Seitsemän veljestä ja Toukolan pojat Honkalassa

– Hoi laari-laari laa, hoi laari-laari laa, kajautti Reima Ojala alkajaisiksi, ja Jukka Lindfors puolestaan taustoitti tapahtuman syntytarinaa. Pian alkoi kuulua ryminää ja töminää. Toisaalta tulivat Jukolan veljekset ja toisaalta Toukolan pojat, eikä nahistelematta meinattu eteenpäin päästä. Näin mahtipontisesti alkoi laulunäytelmä Vierivä Kivi, kertomus Aleksis Kiven ja Seitsemän veljeksen elämästä.

Vapaaehtoistyön yksi tarkoitus on järjestää virkistys- ja kulttuuripalveluja. Sydänhämeen eläkeyhdistyksen puheenjohtajan Markku Saarelan täyttäessä vuosia loppukesällä hän ilmaisi halunsa ohjata saamansa huomionosoitukset vanhus- ja vapaaehtoistyön rahastoon. Rahasto teki mahdolliseksi Aitoon Honkalassa kaikille avoimen ja ilmaisen kulttuurielämyksen.

Honkala oli hyvä valinta esityspaikaksi, sillä osa siitä on vanhaa koulurakennusta ja tapojen oppiminenhan – edes lukemaan oppiminen – oli yksi Jukolan veljeksille annettu tavoite. Aitoossa koulun toiminta alkoi tässä rakennuksessa, Yli-Hyökin pirtissä kyläläisten toimesta vuonna 1894. Vierivän Kiven sisältämän tarinan Aleksis Kivi kirjoitti vuonna 1870.

Siis nytkin Honkalan näyttämöllä opeteltiin tavaamaan ja Eero pääsikin jo hyvään alkuun, hidasoppiselta Juhanilta taisi into loppua.

Koko Vierivän Kiven esiintyjäjoukko. Edessä selin Venla eli Tuija Pajunen.

Koko Vierivän Kiven esiintyjäjoukko. Edessä selin Venla eli Tuija Pajunen.

 

Vierivä Kivi

Pinsiön Mieskuoro on tehnyt todella arvokkaan työn muokatessaan Vierivästä Kivestä osan Aleksis Kiven oman elämän kulkua ja kohtauksia Seitsemän veljeksen elämästä. Aluksi näyttämöllä Aleksis Kivi lapsena (Taneli Aitola) leikkii käpylehmillään äitinsä katseen alla. Kohtaus saa katsojan herkistymään; mekin leikimme lapsena käpylehmillä! Tietävätköhän nykyajan lapset tästä mitään?

Kirjailijana Aleksis Kivi (Veijo Hynninen) istuskelee tai käyskentelee näyttämöllä esityksen ajan luomisen tuskassa, joskus sen helppoudessa. Monet kohtaukset saavat katsojan aistit herkistymään. Vai mitä ajattelette tilanteesta, kun seitsemän veljestä eri tavoin, kukin luonteenpiirteidensä mukaisesti, haaveilevat saavansa Männistön muorin Venlan vaimokseen. Juhanihan sitten vihdoin, tapojaan pikkuisen parannellen ja kauniisti Männistön muorille puhellessa, Venlan vaimokseen saa kosiessaan juuri ja juuri parilla sanalla.

Oli hienoa nähdä, että lähes ainoat ”rekvisiitat” olivat esiintyjien asut, eväspussit ja ne käpylehmät. Silti Honkalan näyttämöalue oli milloin Impivaara, milloin sihisevä sauna ja niin edelleen. Saunakohtaus löylykauhoineen ja kaikenlaisine eväspulloineen oli mukaansa tempaiseva, etenkin Jussi Iivosen esittämän Juhanin humala sai varsin näyttäviä piirteitä. Muutoinkin veljeksiä esittävät kuoron miehet sopivat hyvin veljesten luonteenpiirteisiin: vakaa Tuomas, harkitseva Aapo, saarnaava Simeoni, ehkä vähän yksinkertainen Timo, tarkkaileva Lauri sekä pienin ja nuorin, älykäs Eero. Venlaa esittävän Tuija Pajusen ääni ja olemus oli miehisessä ympäristössä todella heleä ja kaunis.

Oman nautinnollisen vireen näytelmään toivat Kiven runoihin Veli-Matti ”Vega” Välitalon säveltämät laulut. Välitalo valittiin viime vuonna Oulussa vuoden taiteilijaksi ja juuri Aleksis Kiven runot ovat hänelle hyvin läheisiä. Laulunäytelmän käsikirjoitus ja ohjaus on Elina Ylisuvannon, joka on tuttu näyttelijä Kouvolan teatterista ja siellä kansalaissodan riipaisevasta näytelmästä Kymenlaakson laulu. Näytelmän pianosäestyksestä vastasi Maila Böhm ja kuoron johdosta Vesa Rantamäki.

Anja Nord

Veljekset kukkasin Venlaa kosimassa. Juhani nyrpeänä istumassa. Kuva: Pirjo Turunen.

Veljekset kukkasin Venlaa kosimassa. Juhani nyrpeänä istumassa. Kuva: Pirjo Turunen.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?