Ensimmäinen suomalainen joulu

Bahaa, Hanna Heino ja Ali esittelevät miesten leipomaa irakilaista Sammun-leipää.

Pälkäneläinen Hanna Heino kertoo ensin olleensa hyvinkin epäileväinen pakolaiskysymyksen edessä.

– Suomeen tuli niin paljon väkeä, että pelkäsin joukossa olevan rauhan sekoittajia, hän kertoo.

Toiminnan naisena Heino ei jäänyt paikalleen pyörittämään pelkojaan. Hän otti yhteyttä Kaivantoon ja sai pian selville, että avuntarve on huutava. Lämpimistä maista Suomen syksyyn matkustaneet turvapaikanhakijat palelivat ilman talvivaatteita. Heino käynnisti vaatekeräyksen ja ilmoittautui Suomen punaisen ristin vapaaehtoiseksi Kaivannon vastaanottokeskukseen.

– Soitin pianoa keskuksessa ja keskustelin asukkaiden kanssa, Heino kertoo tavoistaan auttaa.

Aika pian hän tutustui Irakin Bagdadista paenneisiin Aliin ja Bahaan ja alkoi pohtia lisää keinoja auttaa.

– Vein heidät suomalaiseen metsään ja järviuinnille. Nämä olivat isoja elämyksiä miehille, Heino kuvailee miesten ensikosketuksia suomalaiseen luontoon.

Suomalainen vieraanvaraisuus kehotti Heinoa kutsumaan miehiä kylään, mutta hän pelkäsi.

– Lopulta lokakuun alussa rohkaistuin ja kutsuin porukan kylään. Pelkoni osoittautuivat täysin aiheettomiksi. Miehet laittoivat ruokaa, istuivat sohvalla ja rentoutuivat. Luottamus kasvoi, Heino kertoo.

Bahaa Ja Hanna Heino leipovat joulupipareita

Väkivaltaa paossa

Ali ja Bahaa ovat ammatiltaan poliiseja ja he ovat olleet työkavereita Bagdadissa. Joukossa oli kolmaskin mies, Seraj, mutta hän palasi äskettäin omasta tahdostaan Irakiin sairaan lapsensa luo. Kaikilla miehillä on vaimo ja lapsia kotimaassaan.

– Paras joululahja olisi, kun saisi lapset tänne turvaan, Bahaa sanoo painokkaasti elekielen, kännykän kuvan, arabian ja englannin sekoituksella.

Ali ja Bahaa puhuvat vain vähän englantia. Heino kertoo miesten olleen ääriryhmittymien kuumalla listalla ammattinsa vuoksi. Bahaa oli joutunut siepatuksi ja perhe oli maksanut kovat lunnaat saadakseen Bahaan vapaaksi. Ennen tätä Bahaata oli kuitenkin kidutettu ja pahoinpidelty julmasti. Vuosi tämän tapahtuman jälkeen myös Bahaan pieni tytär oli siepattu. Tapahtuma on jättänyt lapseen syvät traumat eikä tämä uskalla enää poistua kotoaan lainkaan.

Näiden tapahtumien jälkeen Bahaa päätti etsiä perheelleen turvapaikkaa ulkomailta. Hän lähti matkaan elokuussa. Myös hänen veljensä ovat paenneet Bagdadista, toinen veli asuu Saksassa ja toinen Ruotsissa vaimonsa kanssa.

– Miehet eivät ole paossa velvollisuuksiaan, vaan erilaisia terroristi- ja taisteluryhmittymiä, jotka hakevat pojat ja miehet väkisin kodeistaan taistelemaan. Kieltäytyessäsi pääset hengestäsi, Heino sanoo.

Apua suurella sydämellä

Bahaa on opetellut valmistamaan ruokaa asuessaan Hanna Heinon luona. Sammun-leivät ovat juuri menossa uuniin paistumaan.

Matka miesten vierailusta muuttoon Heinon kotiin ei ollut pitkä. Tapahtumaan vaikutti se, että yhden miehen omainen kuoli kotimaassa eikä mies pystynyt nukkumaan Kaivannossa.

– Tässä vaiheessa pääsin katsomaan heidän huonettaan siellä ja totesin, että sureva tarvitsee enemmän rauhaa ympärilleen, Heino kertoo.

Hän kutsui miehet kotiinsa nukkumaan rauhassa ja alkoi käydä keskusteluja Kaivannon sosiaalityöntekijän kanssa.

– Systeemi on rakennettu niin, että täällä asuessaan miehet jäävät osittain turvaverkon, kuten kielenopetuksen ja ruokailujen ulkopuolelle, Heino kertoo.

Viranomaiset saavat Heinolta kiitosta.

– Poliisi ja muut viranomaiset ovat olleet todella asiallisia ja ystävällisiä, Heino kertoo.

Alun perin Heinon tarkoituksena oli majoittaa perhe, mutta avun tarvitsijat olivat kaikki miehiä. Lopulta hänelle oli aivan sama minkä ikäisiä tai mitä sukupuolta ihmiset olivat.

– Rauhaa, kodin turvaa ja aitoa välittämistä he tarvitsevat, Heino painottaa ja lisää, ettei itse ole koskaan kokenut oloaan niin turvalliseksi kuin nyt.

Hän itse ei saa majoituksesta mitään korvausta, joten opettajan palkka on venynyt moneen. Miehet saavat pientä päivärahaa, jolla he maksavat omat kulunsa ja ostavat myös ruokaa.

– Elämä kantaa, kun uskaltaa heittäytyä, Heino kiteyttää tilanteen ja lisää, että tekisi milloin tahansa saman ratkaisun, kuin nyt on tehnyt.

– Tämä, mitä SPR nyt on tehnyt, on Suomessa suurin voimainponnistus sotien jälkeen. Olen yksi kahdeksasta tuhannesta vapaaehtoisesta, hän sanoo.

Heino on ylpeä saadessaan olla osa auttajien ketjua.

– Tosipaikan tullen suomalaisilla kyllä löytyy sydäntä auttaa hädässä olevaa, hän sanoo.

Ali, Bahaa ja Hanna ovat tehneet yhteisen joulukortin kuvasta, jossa näkyvät kaikkien villasukat.

Uusia taitoja

Miehet leipovat irakilaista Sammun-leipää. Bahaa paistaa leivän väliin pieniä riisi-lihanugetteja, joita he ovat aiemmin tehneet pakkaseen. Lisäksi laitetaan salaattia, joka on maustettu etikalla ja sitruunamehulla.

Kotimaassaan Ali ja Bahaa eivät ole laittaneet ruokaa. Taidon he ovat opetelleet vasta Suomessa. Kokkaamisen lisäksi miehet pesevät Heinon luona tiskit ja pyykit, kantavat kauppakassit sekä auttavat eläinten hoidossa ja siivouksessa. Kaikki tämä on miehille uutta.

– Miehet ovat todella avuliaita ja kohteliaita. Ainoat pienet ongelmat meillä ovat tulleet juuri tästä vastuunjaosta. Miehet haluaisivat kantaa enemmän vastuuta ja he selvästi kärsivät, kun eivät voi sitä tehdä, Heino kertoo.

Jouluperinteitä ja jotain uutta

Joulu näkyy ja tuoksuu Heinon ja miesten kodissa. Leipien jälkeen uuniin laitetaan joulupipareita ja pianon kannella on jokaisella oma joulukalenterinsa.

– Kirkko, Ali sanoo, kun kysyn, mitä he aikovat tehdä jouluna.

Joulu ei ole miehille vieras käsite, vaikka heidän kulttuurissaan sitä ei juhlitakaan. He ovat kuitenkin innostuneita suunnittelemaan joulua.

– Joulukirkon lisäksi viemme lyhtyjä rauniokirkolle ja vietämme perhejuhlaa muiden läheisteni kanssa, Heino kertoo.

Jouluun kuuluu myös kuusen haku ja joulusauna.

– Kuusen olemme jo katsoneet valmiiksi ja sopineet kaupasta maanomistajan kanssa, Heino sanoo.

Ruokapöytään tulee perinteisiä suomalaisia jouluruokia, mutta myös jotain irakilaista.

– Miehet suunnittelivat kokonaista ateriaa, mutta en oikein usko, että muu juhlaväki luopuisi kinkusta, Heino sanoo.

Koti-ikävä herkistää

Puhelimet ovat ahkerassa käytössä, kun miehet pitävät What’s app -sovelluksen kautta yhteyttä perheisiinsä ja ystäviinsä. Sitä kautta Bahaakin näki videon nuorimmaisensa ensiaskelista.

– Hän itki koko illan, Heino kertoo.

Miesten mielialat ja tunteet vaihtelevat päivästä toiseen, mutta toivo paremmasta auttaa jaksamaan.

Koti-ikävää lukuun ottamatta Ali ja Bahaa ovat hyvin tyytyväisiä oloonsa Heinon talossa ja Pälkäneellä. He pystyvät hoitamaan asioita, ihmiset tervehtivät ja ympärillä on paljon luontoa, joka heidät on lumonnut.

Kun kysyn, onko heille hankalaa olla tekemisissä länsimaalaisen naisen kanssa, saan vastauksen, joka hiljentää.

– Kohtelette meitä ihmisinä, mitä emme ole omassa kulttuurissamme kohdanneet pitkään aikaan, Bahaa sanoo.

– Pälkäne very good (oikein hyvä), Bahaa sanoo molemmat peukalot pystyssä.

Alille, Bahaalle ja Heinolle on syntynyt kämppiksinä asuessaan ikään kuin sisarussuhde. Irakiin palannut Serajkin soittaa joka päivä varmistaakseen, että ”siskolla” on kaikki hyvin. Epävarmuuksista, sukupuolesta, kielirajoista ja kulttuurieroista huolimatta syvä yhteys toiseen ihmiseen on syntynyt.

– Ilmassa on tähtipölyä, Heino kiteyttää.