nuorempi konstaapeli aloitti työvuoronsa muiden mukana I kenttätoimiston ylväästä ala-aulasta. Seisoimme rivissä formut päällä pylväiden välissä ja päivystäjä luki kadun puolella sijaitsevan pitkän tiskin takaa madonluvut määräten partiokaverin sekä tehtävän. Aika monesti jatkoin mantteli hulmuten lähetystövartioon. Arki-aamuisin tiskin takana muovisella sohvalla istui harmaantunut suoraryhtinen ylikomisario Mauri Jäntti vetäen punaista norttia. Jos joku erehtyi laskeutumaan raput käskynjaolle virkapuseron napit auki, saattoi sodankäynyt SS-mies tokaista: ”Mikäs lepakko se sieltä liihottaa.” Tupakkaa poltettiin joka paikassa poliisiautot mukaan luettuna – ja paljon.

Päivystysaulan portaiden yläpäästä mentiin miehistöhuoneisiin sekä kammariin, missä sängyt odottivat öiseen aikaan väsyneitä passimiehiä. Lepotilaa tosin käyttivät aika monessa muussakin hommassa puuhastelevat, sillä elettiin rauhallisia aikoja ja voimavarat piisasivat tehtäviin nähden.

Työvuorot kulkivat kuusi viikkoa pääsääntöisesti näin: Ensin tehtiin yövuoro 19–09 – aamusta lepoon – seuraavana päivänä ilta 15–01 – sitten päivävuoro 9–19. Kierron jälkeen koittivat tasan kolme vuorokautta kestävät vapaat, jotka usein aloitettiin legendaarisessa miehistösaunassa, minne oli käynti kävi pääovesta kadulta tultaessa heti vasemmalle. Veronmaksajat arvelivat joskus ulos kuuluneen mölyn takia paikkaa juoppoputkaksi.

Henkilöstöravintolaa pidettiin avoinna talon neljännessä kerroksessa varhaisesta aamusta yli puoleen yöhön. Aukioloajat lyhenivät ja kanttiinitoiminta hiipui loppuen kokonaan milleniumin jälkeen. Lähin kuntosali löytyi Sofiankadulta. Sittemmin treeniä tehtiin omassa kiinteistössä milloin missäkin salin vaihtaessa aina paikkaa lukuisien muutostöiden ja vesivahinkojen myötä muun muassa kellarista katutasoon, siitä takaisin kellariin, edelleen ylös vanhoihin kanttiinitiloihin ja taas takaisin alimpaan syvennykseen.

Tuntikirjaan minulle merkittiin sijoituspaikaksi vuosina 1976–1990 Pikkuroba. Työskentelin kenttämiehenä, satamaryhmässä, kuulustelijana, tutkinnan ja kentän päivystyksissä apupäivystäjänä, erilaisissa alipäällystötehtävissä sekä koko vuoden 1989 kenttäkomisarion hommissa virkailtuani Poliisiopistolla Otaniemessä päällystökurssilla kahdeksan kuukautta ja sen päälle vuoden opettajana.

Talo tuli tutuksi. Tutkinnan päivystykseen johti ulko-ovi Kasarmikadun ja Roban pyöristetystä ”kulmasta”. Satamavalvonnan koppi löytyi koulutustilojen kupeesta. Ihmiset kuulusteltiin neljännessä kerroksessa ja kenttäpäällystö työskenteli miehistön tiloista johtavan käytävän varrella avarissa huoneissa. Kolmosen tilat miehittivät vuoteen 1983 saakka apulaispoliisimestari esikuntineen sekä liikennepoliisiosasto.

Palasin sisuskaluistaan kokonaan uusiutuneelle Roballe vuonna 1997 Suomen suurimman poliisitoimiston johtajaksi, sillä kenttäyksikössä ei työskennellyt yhtäkään ihmistä. Kaikkien yli kahdensadan virkamerkissä luki nimittäin poliisimies. Vietin kiinteistön toisessa kerroksessa viisi vuotta hyvin pitkän kulmapöydän takana. Silloinen poliisiylijohtaja Reijo Naulapää sanoi ovelleni päästyään: ”Poliisihallinnon hienoin virkahuone.”

Käytyäni kolme vuosikiertoa Malmin piirin päällikkönä kuvittelin vuonna 2005 tulleeni loppusijoituspaikkaani. Kiipesin Roban viidenteen kerrokseen Keskustan poliisipiirin johtajan mukavaan virkahuoneeseen mukanani appiukkoni tekemä keinutuoli. Sain yhtenä tehtävänä hallinnoida itsevaltaisesti kuuluisaa herrasaunaa. Ehkäpä se ilman rakennuslupaa 1970–luvulla valmistuttuaan näytti edustavalta. Väitettiin Urho Kekkosen vierailleen tiloissa, joista katolle noussut kykeni kurkkimalla näkemään Eteläistä Makasiinikatua myöten vilkahduksen merestä. Tosiasiassa korkea-arvoisin saunoja lienee ollut ylipormestari Teuvo Aura.

Kävi kuitenkin organisaatiouudistuksen myötä niin, että Pasilaan jouduin keinuni kuljetuttamaan vuonna 2012 Helsingin poliisipiirien hävitessä historian kirjoihin. Kymmeniä muistoja tulee mieleen sekä hyvässä että pahassa. Taisin pitää hallussani vanhemman konstaapelin vakanssia niihin aikoihin, kun pääovien läheltä nousevaan hissiin tehtiin mittava remontti. Kori tulla rysähti ennen muutostöitä vauhdilla kerroksiin. Uusittu kone ymmärsi hiljentää arvokkaasti juuri ennen tasanteelle saapumista. Kiinteistössä vaikutti siis vuoteen 1983 saakka myös järjestyspoliisilinjaa johtava apulaispoliisimestari. Matkustin samassa hississä sodat käyneen, vakavan ja kovasti arvostetun Matti Vanteen sekä hänen esikuntapäällikkönsä kanssa. Tultuamme ruokalakerrokseen uudella älykkäällä laitteella tulin lausahtaneeksi: ”Tässä hississä on tämän talon ainoat ajattelevat aivot.” Urani lähti siitä hetkestä jyrkkään nousuun.

Väitän tuntevani Roban, sillä työskentelin talossa neljännesvuosisadan. Nyt täysin uusitussa kiinteistössä majoitetaan ihmisiä korkeatasoisessa hotellissa ja tarjoillaan herkkuruokia ravintolassa. Ympyrä sulkeutui Brasilian presidentin asuessa Hotel Lilla Robertsissa lokakuussa 2015, tutut poliisimiehet hoitivat sisäturvan lähellä entisiä työhuoneitaan. Minä katselin Roba – televisiosarjaa kolmoselta nostalgisissa tunnelmissa. Ulkokuvaukset tehtiin silloin, kun me siellä vielä virkaamme hoidimme.

Lämsä syv cmyk

Kirjoittaja on Aitoon pitkäaikainen vapaa-ajanasukas ja Helsingin poliisilaitoksen operaatiopäällikkö.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?