Ulko-ovesta mahtui vielä eteiseen, mutta salin ovelle matka tyssäsi, kun sattui tulemaan Rautahovin sunnuntaisiin myyjäisiin kiihkeimpään aikaan. Myyjäispöytien ympärillä kävi etenkin ensimmäisen puolituntisen aikana semmoinen kuhina, että oksat pois.
Perinteikkään seuratalon uudet ikkunat saivat heti tulikasteessaan nähdä, ettei niitä turhan takia paikoilleen asennettu. Pikkuhiljaa tungos sentään tasaantui, kun osa ihmisistä siirtyi kahvilan puolelle puuron ja muiden antimien äärelle.
Maaseudun kylien joulumyyjäiset ovat tavallaan talvisia kesäjuhlien vastineita. Niihin lähdetään tapaamaan tuttuja ja vaihtamaan kuulumisia. Yleensä ne järjestetään kouluilla tai koululaisten toimesta, kuten Rautajärvelläkin. Se tuo yhden syyn lisää osallistua: halutaan tukea oman kyläkoulun olemassaoloa.
Koulun oppilailla – epäilemättä myös vanhemmilla ja opettajilla – oli iso ja näkyvä rooli myyjäisissä. Koululla oli oma, pitkä myyntipöytänsä näyttämön edessä ja myös kahvion pito oli heidän vastuullaan. Myyjäisperinteen mukaisesti arpojen myyjätkin olivat aktiivisesti liikkeellä.
Oman koulun tiernapojat päättivät myyjäisissä viikonlopun tiiviin keikkaputken, joka alkoi kahvila eloTähkästä ja kulki Mikkolan Navetan kautta Rautahoviin. Vastuuta ja kunniaa jaettiin hienosti, sillä kokoonpano vaihteli jokaisessa esiintymisessä.
Myyntipöytien määrä laskettiin kymmenissä ja tarjontaa oli laidasta laitaan. Oman kylän ja lähiseudun tuotteita oli mukana huomattavan paljon, suuri osa itse käsin tehtyä.